Vähän kesti mutta tässä paloja matkan varrelta.
Maanantai:
Ensimmäinen päivä pulkassa ja edelleen hengissä! Saavutus sinänsä, ensimmäistä kertaa auton ratissa ulkomailla ja vuoteen ei hirveesti ajokilometrejä oo kertyny.
Aamuviideltä herätys ja auton pakkaus. Ensimmäinen henkäys, kaikki tavarat mahtu autoon, jopa takalasista näki edelleen läpi! Ajo satamaan ja ikuisuudelta tuntuva jonotus laivaan. Laivaan ajo oli kaikkia kuvitelmia miljoonasti helpompi homma, ajo vaan suoraan ja sammutti. Siinä se. Toinen henkäys. Risteilyohjelma oli hiukkasen tylsä, vaan jotain tangoa ja muumipeikon synttäreitä. Jotenkin onnistuttiin lopulta se reilu 10 tuntia kuluttamaan syöden, nukkuen ja pelaten. Takasin autokannelle ja matkan tähän mennessä jännittävin osuus, ainakin näin ei niin kokeneiden kuskien näkökulmasta. Siis ajo satamasta leirintäalueelle. Navigaattorin yritykset johtaa meitä harhaan, pieni hapuilu kaksikaistaisessa liikenneympyrässä ja muutama eksyminen lukuun ottamatta löydettiin hyvin perille. Kolmas huokaus. Sätra Camping tosin ei ollut ihan kamalan kovin mainostanut itseään tienvarsilla. Hyvä että autossa on hyvät jarrut ja tiellä ei muita autoja ainakaan sillon kun lopulta huomaa pahvisen lapun.
Perillä pientä sähläystä aiheutti sähkö ja sen saaminen. Sähköpaikkahan oli varattu ja nurmikentältä löyty yksi tötsä, jossa oli paikkoja omille johdoille. Fiksuna ihmisenä olin ottanut mukaan pitkän johdon, mutta kas, kaikki tavallisten johtojen paikat oli varattu ja mukana olis pitäny olla joku isompi juttu. Selitäpä tämä niille vain ruotsia puhuville ehkä hädin tuskin täysi-ikäisille respatytöille. Respastakaan ei löytyny, seuraavana päivänä kuulemma sais. Mentiin sitten suihkun pukuhuonetilaan keittämään vedenkeittimellä vettä, kun joku ystävällinen ruotsalainen nainen tuli sanomaan että niitten sähköjohdosta voitte kyllä ottaa ihan mielellään, ei tarvii noin tehdä kun keittiötilakin menee jo ysiltä lukkoon. Ainakin ensimmäiset kohtaamiset paikallisten kanssa on antanu aihetta vaan positiiviseen mielikuvaan maasta.
Niin ja telttakin saatiin pystyyn, meni ehkä viisi minuuttia. Kohta alkaa sitten elämäni ensimmäinen oikea (ei siis omalla / kaverin pihalla toteutettu) telttailuyö! Huomenna kattomaan Tukholman keskustaa.
Tiistai:
Tukholma oli hieno paikka. Yksi päivä vähän turhan vähän, mutta tietää sitten myöhemmin että tonnehan vois lähteä vaikka viikonloppulomalle. Wasa-laivaa ei valitettavasti nähty. Se olis ollu ainut museo mihin aiottiin mennä mutta parinsadan metrin jono ei houkuttanu tarpeeks, varsinkin kun oltiin keskustassa tosiaan vaan se yks päivä. Illalla auringonlasku oli mahtava. Kaverin kaveri vei meiät jollekin kalliolle, josta näki koko keskustan, veden ja paljon kuumailmapalloja. Upeen näköstä. Suomenkielen sanojen unohdus ei vieläkään hellitä. Ne jutut mitkä tulee siitä värkistä. Niinpä niin.
Keskiviikko:
Aamulla lähettiin Tukholmasta ajamaan kohti pohjosta. Eka pysähdys Uppsalassa, pienoista ilmasen parkkipaikan ettimistä koska maksuautomaatti hyväksy vaan kolikkoja ja jotain hienoja kortteja, joita kumpiakaan ei ollut. Pieni kävely vanhan keskustan ympäri ja välipalatuokio lähiökerrostalon parkkipaikalla, pussikeittoa ja tomaatti. Suunta kohti Gävleä, jossa navigaattori ajelutti meitä vähän sinne tänne, lopulta lähdettiin jatkamaan matkaa. Joku H:lla alkava kaupunki, jonka nimeä en vaan pysty muistamaan ohitettiin ja päästiin melkein Sundsvalliin asti. Matkalla käytiin Itämeressä uimassa, kylmää kun mikä mutta kiva paikka. Leirintäalue löyty noin 350 km Tukholmasta E4:sta pohjoseen. Kivalta vaikuttava paikka, merenranta ihan teltan ulkopuolella, ihan järettömän kylmää vettä mutta ihana käydä illalla auringon laskiessa, sai vielä kävellä tosi pitkälle että vesi oli uintisyvystä. Tän päivän autotörttöilijä-saldo oli ihan suhteellisen kokonen. Paras/pahin oli yks kaksosanen rekka, joka ohitti ohituskaistalla meitä ja muita ja kun ohitustie päätty ja muuttu ykskaistaseks ei rekka mahtunutkaan mihinkään väliin ja tööttäili hirveesti. Jarrutettiin että tyyppi olis mahtunu, mutta se vaan päätti kääntää suoraan oikeelle meiän eteen eikä kovin kauas jääny törmäys. Hetken päästä ohitti edessä olevan ajokoulubussin kiilaamalla samalla tavalla sen eteen vaikka tilaa edessä olis ollu ihan riittävästi. Ja lopulta rekka jäi kuitenkin jurruttamaan siihen eteen. Fiksu mies. Sellasetkin kuskit on mieltä rauhottavia, jotka satasen alueella ajaa mittarin mukaan yheksääkymppiä ja kun niitä lopulta lähtee ohittamaan, ajaa itse 120 km/h eikä edes saa edessä olevaa autoa kiinni. Niin ihania nämä ihmiset. Teltanpystytys yksin onnistu hyvin, en oo enää ehkä ihan täysin erätaidoton. Telttavastaava. :)
Torstai:
Tänään käytiin mm. Umeåssa ja löydettiin hyvä leirintäpaikka. Seurattiin pientä kylttiä ja päädyttiin jonkun ylisympaattisen vanhan ruotsalaismiehen maatilalle. Ihanan idyllistä ja hauska mies vaikka puheesta oli joskus vähän vaikea saada selkoa. Kaverin ruotsin puhuminen sentään sujui omaa paremmin. Ite olis vaan halunnu tunkea saksaa ihan joka paikkaan, hyvin yllättävästä syystä.
Perjantai:
Tänään päästiin takasin Suomeen. Loppupäivän saldona oli käynti kolme kertaa Ruotsissa saman päivän aikana. Haaparannassa nähtiin opaskirjan, ja itsekin voisin tähän yhtyä, mukaan Ruotsin rumin kirkko. Näytti ihan tehdashallilta tai viljasäiliöltä. Yöksi mentiin Pelloon kaverin luo ja matkakaveri näki elämänsä ensimmäisen ihka elävän poron! Ja ylitti ekaa kertaa napapiirin!
Lauantai:
Tänään lähettiin Pellosta Rovaniemen kautta kohti Saariselkää. Perillä oli hyvin kummallista, tosi kivaa mutta kummallista. Ekaa kertaa Lapissa ilman äitiä ja iskää. Päästiin kunnon saunaan, syötiin poroa ja kateltiin maisemia tuulisen ja sateisen Kaunispään huipulta. Ja tietenkin käytiin vähän kaupoissa turisteilemassa.
Sunnuntai:
Aamulla lähettiin posottamaan kohti etelää. Tiellä näky edelleen yllättävän vähän poroja verrattuna edellisiin Lappi-reissuihin. Napapiirin Joulupukin kylä oli jälleen must-pysähdyspaikka. Kuinka kätevää oliskaan ollut kirjottaa jo nyt kaikki joulukortit ja laittaa postilaatikkoon, josta ne sitten kuljetettais jouluksi perille. Kuinka kätevää. Ehkä ensi kerralla. Alun perin suunnitelmana oli pysähtyä matkalla yhdeksi yöksi, ehkä Pohjanmaalle sukulaisille jos sinne asti jaksettaisiin ajaa. No, päätöstä ei oikein syntynyt ja lopulta edessä oli t-risteys, vasemmalle niin pääset kohti Turkua, oikeelle niin lähetään Pohjanmaalle. Kuski päätti noin viisi metriä ennen risteystä kääntyä vasemmalle. Jonkun ajan päästä, eli noin seitsemältä illalla oli ruokatauon paikka ja kohdalle osui sopivasti Alajärven Grilli. Grillijonoon ehti juuri ennen meitä varmaan puolet paikkakunnan nuorisosta, mutta lopulta saatiin omatkin jättiherkkuhampparit ja matka jatkui pirteänä. Turkuun saavuttiin noin puoli yhdeltä yöllä. Aamulla en olis vielä uskonut että ajettais yhtä putkea kotiin, mutta noin sadan kilometrin ajovuorot osottautu erittäin toimivaksi ratkaisuksi.
Jälkifiilikset:
Mahtava reissu, road tripille täytyy ehottomasti lähteä joskus uudestaankin. Ja ihan kaikkialle muuallekin tekemään ihan kaikkea.
Ruotsissa monissa kaupoissa oli rahanpalautusautomaatit. Eli käteisellä maksaessa kassa antaa vaihtorahoista vaan setelit ja kolikot tulee koneesta suoraan asiakkaalle. Kuinka kätevää ja tehokasta.
