torstai 16. elokuuta 2012

Miten toisesta aina jälki jää

Itse suunniteltu haalarimerkki. Ronsut. Helle, kirja, kahvi ja lököstys rannalla. Salamoinnin katselu ja ihka oikea siili ikkunan alla keskellä yötä. Koko päivän käyttäminen lukemiseen. 600 sivuisen kirjan lukeminen kolmessa päivässä (Kate Jacobs: Pieni lankakauppa). Deutsch ja se, että Sissi die Vampirjägerin -kirjasta ymmärtää kaiken oleellisen. Ihan kohta Wienissä oleminen. Kirjastot. Leikkikolikko omalla naamalla. Suklaakeksit. Kirje rakkaalta ystävältä. Yllättävät läksiäislahjat ja kortit. Juokseminen. Ensimmäistä kertaa melominen ensimmäisenä kesälomapäivänä mahtavassa säässä kivojen ihmisten kanssa. Oleminen. Miniuudelleensisustus. Siisti koti. Ihanat ihmiset. Suklaakääretorttu tuoreilla vadelmilla ja suklaakastikkeella nimipäivänä. Meri. Odottamattomat työkutsut. Tchaikovsky. Erään sähköpostin seurauksena uudelleen löydetty vanha ystävä klassinen musiikki. Kylmät väreet. Vuosia vanhojen yksityiskohtien muistaminen ja yksin ääneen nauraminen. Wienin aikaisten luentomuistiinpanojen lukeminen ja yksin ääneen nauraminen ja ihmettely, miten niistä on koskaan ymmärtänyt yhtään mitään. Wieniin luvataan maanantaiksi +37 C !

Rachmaninoff: Elegie in E Flat Minor, Op. 3, No. 1


Pehmeät suklaakeksit (ohje Kinuskikissan blogista)


Hyvää!


Läksiäislahja harjoittelupaikasta :)




Onko ihan tervettä, jos yhdeltätoista illalla tutkii neljä vuotta vanhoja saksan kurssin materiaaleja ja etsii monistetta adjektiivien rektioista, jotta saksankielinen sähköposti menisi kieliopillisesti oikein? Eikä kyseinen adjektiivi edes ollut monisteessa, vaikka itse moniste lopulta löytyikin..