Oon aika pihalla kesälukukauden kurssien kanssa. Aikatauluja vaihdetaan, luennot menee päällekkäin enkä vielä tiedä millä luennoilla pitäs olla paikalla. Pääsisin sittenki yhelle kurssille mille oisin halunnu, mut sit mun vapaaperjantait ei ois enää vapaaperjantaita. (ja siinä käsitellään varmaan aika paljon samoja juttuja mitä ympäristöjohtamisessa jonka oon jo käyny) Kaipa sitä täytyy ens viikolla käydä kaikilla luennoilla kattomassa ja jättää sitten kolmasosa pois. Ehkä ke-illan kurssin vois jättää niin olis huhtikuusta alkaen keskiviikkovapaat. Jättääkö kursseja pois ajankohdan vai sisällön perusteella? Erasmuslaisuuteen sisältyy paljon vaikeita valintoja.
Käytiin tänään taas pakistanilaisessa, taas läksärit. Hyvästelyt on ihan kamalia. Pelattiin Scrabblea saksaks, toimi yllättävän hyvin, vaikka välillä joku aina vakuutteli muille että kyllä tää on ihan oikee saksankielinen sana. Hyvä vakuutella kun joukossa ei yhtään saksankielistä ihmistä.
Miten helmikuussa voi olla melkeen t-paita-keli? Ihanaa kun aurinko paistaa kunnolla, mut helmikuussa. Suomen talvi taitaa oikeesti olla pitkä, kylmä ja pimee täältä katottuna. Kohta täytyy jo alkaa suunnitella pääsiäisloman matkasuunnitelmia. Kaikkialla haluis käydä, mut aika ei taida riittää kaikkeen. Neljä kuukautta enää jäljellä, josta melkein kuukaus on lomaa. Mut saksassa käyn varmasti ja Sloveniassa, muita missä haluisin käydä on ainakin italiassa jossain, ranskassa ja sveitsissä. Sitten vielä Liechtenstein niin oisin käyny kaikissa kaheksassa itävallan naapurimaassa.
Pitäis varmaan mennä nukkumaan jos aion herätä neljältä.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
lauantai 27. helmikuuta 2010
Finnish 'em all
Onneks ei ollu yhtään jenkkiä meiän porukassa perjantaina. Oli se sen verran kamalaa katottavaa. Yhessä vaiheessä yheltä screeniltä tuli kuvaa kun suomi hävis jääkiekossa ja samaan aikaan poutiainen hävis toisella screenillä, go suomi!
Enpä oikeen tiiä että pitäiskö sitä yhtä tyhmää tenttiä mennä uusimaan. Perjaatteessa en ihan pakosti tarvis niitä pisteitä, toisaalta mua ärsyttää et se jäi aika vähästä kiinni (sain 26/60, 30:lla ois menny läpi) ja tiiän kuinka kivalta tuntuis päästä se läpi. Maisteritason saksankieliset kurssit avoimilla esseekysymyksillä turhan lyhyessä tenttiajassa taitaa olla vielä vähän liikaa mulle.
Mihin helmikuu on menny? Miten ens viikolla voi olla jo maaliskuu? Miten ens kuussa voi jo alkaa kolmen viikon pääsiäisloma, vaikka oon lomaillu melkein koko tän kuun?
Enpä oikeen tiiä että pitäiskö sitä yhtä tyhmää tenttiä mennä uusimaan. Perjaatteessa en ihan pakosti tarvis niitä pisteitä, toisaalta mua ärsyttää et se jäi aika vähästä kiinni (sain 26/60, 30:lla ois menny läpi) ja tiiän kuinka kivalta tuntuis päästä se läpi. Maisteritason saksankieliset kurssit avoimilla esseekysymyksillä turhan lyhyessä tenttiajassa taitaa olla vielä vähän liikaa mulle.
Mihin helmikuu on menny? Miten ens viikolla voi olla jo maaliskuu? Miten ens kuussa voi jo alkaa kolmen viikon pääsiäisloma, vaikka oon lomaillu melkein koko tän kuun?
perjantai 26. helmikuuta 2010
Hab' es nicht bereut
Jep, tänään se eka hylätty sitten tuli. Eikä tullu apurahaakaan. Mut kohta kanasalaattia ja punkkua ja illalla irish pubiin kattomaan lätkää. Paikalle on tulossa myös paljon tsekkejä kannustamaan suomea. :) Ja ehkä pari jenkkiä.
Tänäänki oli aamulla nätti päivä kävellä donauinselillä. En kyllä halua ikinä muuttaa kauas vedestä.
Tänäänki oli aamulla nätti päivä kävellä donauinselillä. En kyllä halua ikinä muuttaa kauas vedestä.
torstai 25. helmikuuta 2010
Den glider in
Se ois sitten kesä! Eilen oli jo kevät ja nyt tuli kesä. Kevättakki, tennarit, ulkona ihana auringonpaiste, +10, edessä puol kiloa mansikoita, talvilukukauden vika tentti takana. B)
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Are you sick
Eipä haittaa etten jaksanu herätä kuudelta. Eikä etten ehtiny kattoo mäkihyppyä. Kannatti harrastaa urheilua penkkiurheilun sijaan. Ja yhistetty joo. Vähän harkitsen suomi-tsekkiä jos jaksais herätä, sen jälkeen hyvin heränneenä ja huonosti lukeneena tenttiin.
Käytiin eilen päiväreissulla Kremsissä (joku 76km wienistä). Aivan ihana pieni paikka tonavan varrella. Nättejä eri pastellisävyillä maalattuja taloja vierekkäin, kapeita ja tunnelmallisia katuja, tuntu välillä ihan ku ois ollu italiassa vaikken siellä oo vielä ees käyny, tosi paljon pieniä kahviloita, marillen-taloja ja -myyntiliikkeitä (päästiin maistamaan aprikoosilikööriä, oli tosi hyvää). Junamatkalla nähtiin ihan älytön määrä jäniksiä, pari fasaania ja yks peura. Müncheniin mennessä näky vaan yks valkonen haikara ja ehkä jotain haukkalintuja.
Tänään ei sitten oo hirveesti tapahtunu. Luin vähän tenttiin, kävin kaupassa, pesin pyykkiä, tein lettuja (sitruunamehu ja sokeri toimii, suolasista pinaatin, sipulin, pekonin ja juuston sekotus on paras), jännä päivä siis. On melkein pelottavaa, miten hyvin on tottunu elämään täällä. Kaks eri elämää kahessa eri paikassa. Ja toista kaipaa kun on toisessa. Samalla on huomannu miten vähällä lopulta tulee toimeen eikä ees kaipaa enempää roinaa. (ja vaikka sitä tavaraa ei perjaatteessa oo hirveesti, niin kesäkuussa otan mielelläni vastaan vieraita puolityhjien matkalaukkujen kanssa :) ) Alussa tuntu, ettei kaupasta löydy mitään syötävää. Vieläkin löytyy aina jotain uutta, mutta perusjutut on vakiintunu. Suomessa pitää maksaa tuplahinta maitopurkista, viinistä kolminkertanen. Onneks jogurttimakuja on suomessa enemmän. Täällä lähikaupasta löytyy kahta eri makua sellasta mitä voin syödä, alkaa kyllästyttää. Oon myös tottunu juomaan pikakahvia. Nescafen kräftig kahvijauhe ja vähän maitoa on aika hyvää. Kahvilakulttuurin voisin ottaa suomeen mukaan. Vaikka on unicafen kahvi ja korvapuustikin hyvää, mut tunnelma vähän eri luokkaa.
Ootan jo sitä, että ens viikolla pääsee taas salsatunneille. Otin sommersemesterille salsaa ja taeboxingia. Pääsee ainaki purkamaan aggressioita.
"Ystävät tietää susta aivan kaiken ja on siinä silti." (maten innoittamana :) )
Käytiin eilen päiväreissulla Kremsissä (joku 76km wienistä). Aivan ihana pieni paikka tonavan varrella. Nättejä eri pastellisävyillä maalattuja taloja vierekkäin, kapeita ja tunnelmallisia katuja, tuntu välillä ihan ku ois ollu italiassa vaikken siellä oo vielä ees käyny, tosi paljon pieniä kahviloita, marillen-taloja ja -myyntiliikkeitä (päästiin maistamaan aprikoosilikööriä, oli tosi hyvää). Junamatkalla nähtiin ihan älytön määrä jäniksiä, pari fasaania ja yks peura. Müncheniin mennessä näky vaan yks valkonen haikara ja ehkä jotain haukkalintuja.
Tänään ei sitten oo hirveesti tapahtunu. Luin vähän tenttiin, kävin kaupassa, pesin pyykkiä, tein lettuja (sitruunamehu ja sokeri toimii, suolasista pinaatin, sipulin, pekonin ja juuston sekotus on paras), jännä päivä siis. On melkein pelottavaa, miten hyvin on tottunu elämään täällä. Kaks eri elämää kahessa eri paikassa. Ja toista kaipaa kun on toisessa. Samalla on huomannu miten vähällä lopulta tulee toimeen eikä ees kaipaa enempää roinaa. (ja vaikka sitä tavaraa ei perjaatteessa oo hirveesti, niin kesäkuussa otan mielelläni vastaan vieraita puolityhjien matkalaukkujen kanssa :) ) Alussa tuntu, ettei kaupasta löydy mitään syötävää. Vieläkin löytyy aina jotain uutta, mutta perusjutut on vakiintunu. Suomessa pitää maksaa tuplahinta maitopurkista, viinistä kolminkertanen. Onneks jogurttimakuja on suomessa enemmän. Täällä lähikaupasta löytyy kahta eri makua sellasta mitä voin syödä, alkaa kyllästyttää. Oon myös tottunu juomaan pikakahvia. Nescafen kräftig kahvijauhe ja vähän maitoa on aika hyvää. Kahvilakulttuurin voisin ottaa suomeen mukaan. Vaikka on unicafen kahvi ja korvapuustikin hyvää, mut tunnelma vähän eri luokkaa.
Ootan jo sitä, että ens viikolla pääsee taas salsatunneille. Otin sommersemesterille salsaa ja taeboxingia. Pääsee ainaki purkamaan aggressioita.
"Ystävät tietää susta aivan kaiken ja on siinä silti." (maten innoittamana :) )
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Frühling in Paris
Sadetta, tuulta, sadetta, sadetta. Lähtöaamu, aurinko, häikäsee, pilvetön taivas, kevät. Ei oo reilua. Budapest oli kaikesta huolimatta hieno kaupunki. Haluun kyllä mennä keväällä kattomaan, miltä siellä näyttää nätillä ilmalla. Toisaalta oli hyvä, ettei ollu suurta turistitungosta kaduilla. Hostelli oli tosi kiva, pieni paikka, ystävällinen palvelu, toimi. Vaikka yhen respatyypin suosittelema ravintola näytti ulkoa katottuna kyllä kivalta, muttei todellakaan ois ollu edullinen. Nimi oli Menza eli hieman harhaanjohtava halpaan ja ei aina niin hyvään mensa-ruokaan tottuneelle. Sateesta huolimatta ehittiin tehä kaikenlaista. Mm. kylpylä oli mahtava, paljon kahviloita, ihan loistava unkarilainen tanssiesitys, caesar-kanasalaattia, unkarilaista olutta, hienoja rakennuksia (kalastajalinnake ehkä paras, sato vähän, ei muita turisteja, joku soitti viulua ulkona), kävelyä, metropysäkkien nimien tavaamista, forinttien ja eurojen muuntosuhteen tavaamista, ihmisiä, aamupaloja, kastumista, lettuja, gulassia ei mutta paprikakanaa kyllä, kodittomia ihmisiä, kirkkoja, siltoja, tonava, coffee heaven, ylisuuria suoraan laskutettuja juomarahoja, hauskoja tarjoilijoita, postimerkkien löytämistä. Lopputuloksena hyvä reissu.
Szauna, szupermarket, szolarium, metró. Oon jo tosi etevä unkarin kielessä. Sitä olis kiva lukea joku peruskurssi niin näkis onko siinä oikeesti jotain samaa kun suomessa muutamia samankaltasia sanoja lukuunottamatta.
Oli kiva tulla kotiin, saa hetken levähtää ennen luentojen alkua. Torstaina yks tentti, katotaan mitä lukemisesta tulee. Kun nyt sais tietää edellistenki tenttien tulokset joskus. Budapestista lähtiessä ajatus kotiin menemisestä yritti oikeestaan ekaa kertaa tarkottaa samaa kun suomeen ja sinne kotiin meneminen. Vaikkei mulla siellä tällä hetkellä omaa kotia ookkaan. Mut tuttuja ihmisiä haluis jo nähdä. En tiiä miks, mutta Rammsteinin uusimman levyn kuuntelemisesta tuli kivempi olo.
Rien de rien.
Aamulla tulis suomi-ruotsi lätkää, täytyy ehkä kattoa.
Szauna, szupermarket, szolarium, metró. Oon jo tosi etevä unkarin kielessä. Sitä olis kiva lukea joku peruskurssi niin näkis onko siinä oikeesti jotain samaa kun suomessa muutamia samankaltasia sanoja lukuunottamatta.
Oli kiva tulla kotiin, saa hetken levähtää ennen luentojen alkua. Torstaina yks tentti, katotaan mitä lukemisesta tulee. Kun nyt sais tietää edellistenki tenttien tulokset joskus. Budapestista lähtiessä ajatus kotiin menemisestä yritti oikeestaan ekaa kertaa tarkottaa samaa kun suomeen ja sinne kotiin meneminen. Vaikkei mulla siellä tällä hetkellä omaa kotia ookkaan. Mut tuttuja ihmisiä haluis jo nähdä. En tiiä miks, mutta Rammsteinin uusimman levyn kuuntelemisesta tuli kivempi olo.
Rien de rien.
Aamulla tulis suomi-ruotsi lätkää, täytyy ehkä kattoa.
maanantai 15. helmikuuta 2010
Brain place
Jee, sain laskiaispullia! :) Siis leivottiin ja niistä tuli tosi hyviä. Musta tulis kuulemma vielä hyvä kotiäiti, sitä odotellessa. Onnistu hiukan paremmin kun edellinen korvapuustiyritys. Ehkä saksalaiset jauhot vaan toimii itävaltalaisia paremmin.
Saksassa oli hassua, kun ei tuntunu ollenkaan et ois vaihtanu maata. Kaikki puhu edelleen saksaa, enkä edelleenkään ymmärtäny paikallisia, murre vähän samantyylistä. Münchenin metro/s-bahn-verkko tuntuu kauheen monimutkaselta verrattuna wieniin. Siellä on turvallisempaa juosta metroon viime hetkellä, koska äänimerkki tulee ensin ja vasta sen jälkeen ovet menee kiinni. Täällä äänimerkki on paljon lyhyempi ja tulee samaan aikaan kun ovet pamahtaa kiinni. Siis reaktioaika nolla. Tän takia jäätiin kerran kaverin kanssa eri puolille metron ovia. Oli hiukan huvittunu olo vilkuttaa asemalla metroon ehtineelle. Onneks seuraava tuli jo parin minuutin päästä.
Münchenissä oli tosi paljon lunta ja koko ajan sato lisää. Sieltä ei saa yöllä oikeestaan mistään ruokaa. Kummallista. Imbiss-kojuja pitäis olla joka nurkalla. Postimerkkejä on lähes mahotonta saada mistään muualta kun postista. Taas tabak trafikkeja (joista saa myös postimerkkejä) pitäs olla joka nurkalla. Siellä oli sama kauppaketju kun wienissä, ainut ero et nimi täällä on hofer ja münchenissä aldi. Jalankulkuvalot pysyy vihreenä paljon kauemmin, eli risteyksen yli ehtii jopa kävellä vihreen aikana. Aika mahotonta tai ainaki harvinaista wienissä. Perjaatteessa saman tyylinen kaupunki kun wien, paljon vanhoja hienoja rakennuksia, mut kuitenkin ihan eri. Oon edelleen tyytyväinen että lähin just wieniin.
ICE-junista saa ihan parasta kahvia (ainaki wienin ja münchenin väliä kulkevista) ja vielä ihan kunnon kokosen mukillisen. Kummaa että oon nyt wienissä ja aamulla olin vielä münchenissä, enkä oo menny muuta kun viis tuntia junalla. Mut oli se kivaa tulla taas kotiinkin (kämppiski ollu jo pari viikkoa jossain matkoilla), vaikka ois myös ollu kivaa olla saksassa kauemmin. Ylihuomenna taas reissuun. On se rankkaa olla lomalla kun ei yhtään ehi levätä. Münchenissäki oli aika tiukka Fasching-ohjelma ja nukkuminen jäi vähän vähemmälle. Siinä välissä katottiin vähän kaupunkia ja käytiin kahessa museossa (mm. metsästys- ja kalastusmuseossa, jonka oven edessä on kahen kilon siika). Lisäks vähän makkaraa, olutta, karnevaalia ja jalkapalloa, eikös se oo sillon kunnollinen saksan matka? Hofbräuhausin Biergulasch tuli myös testattua, hyvää oli. Tällä viikolla täytyy Budapestissa koittaa miltä sen oikeesti kuuluu maistua, luultavasti maistuu samalta kun saksassa, itävallassa ja tsekissä mut täytyy sitä 'kotimaassaankin' kokeilla.
Mä en enää jaksa tän talon palohälyttimiä. Tänään päivällä (tulin kotiin joskus neljältä) ne soi pariin otteeseen vähän aikaa. Joku tunti sitten alko taas soida mut tällä kertaa ei loppunu viimistään viiden minuutin päästä. Kymmenen minuutin jälkeen kävin alhaalla ulko-ovella kattomassa palaako tällä kertaa oikeesti, no ei pala. Vaihteeks vaan ovella poliisi ja paloauto turhaan. Varmaan kiva niillekin tulla tänne monta kertaa viikossa turhaan, jokanen hälytys pitää kuitenki käydä erikseen kattomassa. Ei tässä muuten mitään, mut mulla soi edelleen korvissa se hälytys, vaikka se loppu melkein heti kun pääsin alhaalta takas kämppään. Toista kertaa en kyllä poistu kämpästä sillon ku hälyttimet soi, kuuroks siitä vaan tulee.
Saksassa oli hassua, kun ei tuntunu ollenkaan et ois vaihtanu maata. Kaikki puhu edelleen saksaa, enkä edelleenkään ymmärtäny paikallisia, murre vähän samantyylistä. Münchenin metro/s-bahn-verkko tuntuu kauheen monimutkaselta verrattuna wieniin. Siellä on turvallisempaa juosta metroon viime hetkellä, koska äänimerkki tulee ensin ja vasta sen jälkeen ovet menee kiinni. Täällä äänimerkki on paljon lyhyempi ja tulee samaan aikaan kun ovet pamahtaa kiinni. Siis reaktioaika nolla. Tän takia jäätiin kerran kaverin kanssa eri puolille metron ovia. Oli hiukan huvittunu olo vilkuttaa asemalla metroon ehtineelle. Onneks seuraava tuli jo parin minuutin päästä.
Münchenissä oli tosi paljon lunta ja koko ajan sato lisää. Sieltä ei saa yöllä oikeestaan mistään ruokaa. Kummallista. Imbiss-kojuja pitäis olla joka nurkalla. Postimerkkejä on lähes mahotonta saada mistään muualta kun postista. Taas tabak trafikkeja (joista saa myös postimerkkejä) pitäs olla joka nurkalla. Siellä oli sama kauppaketju kun wienissä, ainut ero et nimi täällä on hofer ja münchenissä aldi. Jalankulkuvalot pysyy vihreenä paljon kauemmin, eli risteyksen yli ehtii jopa kävellä vihreen aikana. Aika mahotonta tai ainaki harvinaista wienissä. Perjaatteessa saman tyylinen kaupunki kun wien, paljon vanhoja hienoja rakennuksia, mut kuitenkin ihan eri. Oon edelleen tyytyväinen että lähin just wieniin.
ICE-junista saa ihan parasta kahvia (ainaki wienin ja münchenin väliä kulkevista) ja vielä ihan kunnon kokosen mukillisen. Kummaa että oon nyt wienissä ja aamulla olin vielä münchenissä, enkä oo menny muuta kun viis tuntia junalla. Mut oli se kivaa tulla taas kotiinkin (kämppiski ollu jo pari viikkoa jossain matkoilla), vaikka ois myös ollu kivaa olla saksassa kauemmin. Ylihuomenna taas reissuun. On se rankkaa olla lomalla kun ei yhtään ehi levätä. Münchenissäki oli aika tiukka Fasching-ohjelma ja nukkuminen jäi vähän vähemmälle. Siinä välissä katottiin vähän kaupunkia ja käytiin kahessa museossa (mm. metsästys- ja kalastusmuseossa, jonka oven edessä on kahen kilon siika). Lisäks vähän makkaraa, olutta, karnevaalia ja jalkapalloa, eikös se oo sillon kunnollinen saksan matka? Hofbräuhausin Biergulasch tuli myös testattua, hyvää oli. Tällä viikolla täytyy Budapestissa koittaa miltä sen oikeesti kuuluu maistua, luultavasti maistuu samalta kun saksassa, itävallassa ja tsekissä mut täytyy sitä 'kotimaassaankin' kokeilla.
Mä en enää jaksa tän talon palohälyttimiä. Tänään päivällä (tulin kotiin joskus neljältä) ne soi pariin otteeseen vähän aikaa. Joku tunti sitten alko taas soida mut tällä kertaa ei loppunu viimistään viiden minuutin päästä. Kymmenen minuutin jälkeen kävin alhaalla ulko-ovella kattomassa palaako tällä kertaa oikeesti, no ei pala. Vaihteeks vaan ovella poliisi ja paloauto turhaan. Varmaan kiva niillekin tulla tänne monta kertaa viikossa turhaan, jokanen hälytys pitää kuitenki käydä erikseen kattomassa. Ei tässä muuten mitään, mut mulla soi edelleen korvissa se hälytys, vaikka se loppu melkein heti kun pääsin alhaalta takas kämppään. Toista kertaa en kyllä poistu kämpästä sillon ku hälyttimet soi, kuuroks siitä vaan tulee.
tiistai 9. helmikuuta 2010
Run away, run away, run away
Ei tarvii enää lukea!! :) Ihan älytön tunne. Mä selvisin ekasta lukukaudesta vieraassa maassa, aika hyvin. Tai oikeestaan en voi vielä sanoa selvinneeni mutta kolme kuudesta vikan kuukauden aikana olleesta tentistä on ainakin menny läpi. Ja todellakin kuten aikasemmin sanottu, nyt voi olla ilonen kun saa aina nelosia.
Koko helmikuu siis lomaa. Oikeestaan vikalla viikolla alkaa jo sommersemester mutta kun valkkaa kurssit sopivasti ei sillä viikolla oo vielä mitään. No tietty se yks tentti, mut siihen lukemisen ei pitäis (tai en ainakaan aio) kuluttaa kauheesti energiaa. Monivalintaa vaihteen vuoks. Puolentoista viikon aikana on ehtiny tehä tosi paljon kaikkea, minkä huomaa mm siitä että blogia ei oo päivitetty. Ei oo juuri mitään mille keksiä sijaistoimintoja.
Käytiin siis mm Wienerwaldissa kävelemässä. Siellä on jännän näkösiä puita, siis siks kun suomessa ei oo ihan sellasia. Sit oli kummallista kun maassa oli lunta, lähes kaikki puut lehdettömiä, mut muutamissa puissa oli lehdet täysissä voimissa. Tuli kanssa pitkästä aikaa kokeiltua, että muovipussi toimii yllättävän hyvin liukurina. Maisemat oli myös hienot parin hügelin päältä, korkeempi tais olla jotain 600 metrin tienoilla.
Torstaina oli Sonata Arctican keikka, oli taas hyvä. Mun täytyy alkaa käydä useemmin konserteissa. Päivällä tehtiin ite Schupfnudeleita, niistä tuli oikeesti hyviä ja tosi helppoja tehä. Maistu melkein samalle kun ravintolassa. Tänään tein ekaa kertaa ite pinaattilettuja, ihan mielettömän hyviä (vaikka mistä ei tulis kun voissa paistaa). Konsertin jälkeen 2,5 tunnin aamupalalle Naschmarktille. Ihanaa kun on aikaa istua monta tuntia perjantai-aamuna kahvilassa. Sieltä kotiin ja illalla kaverin synttäreille. Ja jos jotakuta kiinnostaa tietää wienin huonoin alue, jossa en todellakaan suosittele kävelemään yksin (illalla) varsinkaan naispuolisten, niin se on Favoriten (10. kaupunginosa). Ehkä toisiks huonointa on kakkosbezirkissä (eli kotikulmilla) mut onneks asun tän alueen parhaimmistopaikalla. Kuulin eilen, että on olemassa yleinen käsite 'Prater whore', mitä en kyllä yhtään ihmettele ja oisin itekin voinu arvata. Riittää kun kattelee mitä tästä muutaman korttelin sisältä löytyy. Joskus aattelin että kalliossa ois ollu paljon epäilyttäviä paikkoja, mut eihän se oo mitään verrattuna tähän.
Mutta ilta jatku synttäreiltä suomalaisten stammareitten (ei meinannu käsittää että siellä oli oikeesti koko pöydällinen suomea puhuvia ihmisiä samassa paikassa) kautta Prater Domeen. Lopultakin paikka, joka on lähellä ja pääsee kävellen kotiin viidessä minuutissa. Muuten oli hyvä, mutta ihan törkeen kallis. Sisäänpääsy kympin ja yks drinkki 8,5e. Olihan se aika iso, mutta silti. Pakkohan se on Itävallan isoin paikka käydä ainakin kerran kattomassa. Tosin torstaisin sinne pääsis naiset ilmaseks sisään ja sais vielä 10 euron juomat. Monet on sanonu että se ois teinipaikka, joten luultavasti kaikki teinit suuntaa sinne torstaisin. Ehkä meen itekin, montaa kertaa en tollasia hintoja aio maksaa.
Eilen oli todellinen kulttuurimaanantai. Ensin kunsthausiin kattomaan kahta eri näyttelyä (hundertwasser (jo toista kertaa, oli edelleen hyvä) ja annie leibovitz (valokuvia, todella hyviä) ) ja illalla vielä balettiin. Tällä kertaa meni romeo ja julia, odotukset oli korkeella mutta tuloksena oli aikamoinen pettymys. Eka näytös oli vaan tylsä, hidasta kävelyä tylsän musiikin tahdissa. Tokassa näytöksessä alettiin jo tanssia balettia ja vauhti kasvo. Vika näytös sisälsi etenkin oopperoilla liiankin tyypillisen ylipitkän kuoleman. Ihan oikeesti, ei se voi olla niin vaikeeta. Ja minkä takia pitää olla niin lyhyt? Tai miks niin monien pitää olla pidempiä? Raivostuttavaa, kun menee seisomapaikoille ja eteen tulee aina väistämättä joku pitkä tyyppi, jonka takaa saa sitten kurkotella että näkis jotain. Ja lähikaupassa tofut on laitettu ylähyllylle eli niin korkeelle että joutuu kurottelemaan ja varvistelemaan että yltää, arggh. Ja pöytätasot on aina vähän turhan korkeita ja housut aina liian pitkiä. Miksei pituutta 30 vois olla enemmän? Kerran löysin yhet farkut, extra short, pituus 32, 10 senttii liian pitkät. Onhan niitä paljon minuaki lyhempiä, mutta mua ärsyttää jo nyt. Vaikka toisaalta en edes haluais olla pidempi, maailma vaan on suunniteltu pidemmille ihmisille.
Täällä on palvelun taso aika vaihtelevaa. Kävin tänään ostamassa konserttilippuja huhtikuulle. Myyjä sano tylsistyneellä äänellä 'eikös nyt oo vielä vähän aikasta'. No muuten mustakin joo, ellei liput olis jo melkein loppuunmyyty. Myyntipaikassa oli kaks keski-ikästä naista, viereisillä tiskeillä myymässä ja syventyneenä johonkin todella jännään keskusteluun, kun minä nuorena 'ei toi kuitenkaan mitään osta' -asiakkaana menin häiritsemään. Tai ehkä mulla vaan on ongelmia keski-ikästen naispuolisten myyjien kanssa.
And for a while, I believed them. But it doesn't mean you are one. (filosofointia Shrekistä, kyllä, kaikki kolme katottu viikon sisään, kaks vikaa tänään) Niin ja oltiin myös leffassa, It's complicated, saksaks Wenn Liebe so einfach wäre, suomeks ei mitään tietoa. Tykkäsin. Ens kuussa pitää mennä kattomaan Johnny Deppiä in Liisa Ihmemaassa.
Torstaina suuntana München bis Montag, keskiviikkona Budapest bis Sonntag. Katotaan josko Münchenistä löytyis laskiaispullia. Runebergintortut jäi tänä vuonna väliin.
Äsken tuli mailia yheltä erasmus-kaverilta, joka on jo lähteny kotiin. Se oli aika liikuttava. Tää ihan oikeesti loppuu joskus. Mitenhän sitä sitten taas sopeutuu arkeen. Tai paremminkin, arki, mitä se on?
Koko helmikuu siis lomaa. Oikeestaan vikalla viikolla alkaa jo sommersemester mutta kun valkkaa kurssit sopivasti ei sillä viikolla oo vielä mitään. No tietty se yks tentti, mut siihen lukemisen ei pitäis (tai en ainakaan aio) kuluttaa kauheesti energiaa. Monivalintaa vaihteen vuoks. Puolentoista viikon aikana on ehtiny tehä tosi paljon kaikkea, minkä huomaa mm siitä että blogia ei oo päivitetty. Ei oo juuri mitään mille keksiä sijaistoimintoja.
Käytiin siis mm Wienerwaldissa kävelemässä. Siellä on jännän näkösiä puita, siis siks kun suomessa ei oo ihan sellasia. Sit oli kummallista kun maassa oli lunta, lähes kaikki puut lehdettömiä, mut muutamissa puissa oli lehdet täysissä voimissa. Tuli kanssa pitkästä aikaa kokeiltua, että muovipussi toimii yllättävän hyvin liukurina. Maisemat oli myös hienot parin hügelin päältä, korkeempi tais olla jotain 600 metrin tienoilla.
Torstaina oli Sonata Arctican keikka, oli taas hyvä. Mun täytyy alkaa käydä useemmin konserteissa. Päivällä tehtiin ite Schupfnudeleita, niistä tuli oikeesti hyviä ja tosi helppoja tehä. Maistu melkein samalle kun ravintolassa. Tänään tein ekaa kertaa ite pinaattilettuja, ihan mielettömän hyviä (vaikka mistä ei tulis kun voissa paistaa). Konsertin jälkeen 2,5 tunnin aamupalalle Naschmarktille. Ihanaa kun on aikaa istua monta tuntia perjantai-aamuna kahvilassa. Sieltä kotiin ja illalla kaverin synttäreille. Ja jos jotakuta kiinnostaa tietää wienin huonoin alue, jossa en todellakaan suosittele kävelemään yksin (illalla) varsinkaan naispuolisten, niin se on Favoriten (10. kaupunginosa). Ehkä toisiks huonointa on kakkosbezirkissä (eli kotikulmilla) mut onneks asun tän alueen parhaimmistopaikalla. Kuulin eilen, että on olemassa yleinen käsite 'Prater whore', mitä en kyllä yhtään ihmettele ja oisin itekin voinu arvata. Riittää kun kattelee mitä tästä muutaman korttelin sisältä löytyy. Joskus aattelin että kalliossa ois ollu paljon epäilyttäviä paikkoja, mut eihän se oo mitään verrattuna tähän.
Mutta ilta jatku synttäreiltä suomalaisten stammareitten (ei meinannu käsittää että siellä oli oikeesti koko pöydällinen suomea puhuvia ihmisiä samassa paikassa) kautta Prater Domeen. Lopultakin paikka, joka on lähellä ja pääsee kävellen kotiin viidessä minuutissa. Muuten oli hyvä, mutta ihan törkeen kallis. Sisäänpääsy kympin ja yks drinkki 8,5e. Olihan se aika iso, mutta silti. Pakkohan se on Itävallan isoin paikka käydä ainakin kerran kattomassa. Tosin torstaisin sinne pääsis naiset ilmaseks sisään ja sais vielä 10 euron juomat. Monet on sanonu että se ois teinipaikka, joten luultavasti kaikki teinit suuntaa sinne torstaisin. Ehkä meen itekin, montaa kertaa en tollasia hintoja aio maksaa.
Eilen oli todellinen kulttuurimaanantai. Ensin kunsthausiin kattomaan kahta eri näyttelyä (hundertwasser (jo toista kertaa, oli edelleen hyvä) ja annie leibovitz (valokuvia, todella hyviä) ) ja illalla vielä balettiin. Tällä kertaa meni romeo ja julia, odotukset oli korkeella mutta tuloksena oli aikamoinen pettymys. Eka näytös oli vaan tylsä, hidasta kävelyä tylsän musiikin tahdissa. Tokassa näytöksessä alettiin jo tanssia balettia ja vauhti kasvo. Vika näytös sisälsi etenkin oopperoilla liiankin tyypillisen ylipitkän kuoleman. Ihan oikeesti, ei se voi olla niin vaikeeta. Ja minkä takia pitää olla niin lyhyt? Tai miks niin monien pitää olla pidempiä? Raivostuttavaa, kun menee seisomapaikoille ja eteen tulee aina väistämättä joku pitkä tyyppi, jonka takaa saa sitten kurkotella että näkis jotain. Ja lähikaupassa tofut on laitettu ylähyllylle eli niin korkeelle että joutuu kurottelemaan ja varvistelemaan että yltää, arggh. Ja pöytätasot on aina vähän turhan korkeita ja housut aina liian pitkiä. Miksei pituutta 30 vois olla enemmän? Kerran löysin yhet farkut, extra short, pituus 32, 10 senttii liian pitkät. Onhan niitä paljon minuaki lyhempiä, mutta mua ärsyttää jo nyt. Vaikka toisaalta en edes haluais olla pidempi, maailma vaan on suunniteltu pidemmille ihmisille.
Täällä on palvelun taso aika vaihtelevaa. Kävin tänään ostamassa konserttilippuja huhtikuulle. Myyjä sano tylsistyneellä äänellä 'eikös nyt oo vielä vähän aikasta'. No muuten mustakin joo, ellei liput olis jo melkein loppuunmyyty. Myyntipaikassa oli kaks keski-ikästä naista, viereisillä tiskeillä myymässä ja syventyneenä johonkin todella jännään keskusteluun, kun minä nuorena 'ei toi kuitenkaan mitään osta' -asiakkaana menin häiritsemään. Tai ehkä mulla vaan on ongelmia keski-ikästen naispuolisten myyjien kanssa.
And for a while, I believed them. But it doesn't mean you are one. (filosofointia Shrekistä, kyllä, kaikki kolme katottu viikon sisään, kaks vikaa tänään) Niin ja oltiin myös leffassa, It's complicated, saksaks Wenn Liebe so einfach wäre, suomeks ei mitään tietoa. Tykkäsin. Ens kuussa pitää mennä kattomaan Johnny Deppiä in Liisa Ihmemaassa.
Torstaina suuntana München bis Montag, keskiviikkona Budapest bis Sonntag. Katotaan josko Münchenistä löytyis laskiaispullia. Runebergintortut jäi tänä vuonna väliin.
Äsken tuli mailia yheltä erasmus-kaverilta, joka on jo lähteny kotiin. Se oli aika liikuttava. Tää ihan oikeesti loppuu joskus. Mitenhän sitä sitten taas sopeutuu arkeen. Tai paremminkin, arki, mitä se on?
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
How do you do that
Seuraavassa mahdollisesti hieman sekava selostus viime päivien jutuista. Oon kirjottanu tätä aika monena eri päivänä, joten aikamääritykset kannattaa jättää omaan arvoonsa.
En voi uskoa että minä, ihan vapaaehtosesti ja omilla rahoilla, ostan olutta ja melkeen tykkään siitä. Oltiin läksäribileissä yhen opiskelija-asuntolan klubitilassa, missä tosi moni vaihtari asuu (puolen litran olutpullo maksaa 1,6e). Päädyin juttelemaan yhen itävaltalaisen tytön kanssa ja vaati kyllä kaiken keskittymiskyvyn että pysyin jutussa mukana. Musiikki tosi kovalla, nopeeta saksankielistä puhetta (ei onneks kovinkaan murteella). Tajusin kuitenkin ainakin pääasiat ja sain paikallisoppaan joskus tulevaisuudessa tapahtuvalle Grazin reissulle (se opiskelee siellä, mut tekee nyt väikkäriä Wienissä). Ehkä se autto, kun sanoin et musta itävaltalaisiin on aika vaikee tutustua. Mut se tuntuu olevan yks Erasmuksen suurimmista ongelmista. Aika turhauttavaa välillä. Oli tylsää lähteä läksäreistä aika aikasin kotiin, mut kerrankin järki voitti. Seuraavana päivänä (tosin vasta neljältä) tentti, johon pitäs vielä lukea. Mut huomenna takas samaseen paikkaan toisiin läksäreihin.
Tänään oli siis ne toiset läksärit. Eka käytiin syömässä pakistanilaisessa, jonka perjaatteena on 'syö ja maksa niin paljon kuin haluat'. Eli jos rahat loppuu niin ei muuta kun sinne joka päivä. Tosin ruoka oli sen verran hyvää, etten ainakaan ite ihan mitätöntä summaa kehtaa jättää. Sieltä sitten taas em. klubitilaan. Tosi inhottavaa hyvästellä sellasia ihmisiä, joista tuntee et ois saanu hyviä pitkäaikasia ystäviä. Ja kun sen vielä tajuaa kunnolla kaks päivää ennen kun ne lähtee maasta. No ainakin Prahassa meen käymään vielä uudestaan ja sieltä pitäs joskus tulla myös suomeen ihmisiä. Eli onpahan sentään hyvä syy käydä monissa maissa.
Neljältä aloin sitten suunnistaa kotiin päin, kun ei enää hereillä meinannu pysyä. (Sitä se kolmen päivän valvominen teettää. Ja tätäkin pitää tietenkin kirjottaa kuudelta aamulla ennen kun on päässy ees nukkumaan.) Mut pointti oli, et yöbussi jätti tietysti just tällä kertaa vuoron ajamatta ja sain sitten odottaa seuraavaa, joka tuli puolen tunnin päästä. Noin 45 minuutin ulkona jäätymisen jälkeen seuraava bussi jopa tuli ja pääsin sillä metroasemalle, jossa sain odottaa vielä 10 minuuttia metroa, koska edellinen ehti mennä nenän edestä. Tässä vaiheessa mielentila oli erittäin positiivinen, ei yhtään väsyttäny eikä varsinkaan ollu kylmä. Lopulta pääsin kotiin, eikä kotimatka kaikkiaan kestäny kun sellaset 1,5 tuntia. Ja kymmenen tunnin päästä pirteenä luistelemaan Rathausin eteen rakennettuun jääpuistoon. Oon sinne menosta kyllä oikeesti innoissani, mut toisaalta haluisin nukkuu niin pitkään kun huvittaa. Mutta nukkua ehtii sitten ens viikolla. Sunnuntaina luetaan vielä tenttiin.
Tänään käytiin tekniikan museossa. Se oli yllättävänkin mielenkiintonen, vähän kun jättikokonen Heureka, koska siellä sai ite kokeilla kaikkia juttuja. Reaktiopelit oli kaikkein hauskimpia ja yks hauska vanha mies näytti mulle peukkuja, kun olin 10 sekuntia sitä nopeempi.
Luistelu Rathausilla oli ihan mahtavaa. Jäädytetty alue oli iso, mutta oli siellä tosi paljon ihmisiäki. Vähän samantyylinen tunnelma kun Rautatientorilla mut parempi. Valoja, musiikkia, kivoja ihmisiä ja ite luistelu. Vähän oli tosin ikävä omia hokkareita, kun vuokratut oli niin tylsät et lähti paikallaan seisoessaki jalat luisumaan sivuille. Mut jonkun ajan päästä siihenkin aika hyvin tottu, oltiin siellä kuitenki reilu neljä tuntia.
Oli kyllä hauskaa, kun luin ekologian prujuista hyönteisten lisääntymisstrategioista. Kaipa niilläki tiedoilla joskus jotain tekee? Tentti oli yllättävän vähän vaikee. Olin kuvitellu et ois avoimet kysymykset, mut taas piti vaan ruksia lauseista ne, jotka on totta. Mitä turhaan pitäs ite mitään tuottaa tai ajatella, ruksia vaan ruutuun. Ei sillä että mulla mitään sitä vastaan olis, paljon mieluummin mä saksaks sellasia tenttejä teen. Mutta sillä selittyy myös lunttauksen yleisyys, onhan helpompi kopioida ruksi kun esseevastaus.
Huomasin että mulla on ollu oikeesti ikävä radiota. Ei siis sellasta, mitä voi netistä kuunnella, vaan ihan tavallista pöytäradiota (en oo neljään kuukauteen kuunnellu, ellei suomessa oloa lasketa ja se on aika paljon ihmiselle, jolla radio on melkeen aina päällä). Mul oli täällä valmiina radio, mut siinä ei ollu pattereita. Hommasin ne vasta äsken (huoneessa oli kolme juttua mihin tarvi patterit, kaikkiin tietty eri kokoset eikä missään ollu valmiina) ja on ihan uskomattoman kiva kuunnella sitä. Vähän sama tunne, kun sillon kun menin ekaa kertaa kirjastoon joskus pari kuukautta tänne tulon jälkeen. Ihan kaikkee voi näköjään kaivata.
Eikä mulla ikinä oo mitään sjaistoimintoja tenttiin lukemiselle.
En voi uskoa että minä, ihan vapaaehtosesti ja omilla rahoilla, ostan olutta ja melkeen tykkään siitä. Oltiin läksäribileissä yhen opiskelija-asuntolan klubitilassa, missä tosi moni vaihtari asuu (puolen litran olutpullo maksaa 1,6e). Päädyin juttelemaan yhen itävaltalaisen tytön kanssa ja vaati kyllä kaiken keskittymiskyvyn että pysyin jutussa mukana. Musiikki tosi kovalla, nopeeta saksankielistä puhetta (ei onneks kovinkaan murteella). Tajusin kuitenkin ainakin pääasiat ja sain paikallisoppaan joskus tulevaisuudessa tapahtuvalle Grazin reissulle (se opiskelee siellä, mut tekee nyt väikkäriä Wienissä). Ehkä se autto, kun sanoin et musta itävaltalaisiin on aika vaikee tutustua. Mut se tuntuu olevan yks Erasmuksen suurimmista ongelmista. Aika turhauttavaa välillä. Oli tylsää lähteä läksäreistä aika aikasin kotiin, mut kerrankin järki voitti. Seuraavana päivänä (tosin vasta neljältä) tentti, johon pitäs vielä lukea. Mut huomenna takas samaseen paikkaan toisiin läksäreihin.
Tänään oli siis ne toiset läksärit. Eka käytiin syömässä pakistanilaisessa, jonka perjaatteena on 'syö ja maksa niin paljon kuin haluat'. Eli jos rahat loppuu niin ei muuta kun sinne joka päivä. Tosin ruoka oli sen verran hyvää, etten ainakaan ite ihan mitätöntä summaa kehtaa jättää. Sieltä sitten taas em. klubitilaan. Tosi inhottavaa hyvästellä sellasia ihmisiä, joista tuntee et ois saanu hyviä pitkäaikasia ystäviä. Ja kun sen vielä tajuaa kunnolla kaks päivää ennen kun ne lähtee maasta. No ainakin Prahassa meen käymään vielä uudestaan ja sieltä pitäs joskus tulla myös suomeen ihmisiä. Eli onpahan sentään hyvä syy käydä monissa maissa.
Neljältä aloin sitten suunnistaa kotiin päin, kun ei enää hereillä meinannu pysyä. (Sitä se kolmen päivän valvominen teettää. Ja tätäkin pitää tietenkin kirjottaa kuudelta aamulla ennen kun on päässy ees nukkumaan.) Mut pointti oli, et yöbussi jätti tietysti just tällä kertaa vuoron ajamatta ja sain sitten odottaa seuraavaa, joka tuli puolen tunnin päästä. Noin 45 minuutin ulkona jäätymisen jälkeen seuraava bussi jopa tuli ja pääsin sillä metroasemalle, jossa sain odottaa vielä 10 minuuttia metroa, koska edellinen ehti mennä nenän edestä. Tässä vaiheessa mielentila oli erittäin positiivinen, ei yhtään väsyttäny eikä varsinkaan ollu kylmä. Lopulta pääsin kotiin, eikä kotimatka kaikkiaan kestäny kun sellaset 1,5 tuntia. Ja kymmenen tunnin päästä pirteenä luistelemaan Rathausin eteen rakennettuun jääpuistoon. Oon sinne menosta kyllä oikeesti innoissani, mut toisaalta haluisin nukkuu niin pitkään kun huvittaa. Mutta nukkua ehtii sitten ens viikolla. Sunnuntaina luetaan vielä tenttiin.
Tänään käytiin tekniikan museossa. Se oli yllättävänkin mielenkiintonen, vähän kun jättikokonen Heureka, koska siellä sai ite kokeilla kaikkia juttuja. Reaktiopelit oli kaikkein hauskimpia ja yks hauska vanha mies näytti mulle peukkuja, kun olin 10 sekuntia sitä nopeempi.
Luistelu Rathausilla oli ihan mahtavaa. Jäädytetty alue oli iso, mutta oli siellä tosi paljon ihmisiäki. Vähän samantyylinen tunnelma kun Rautatientorilla mut parempi. Valoja, musiikkia, kivoja ihmisiä ja ite luistelu. Vähän oli tosin ikävä omia hokkareita, kun vuokratut oli niin tylsät et lähti paikallaan seisoessaki jalat luisumaan sivuille. Mut jonkun ajan päästä siihenkin aika hyvin tottu, oltiin siellä kuitenki reilu neljä tuntia.
Oli kyllä hauskaa, kun luin ekologian prujuista hyönteisten lisääntymisstrategioista. Kaipa niilläki tiedoilla joskus jotain tekee? Tentti oli yllättävän vähän vaikee. Olin kuvitellu et ois avoimet kysymykset, mut taas piti vaan ruksia lauseista ne, jotka on totta. Mitä turhaan pitäs ite mitään tuottaa tai ajatella, ruksia vaan ruutuun. Ei sillä että mulla mitään sitä vastaan olis, paljon mieluummin mä saksaks sellasia tenttejä teen. Mutta sillä selittyy myös lunttauksen yleisyys, onhan helpompi kopioida ruksi kun esseevastaus.
Huomasin että mulla on ollu oikeesti ikävä radiota. Ei siis sellasta, mitä voi netistä kuunnella, vaan ihan tavallista pöytäradiota (en oo neljään kuukauteen kuunnellu, ellei suomessa oloa lasketa ja se on aika paljon ihmiselle, jolla radio on melkeen aina päällä). Mul oli täällä valmiina radio, mut siinä ei ollu pattereita. Hommasin ne vasta äsken (huoneessa oli kolme juttua mihin tarvi patterit, kaikkiin tietty eri kokoset eikä missään ollu valmiina) ja on ihan uskomattoman kiva kuunnella sitä. Vähän sama tunne, kun sillon kun menin ekaa kertaa kirjastoon joskus pari kuukautta tänne tulon jälkeen. Ihan kaikkee voi näköjään kaivata.
Eikä mulla ikinä oo mitään sjaistoimintoja tenttiin lukemiselle.
torstai 28. tammikuuta 2010
Musta timantti
Stratovariuksen konsertti oli ihan huippu. Alussa kun mentiin sisälle paikkaan, oli vähän ulkopuolinen olo, paikka kun oli täynnä tummiin pukeutuneita pitkälettisiä miehiä. Olin onneks osannu pukeutua jotenkuten samansuuntasesti, joten aika nopeesti sinne joukkoon sulautu. Oli kuitenki eka kerta missään metallikonsertissa. Tosin Stratovarius ei ihan vastaa mun käsitystä metallimusiikista, mut sehän onkin virallisesti power metallia. Alussa oli kaks jotain tuntematonta bändiä lämppäreinä, ihan ok kuunneltavaa livenä, mut muuten en kuuntelis, aika pelkkää huutamista ne oli. Mut ite keikka oli tosiaan tosi hyvä ja kaikki ne soitettiin, mitä oisin halunnu kuullakin (mitä siis kahen kuukauden jumittavan youtube-kuuntelun jälkeen tiedän). Ens viikolla sitten vuorossa Sonata Arctica.
Multa kysyttiin eilen Wienissä ekaa kertaa ikää kaupan kassalla. Ostin pullon viiniä, ja myyjä sano jotain. En tajunnu mitään, vasta neljännellä kerralla sain selvää mitä multa kysyttiin. 'Wie alt sind Sie?' 'Öööö, einundzwanzig.' '(nauraen) Oo, Sie sehen so jung aus!' Sepä kivaa, näytän siis 17 vuotiaalta. Mut ei halunnu nähä papereita. Mitähän ideaa siinä kysymisessäkin sitten on, jos sitä ei ees tarkasteta, oisin voinu sanoo ihan mitä tahansa.
Siis mikä sana muka on takkamakkara? (älypään sana-arvaus-sana)
Löysin kaks kivaa sanaa ekologian tenttiprujuista:
-Restriktionsfragmentlängenpolymorphismus (Englanniks neljä eri sanaa, mut saksassa kaikki voi laittaa yhteen pötköön, eli vähän kun suomea olis. Jossain oli esimerkkinä rauhanneuvottelutoimikunta, jossa oli englanniks ties miten monta sanaa. Suomi on aika tehokas kieli, mitä sitä turhaan jaarittelemaan. Artikkeleita ei oo ja kaikki prepositioita vastaavat kirjaimet heitetään sanan perään. Ja ulkomaalaiset ei ikinä taho uskoa miten monta eri sijamuotoa suomessa on.)
-G‘schichtln (tästä ei oo mitään hajua..)
Multa kysyttiin eilen Wienissä ekaa kertaa ikää kaupan kassalla. Ostin pullon viiniä, ja myyjä sano jotain. En tajunnu mitään, vasta neljännellä kerralla sain selvää mitä multa kysyttiin. 'Wie alt sind Sie?' 'Öööö, einundzwanzig.' '(nauraen) Oo, Sie sehen so jung aus!' Sepä kivaa, näytän siis 17 vuotiaalta. Mut ei halunnu nähä papereita. Mitähän ideaa siinä kysymisessäkin sitten on, jos sitä ei ees tarkasteta, oisin voinu sanoo ihan mitä tahansa.
Siis mikä sana muka on takkamakkara? (älypään sana-arvaus-sana)
Löysin kaks kivaa sanaa ekologian tenttiprujuista:
-Restriktionsfragmentlängenpolymorphismus (Englanniks neljä eri sanaa, mut saksassa kaikki voi laittaa yhteen pötköön, eli vähän kun suomea olis. Jossain oli esimerkkinä rauhanneuvottelutoimikunta, jossa oli englanniks ties miten monta sanaa. Suomi on aika tehokas kieli, mitä sitä turhaan jaarittelemaan. Artikkeleita ei oo ja kaikki prepositioita vastaavat kirjaimet heitetään sanan perään. Ja ulkomaalaiset ei ikinä taho uskoa miten monta eri sijamuotoa suomessa on.)
-G‘schichtln (tästä ei oo mitään hajua..)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)