sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Älä tyri nyt

Tortillat ja M:n taikaletut. Koru. Pallo. Omena. Psssu. Hatut. Suklaa. Ilotulitukset laiturilta. 300-sivuisen kirjan lukeminen yhdessä illassa työpäivän jälkeen. Huomasin, että kohta joudun ostamaan elämäni ensimmäisen kerran tulitikkuja. Kaksipäiväisen työviikon jälkeen kolmipäiväinen viikonloppu. Rauhan ja helpotuksen tunne muutaman päivän jännittäneen esityksen jälkeen. Deutsch. Pitkät kehut esitelmän pitämisen jälkeen. Käsittämättömän hauskat asiat, jotka eivät oikeasti ole yhtään hauskoja. Jännittävät päivät tiedemaailmassa. Syötäväksi sopiva kermamarjatäytekakku. Viihdyttävät paneelikeskustelut. Keskustelut 70-luvun tietotekniikan tasosta ja kehityksestä. Se, että voi aamulla vain päättää tekevänsä töitä kotona. Töiden tekeminen yöpaidassa kahvia kitaten. Villasukat. Tämä taas vähästä aikaa repeatilla. Autopeli. Ihan omat etukortit. Yöllä sataneet lumikinokset. Niisintä ja pirtaan pistely. Runebergintortut. Yllättävän vähän pieleen menneet ja korjaamista vaativat asiat. Yllättävän vähän kamala funktionaalinen. Yllättävän hyvät mittaustulokset. "Kummalliselle tilalle" hajoaminen. Uunilohi, marinoidut kasvikset ja herkkuranskikset. Oliivinvihreä ja hiekanruskea. Aamun ikävän sähköpostin jälkeinen hetkellinen epästressaus. Optimaalinen nestetasapaino. Aamupirteys. Mango.


Lakukorviksia joululahjaksi


Näitä vois melkein syödä!

Kurkkusärky. Aamuherätykset. Aina silloin alkava nuha / muu kipeys, kun on juuri päättänyt aktivoitua liikunnan harrastuksen saralla. Hyväksymisviesti kurssille, jolle ei ole edes ilmoittautunut. Suunnittelemisen mahdottomuus (tai toisaaltahan sitä voi suunnitella mitä tahansa, koska kaikki töistä ja asunnosta lähtien on aika lyhyelläkin aikavälillä auki). Ahdistus kaikesta edellä mainitusta. Ihanat asunnot, joihin ei ole varaa. Yhtäkkisen kuoleman tehnyt valkoinen joulutähti. Asuntotarjousten odottelu. Jäätävä tuuli. Hajoavat farkut. Byrokratia. Hierarkiat. Sen esittäminen, että tietäisi asioista oikeasti jotain. Ei ne muutkaan oikeastaan tiedä asioista kauheasti. Paitsi silloin, kun itse ei tiedä, ja kai oletusarvoisesti pitäisi. Hetkelliset pohdinnat liukuhihnatyöurasta ahdistushetkinä. Oman osaamisen täysivaltainen epäileminen. Asioiden tekeminen ymmärtämättä. Huomaaminen, ettei niitä ylihinnoiteltuja vuokrakämppiä varmaan edes saisi vaikka haluaisi, ilman säännöllisiä kuukausituloja. Säännölliset kuukausitulot, mitä ne on? Käykö ansiosidonnainen? Autopeli. Vaihteeksi yllättäen iskevä mukava pääjomotus. Viime vuoden opintotukien palauttaminen, kun sen jälkeen kuukauden tuloista jää käteen 14,20 €. Jopa yliopiston atk-tuen mielestä olen jäänyt kummalliseen tilaan. Taitaa päteä useammallakin saralla. Sähköpostit, joissa kerrotaan, ettei sinulle taaskaan ole myönnetty yhtään mitään. Liukkaus. Vaelluskengät, jotka tuntuvat lähinnä liukureilta jaloissa. Postikorttikokoelman vähittäinen romahtaminen seinältä. Keskelle lanttua jämähtänyt veitsi. Töiden tekeminen sunnuntai-iltana klo 22:30. Ihmisten erittäin mielenkiintoiset elämäntilanteet. Vispipuuro silloin, kun puolukoita on veden määrään nähden ehkä noin puolet liikaa ja mannasuurimot menevät keitettäessä erikokoisiin klimppeihin, jonka seurauksena puurosta tulee niin löysää, ettei se vatkattaessa vaahdotu juuri yhtään ja niitä klimppejä on myös todella kivaa syödä. Klo 23:30, pitäisköhän jo lopettaa.. Sama kasvissosekeitto noin sadatta päivää putkeen.


Pikkuihmisen joululahjatossut

"..olet jäänyt kummalliseen tilaan."
-Yliopiston atk-tuki