Tänään oli mahdollisesti yliopistourani turhin päivä (tai ainakin hyvin lähellä sitä). Kohokohtana aamuinen matematiikan luento, jossa pohdittiin funktion määrittelyä. Luennoitsija: "Oletan, että kaikille on tuttua merkitä tuntemattomia termejä kirjaimilla." Hyvin harvoin on luennolla tarvinnut pidätellä naurua yhtä paljon. Olihan se tiedossa, että kurssi on aika peruskauraa ja kertauksen vuoksi sinne myös mentiin, mutta ehkä jotain rajaa kuitenkin. Saattaa myös olla, että ilmassa on pientä gradun aloittamisen välttelyä erilaisten random-kurssien muodossa. Päivän toista luentoa ei sitten ollutkaan luennoitsijan poissaolon takia. Ja sellaisen, vähän vastaavan, kurssin suoritusmerkintä saattaa jo löytyä rekistereistä.
Miten voin vasta neljän vuoden jälkeen tiedostaa kampuksen kotia lähimpänä olevan paikan tulostaa? Miten voin vasta kolmen vuoden jälkeen tajuta omistavani johdottoman silitysraudan? Miten mustikkapiirakkaa hellan päällä pelliltä leikatessa pala voi lähteä lentoon ja kierähtää kauniissa kaaressa suoraan uunin ja seinän väliseen rakoon? Miksi kukkakaali halusi lähteä seikkailemaan bussin lattialle? Miksi tomaattilohko halusi mennä uimaan hernekeittoon? Sähläyskausi kukoistaa. Miksi lelukaupoissa on nykyään ihan kummallisia tavaroita? Miksi kadonneet asiat löytää usein sängyn alta, mutta niitä ei koskaan tajua etsiä sieltä?
Miten voin vasta neljän vuoden jälkeen tiedostaa kampuksen kotia lähimpänä olevan paikan tulostaa? Miten voin vasta kolmen vuoden jälkeen tajuta omistavani johdottoman silitysraudan? Miten mustikkapiirakkaa hellan päällä pelliltä leikatessa pala voi lähteä lentoon ja kierähtää kauniissa kaaressa suoraan uunin ja seinän väliseen rakoon? Miksi kukkakaali halusi lähteä seikkailemaan bussin lattialle? Miksi tomaattilohko halusi mennä uimaan hernekeittoon? Sähläyskausi kukoistaa. Miksi lelukaupoissa on nykyään ihan kummallisia tavaroita? Miksi kadonneet asiat löytää usein sängyn alta, mutta niitä ei koskaan tajua etsiä sieltä?
 |
| Tampere |
Se ääni, kun koripallo "solahtaa sukkaan" täydellisesti. Tähdenlennot. Se, kun jalat pysyvät kuivina ja lämpiminä sateesta huolimatta uusissa kengissä. Koon 36 kengät. Juoksumatto. Kirjasto. Kookos, kahvi, lohi, uuniperuna, smetanasilakat, suklaa. Valmis ja palautettu essee. Aurinkoinen ja kirpaiseva syyspäivä. Nuuksio; mökki, sauna, järvi, nuotio, vaahtokarkit, pimeys, tähdet ja hiljaisuus. Pitkospuiden ääni jalkojen alla. Itkunaurukohtaukset ystävän kanssa lounastaessa. Aavistuksen hämmentävät tilanteet. Ensimmäisen kaupan ensimmäisten farkkujen sopiminen. Lahkeidenlyhennyspalvelu. Uusi läppäri ja vistan hyvästely. <3
Minkä takia toiset asiat unohtaa melkein heti ja toisista ei pääse millään eroon? Minkä takia elämän pitää olla niin monimutkaista, miksei voisi vaan olla onnellinen? (viikonlopun keskusteluissa esiin noussut kysymys) Jossain sanottiin, että pitää vain päättää olla onnellinen ja pitää siitä kiinni, loppu hoituu kuin itsestään. Ja että eteenpäin menemisellä ei voi hävitä mitään. Ja että joskus päämäärätön harhailu johtaa jonkin kauniin äärelle. Viime aikoina on tullut vastaan huomattavan paljon totuuksia ja elämän realiteetteja. Koskaan ei pitäisi olettaa. Kaikkein pahinta on yksinäisyys joukossa.
Nyt soi: Koo ja Ylppö ja Metallica ja Led Zeppelin ja Wiidakko ja Salokoski.
”Äärettömyys on keinotekoinen konstruktio, jolla ei ole relevanssia luonnossa.”
-John Vaillant: Tiikeri
