Nyt on ihan pakko hehkuttaa, ja tää voidaan laskea vielä vaihtaripostauksiin.
Pääsin siitä *** Vertiefung Ökonomikista eli syventävästä taloustieteestä saksaksi avoimilla kysymyksillä läpi!!!! Ja vielä kolmosella eli ei edes huonoin! Kymmenen pojoa enemmän kun ekalla yrityksellä!
Oon aika ilonen että se meni läpi. :) Nyt on jo 40 op:ta vaihtarivuodelta ja viis voi vielä tulla kunhan tulokset tulee. Ei pitäis kenelläkään kauheesti olla valittamista. Tasan niin paljon pisteitä (vähintään) mitä kela vaatii normiolosuhteissa muutenkin.

Ensimmäinen muuttoapunainenkin on jo hankittu. Itävaltalainen. :) Tapasin sen kerran wienissä bokun farewell tilaisuudessa, tulee nyt syksyllä helsinkiin vaihtoon ja majotan ekaksi yöksi mulle. Vihdoinkin pääsee puhumaan jonkun kanssa oikeesti saksaa!

Prinsessa Daaniel

Vähän kesti mutta tässä paloja matkan varrelta.

Maanantai:

Ensimmäinen päivä pulkassa ja edelleen hengissä! Saavutus sinänsä, ensimmäistä kertaa auton ratissa ulkomailla ja vuoteen ei hirveesti ajokilometrejä oo kertyny.

Aamuviideltä herätys ja auton pakkaus. Ensimmäinen henkäys, kaikki tavarat mahtu autoon, jopa takalasista näki edelleen läpi! Ajo satamaan ja ikuisuudelta tuntuva jonotus laivaan. Laivaan ajo oli kaikkia kuvitelmia miljoonasti helpompi homma, ajo vaan suoraan ja sammutti. Siinä se. Toinen henkäys. Risteilyohjelma oli hiukkasen tylsä, vaan jotain tangoa ja muumipeikon synttäreitä. Jotenkin onnistuttiin lopulta se reilu 10 tuntia kuluttamaan syöden, nukkuen ja pelaten. Takasin autokannelle ja matkan tähän mennessä jännittävin osuus, ainakin näin ei niin kokeneiden kuskien näkökulmasta. Siis ajo satamasta leirintäalueelle. Navigaattorin yritykset johtaa meitä harhaan, pieni hapuilu kaksikaistaisessa liikenneympyrässä ja muutama eksyminen lukuun ottamatta löydettiin hyvin perille. Kolmas huokaus. Sätra Camping tosin ei ollut ihan kamalan kovin mainostanut itseään tienvarsilla. Hyvä että autossa on hyvät jarrut ja tiellä ei muita autoja ainakaan sillon kun lopulta huomaa pahvisen lapun.

Perillä pientä sähläystä aiheutti sähkö ja sen saaminen. Sähköpaikkahan oli varattu ja nurmikentältä löyty yksi tötsä, jossa oli paikkoja omille johdoille. Fiksuna ihmisenä olin ottanut mukaan pitkän johdon, mutta kas, kaikki tavallisten johtojen paikat oli varattu ja mukana olis pitäny olla joku isompi juttu. Selitäpä tämä niille vain ruotsia puhuville ehkä hädin tuskin täysi-ikäisille respatytöille. Respastakaan ei löytyny, seuraavana päivänä kuulemma sais. Mentiin sitten suihkun pukuhuonetilaan keittämään vedenkeittimellä vettä, kun joku ystävällinen ruotsalainen nainen tuli sanomaan että niitten sähköjohdosta voitte kyllä ottaa ihan mielellään, ei tarvii noin tehdä kun keittiötilakin menee jo ysiltä lukkoon. Ainakin ensimmäiset kohtaamiset paikallisten kanssa on antanu aihetta vaan positiiviseen mielikuvaan maasta.

Niin ja telttakin saatiin pystyyn, meni ehkä viisi minuuttia. Kohta alkaa sitten elämäni ensimmäinen oikea (ei siis omalla / kaverin pihalla toteutettu) telttailuyö! Huomenna kattomaan Tukholman keskustaa.

Tiistai:

Tukholma oli hieno paikka. Yksi päivä vähän turhan vähän, mutta tietää sitten myöhemmin että tonnehan vois lähteä vaikka viikonloppulomalle. Wasa-laivaa ei valitettavasti nähty. Se olis ollu ainut museo mihin aiottiin mennä mutta parinsadan metrin jono ei houkuttanu tarpeeks, varsinkin kun oltiin keskustassa tosiaan vaan se yks päivä. Illalla auringonlasku oli mahtava. Kaverin kaveri vei meiät jollekin kalliolle, josta näki koko keskustan, veden ja paljon kuumailmapalloja. Upeen näköstä. Suomenkielen sanojen unohdus ei vieläkään hellitä. Ne jutut mitkä tulee siitä värkistä. Niinpä niin.

Keskiviikko:

Aamulla lähettiin Tukholmasta ajamaan kohti pohjosta. Eka pysähdys Uppsalassa, pienoista ilmasen parkkipaikan ettimistä koska maksuautomaatti hyväksy vaan kolikkoja ja jotain hienoja kortteja, joita kumpiakaan ei ollut. Pieni kävely vanhan keskustan ympäri ja välipalatuokio lähiökerrostalon parkkipaikalla, pussikeittoa ja tomaatti. Suunta kohti Gävleä, jossa navigaattori ajelutti meitä vähän sinne tänne, lopulta lähdettiin jatkamaan matkaa. Joku H:lla alkava kaupunki, jonka nimeä en vaan pysty muistamaan ohitettiin ja päästiin melkein Sundsvalliin asti. Matkalla käytiin Itämeressä uimassa, kylmää kun mikä mutta kiva paikka. Leirintäalue löyty noin 350 km Tukholmasta E4:sta pohjoseen. Kivalta vaikuttava paikka, merenranta ihan teltan ulkopuolella, ihan järettömän kylmää vettä mutta ihana käydä illalla auringon laskiessa, sai vielä kävellä tosi pitkälle että vesi oli uintisyvystä. Tän päivän autotörttöilijä-saldo oli ihan suhteellisen kokonen. Paras/pahin oli yks kaksosanen rekka, joka ohitti ohituskaistalla meitä ja muita ja kun ohitustie päätty ja muuttu ykskaistaseks ei rekka mahtunutkaan mihinkään väliin ja tööttäili hirveesti. Jarrutettiin että tyyppi olis mahtunu, mutta se vaan päätti kääntää suoraan oikeelle meiän eteen eikä kovin kauas jääny törmäys. Hetken päästä ohitti edessä olevan ajokoulubussin kiilaamalla samalla tavalla sen eteen vaikka tilaa edessä olis ollu ihan riittävästi. Ja lopulta rekka jäi kuitenkin jurruttamaan siihen eteen. Fiksu mies. Sellasetkin kuskit on mieltä rauhottavia, jotka satasen alueella ajaa mittarin mukaan yheksääkymppiä ja kun niitä lopulta lähtee ohittamaan, ajaa itse 120 km/h eikä edes saa edessä olevaa autoa kiinni. Niin ihania nämä ihmiset. Teltanpystytys yksin onnistu hyvin, en oo enää ehkä ihan täysin erätaidoton. Telttavastaava. :)

Torstai:

Tänään käytiin mm. Umeåssa ja löydettiin hyvä leirintäpaikka. Seurattiin pientä kylttiä ja päädyttiin jonkun ylisympaattisen vanhan ruotsalaismiehen maatilalle. Ihanan idyllistä ja hauska mies vaikka puheesta oli joskus vähän vaikea saada selkoa. Kaverin ruotsin puhuminen sentään sujui omaa paremmin. Ite olis vaan halunnu tunkea saksaa ihan joka paikkaan, hyvin yllättävästä syystä.

Perjantai:

Tänään päästiin takasin Suomeen. Loppupäivän saldona oli käynti kolme kertaa Ruotsissa saman päivän aikana. Haaparannassa nähtiin opaskirjan, ja itsekin voisin tähän yhtyä, mukaan Ruotsin rumin kirkko. Näytti ihan tehdashallilta tai viljasäiliöltä. Yöksi mentiin Pelloon kaverin luo ja matkakaveri näki elämänsä ensimmäisen ihka elävän poron! Ja ylitti ekaa kertaa napapiirin!

Lauantai:

Tänään lähettiin Pellosta Rovaniemen kautta kohti Saariselkää. Perillä oli hyvin kummallista, tosi kivaa mutta kummallista. Ekaa kertaa Lapissa ilman äitiä ja iskää. Päästiin kunnon saunaan, syötiin poroa ja kateltiin maisemia tuulisen ja sateisen Kaunispään huipulta. Ja tietenkin käytiin vähän kaupoissa turisteilemassa.

Sunnuntai:

Aamulla lähettiin posottamaan kohti etelää. Tiellä näky edelleen yllättävän vähän poroja verrattuna edellisiin Lappi-reissuihin. Napapiirin Joulupukin kylä oli jälleen must-pysähdyspaikka. Kuinka kätevää oliskaan ollut kirjottaa jo nyt kaikki joulukortit ja laittaa postilaatikkoon, josta ne sitten kuljetettais jouluksi perille. Kuinka kätevää. Ehkä ensi kerralla. Alun perin suunnitelmana oli pysähtyä matkalla yhdeksi yöksi, ehkä Pohjanmaalle sukulaisille jos sinne asti jaksettaisiin ajaa. No, päätöstä ei oikein syntynyt ja lopulta edessä oli t-risteys, vasemmalle niin pääset kohti Turkua, oikeelle niin lähetään Pohjanmaalle. Kuski päätti noin viisi metriä ennen risteystä kääntyä vasemmalle. Jonkun ajan päästä, eli noin seitsemältä illalla oli ruokatauon paikka ja kohdalle osui sopivasti Alajärven Grilli. Grillijonoon ehti juuri ennen meitä varmaan puolet paikkakunnan nuorisosta, mutta lopulta saatiin omatkin jättiherkkuhampparit ja matka jatkui pirteänä. Turkuun saavuttiin noin puoli yhdeltä yöllä. Aamulla en olis vielä uskonut että ajettais yhtä putkea kotiin, mutta noin sadan kilometrin ajovuorot osottautu erittäin toimivaksi ratkaisuksi.

Jälkifiilikset:

Mahtava reissu, road tripille täytyy ehottomasti lähteä joskus uudestaankin. Ja ihan kaikkialle muuallekin tekemään ihan kaikkea.

Ruotsissa monissa kaupoissa oli rahanpalautusautomaatit. Eli käteisellä maksaessa kassa antaa vaihtorahoista vaan setelit ja kolikot tulee koneesta suoraan asiakkaalle. Kuinka kätevää ja tehokasta.

You don't know

 Kirjoitettu ekana päivänä heinäkuuta:

Ympyrä sulkeutui. Heinz oli samassa tentissä. Sano tekevänsä ryhmätyön ajoissa valmiiks. Tuli hyvä mieli, mutta eikö se ois vaan voinu vastata samalla tavalla sähköpostiin, jossa kyselin edistymisestä? Pankkisetä kysy mihin lennän, osloonko? Öö en, se ei oo suomessa..
En välttämättä enää ikinä koskaan mee bokulle. Varmaan joskus, mutta ei se oo enää sama asia. Miten ihan kaikki asiat, jopa tutut bussitolpat, voi aiheuttaa niin suuria liikutuskohtauksia? Ja oli ihan älyttömän kiva ilta buddylla. Mutta taas, pois sieltäkin oli lopulta lähdettävä. Kieltämättä hieman herkässä olotilassa, vielä kun alla kolmen tunnin yöunet ja tentti. En vaan voi käsittää että huomenna on lähtö. Että asun kohta taas suomessa. En mä asu suomessa, mä asun itävallassa. Wienissä. Mihin se vuosi meni? Tässä yks kappale buddyn lempibändiltä.

Ja nyt voi kai jo myöntää, että fecin esseetkin meni läpi. :) Jo toisella yrittämällä. Siitä melkein kahen kuukauden op:t!

Back home, finally. Oli hieman pitkä päivä eilen/tänään. Mutta siitä selvittiin ja kohta katsomaan miltä Helsinki näyttää puolen vuoden jälkeen. Yöllä lentokentältä tullessa oli ihan mielettömän valosaa. Keskellä yötä! Oon tienny, mutten koskaan tajunnu asiaa yhtä selkeesti. Siis täällä on valosaa! Katotaan osaanko vielä toimia suomen julkisissa liikennevälineissä. Ensin pitää heiluttaa että bussi pysähtyy, sitten pitää käyttää matkakorttilaitetta ja lopulta mennä hiljaa istumaan varoen katsomasta ketään silmiin. Wienin julkisissa tuijotetaan muita ihan avoimesti. Täällä se ei kai oo yleisenä tapana. Mua alko ahistaa suomalaisten paljous jo berliinin lentokentällä, missä vaihettiin konetta. Kuuluu liikaa suomea ja kaikki näyttää liian suomalaisilta. Ei voi käsittää että vielä eilen makasin aurinkotuolissa votivkirchen edessä. Siitä tuntuu olevan jo ikuisuus. Tuntuu melkein kun en missään poissa olis ikinä ollutkaan. Tapahtuko Wien oikeesti?

Kirjotettu tänään:

Suomessa siis taas ja kaikkea kaikesta vois kirjottaa, mutta siihen ryhdyn ehkä joskus myöhemmin jos ryhdyn. Nyt tämä blogi muuttuu ainakin hetkiseksi matkablogiksi. Seuraava reissu alkaa huomenna, road trip tukholmasta turkuun, ensin siis laivalla auton kanssa rapakon toiselle puolelle. Päivityksiä matkan kulusta seuraa jos nettiä tulee vastaan.

Suomessa vessojen lukot kääntyy väärään suuntaan, nyt vasta alan oppia kääntämään niitä "oikeeseen" suuntaan. Alussa luulin että ne on rikki, mutta eipä ollutkaan. Maailma vaan toimii hiukan eri tavalla. Ja odotan edelleen bokulta viimisiä tenttituloksia, joita siis tarvittaisiin hyväksilukemiseen sekä siihen, että voin näyttää kelalle ja yliopistolle että oon tehnyki vuoden aikana jotain. Eihän mulla mikään kiire olis.. Eikä mun sähköposteihinkaan tarvis vastata.. Mut ens viikolla ei mietitä näitä vaan ajellaan ja pidetään kivaa!

For the one last time

Oli taas toimiva ja mahdollisimman helppo yritys ilmottautua ulos kaupungista. Herättiin siis aikaisin että oltais paikalla vähän ennen aukeamista, eikä tarvis koko päivää jonottaa. Ensin ajettiin s-bahnilla pysäkin ohi ja piti sitten kiertää metrolla takasin. Oltiin ovella 10 min ennen kaheksaa ja vain kohtuullinen jono. Vielä tyytyväisiä. Virasto aukes ja päästiin jonottamaan jonotusnumeroa. Tiskille päästyä selvis, että uloskirjautumista ei voikaan hoitaa tässä virastossa, vaan siinä mihin teki aikanaan ensimmäisen ilmon kolmen päivän sisällä maahan saapumisesta. Ai kun kiva. No, vaihdetaanpa virastoa, jotka ei tietenkään voi sijaita vierekkäin. Molemmilla virastoillahan on siis perjaatteessa sama funktio, mutta toiseen tehdään eka ilmo ja toiseen toka, pitkäaikasempi ilmo. Eipä käynyt mielessäkään, ettei ne tässä virastossa voi klikata koneellaan ruksia mun nimen perään, että tämä lähti nyt pois. Saavuttiin sitten seuraavaan virastoon, otettiin jonotusnumero ja odotettiin noin about ehkä tunti. Päästiin virkailijalle, joka ensimmäisenä kysyi oletteko täyttäneet ulosilmolomakkeen. Siis ulosilmolomakkeen, onko sellanenkin olemassa?!? Onneksi pelkkä passi kuitenkin riitti, ja kahden henkilön asian hoitaminen kesti maksimissaan kaksi minuuttia. Itävaltahan ei siis ole mitenkään byrokraattinen tai konservatiivinen maa. Ei ikinä.

Enää yksi!! aamu jäljellä. Eilen kävin itekseni Kahlenbergillä sanomassa Wienille hei hei. Aikalailla haikee olo oli. Takas tullessa bussin kyytiin nousi neljä(!) luokallista koululaisia. Mikä järkyttävä meteli, huuto ja kiljunta. Metrossa sama homma. Taitaa olla luokkaretkikausi? Illalla syötiin vikat schnitzelit. Tänään vielä vika tentti, tilin sulkeminen ja kv-opiskelijakortista luopuminen, postiboksien vienti ja buddylle syömään. Illalla ehkä Tonavalle. Sitten on jo aamu, huone pitää luovuttaa, pyöriä hetki jossain ja lentää Berliinin kautta Helsinkiin. Sitten Erasmus on todellisesti ohi. Ja alkaa lopulta kesäloma. Täällä on taas +30.

Schnitzeleitten jälkeen hiukan eksyttiin MQ:n kautta Ride Clubiin. Eka kerta tuolla koko vuonna, vaikka siellä on erasmus-bileita joka viikko. En kyllä oo menettäny yhtään mitään. Ihan sinänsä ok paikka, ilmaseks sisään ja musiikki ihan ok, mutta ihan liian kovalla ja ihan liikaa ihmisiä. Sieltä selvisin kotiin jo viideltä aamulla. On muuten ihanaa pyöräillä neljän-viiden aikaan yöllä. Kolmen tunnin torkut ja pirteenä vikaan päivään. Heh. Hiukan pää käy ylikierroksilla. En tiiä mitä mahan siihen tenttiin kohta ruksia. Toivottavasti jotain fiksua. Onneks ymmärrettiin lainata lähikaupasta ostoskärryt, ei tarvinnu hyvässä henkisessä olotilassa kantaa kilometriä 17 kilon laatikkoa postiin. Se olis ollu jo liikaa. Fiksu olo työntää ostoskärryjä katuja pitkin. Jep, nyt minä lähen käymään ylimukavan özcanin vastaanotolla ja sitten tentti. Jee. Matkalla bokulle ehtii lukea.

"Tomorrow you'll be gone, gone, gone."

Face to face with your devils

Oho, nyt en usko. Sain ekan ykköseni täältä ihan oikeesta tentistä!! (Se on siis paras. :) ) Ja se on vielä tentistä, jonka tein tän viikon maanantaina, kerrankin nopeesti korjaava proffa.  Viime tentistä ei oo ykköstä odotettavissa, oon ylityytyväinen jos se menee läpi. Oli siis uusinta syventävästä taloustieteestä saksaksi avoimilla kysymyksillä. Nyt oli kirjottaminen huomattavasti sujuvampaa kun helmikuussa, mutta joihinki kysymyksiin ei vaan ollu mitään hajua mitä sillä haettiin. Heitin sitten jotain, ja muutenkin nauratti kun keksin taas ihan omia sanoja ja sanaväännöksiä, on varmaan korjaajalla taas kivaa. Mutta ei siinä olis sanakirjaa ehtiny kattoa, sai aika nopeeta kirjottaa että ehti vastata kaikkiin. Tentin jälkeen oli aivan ihana olo. Vaikkei se nyt ihan parhaiten mennykään, niin ainakin se on nyt ohi. Tiistaina vielä vika tentti ja tää vuos alkaa olla siinä. Tentissä oli ainakin kaks paikallista, jotka oli yrittämässä kolmatta kertaa. Eli ei toi mun toinen yritys ollu vielä ees huono!
Ei muuten kannata ihmetellä, missä kaikki suomen hyttyset on. Ne on täällä.

Donauinselfest, ihan parhautta. :) Vois sitä huonomminkin juhannusta viettää. Nyt on sitten koettu sekä itsenäisyyspäivä että juhannusaatto näkemättä yhtäkään suomalaista. Mutta mulla ainakin oli hauska ilta, vaikken ketään kavereita ihmispaljouden joukosta löytänytkään. Siis koko saari täynnä pieniä ja isompia lavoja, missä soittaa koko ajan ihan kaikenlaisia bändejä. Ensin kuuntelin jotain hauskaa paikallista iskelmäpoppia, tyyppi laulo aivan ihanalla kunnon itävaltalaisella tyylillä. Välissä aika hyvä covereita vetävä lava ja sitten ihan mahtava balkan-musiikkia soittava bändi. Ihan mahtava! Sitten sain lopulta paikannettua itseni ja seuraavan lavan kartalta. Kohteena Hitradio Ö3 -lava ja Sunrise Avenue. Hyvin ne veti! Ja ihan vaan jo suomalaisuuden takia piti mennä kattomaan. Ja tuntea myötähäpeää saksan lausumisesta erittäin suomalaisittain. Paikalliset innostu aina ihan täysin, jos tuli kaks sanaa saksaa. Ein Hand, zwei Hand. Juhuuuu! Sunrisen jälkeen samalle lavalle tuli Milow. Siltäkään en etukäteen tienny kun kaks kappaletta, mutta (sekin) veti tosi hyvin. Seuraavan päivän kohokohta oli HIM. Soitti ihan tosi hyvin, mutta laulu kuulu huonosti. Hyvä että osasin suurimman osan kappaleista niin ei sekään haitannut.

Kämppis muutti pois. Tuli yllättävän haikee olo. Vaikkei hirveesti olla tehty mitään yhessä niin kuitenkin yheksän kuukautta asuttu kämppiksinä. Onneksi fb pelastaa.

Packing, packing and packing. TJ 3. Viimisten päivien kunniaksi pitää vielä kerran linkittää Falcoon ensimmäisten päivien muistoksi. Sangriaa Tonavalla on ihan hyvä vaihtoehto siivouspakkauspäivän jälkeen. Mutta siis oikeesti mistä suomesta sais 1,5 litraa hyvää sangriaa maitokaupasta 2 eurolla? Ja samalla Tonavalla istuessa kuuli Donauinselfestin kolmannen päivän esiintyjiä ilman mitään ihmistungosta.  Wienin iltoja, Tonavalla istumista ja omaa ikkunaa tulee aivan varmasti ikävä. On jo nyt. Vikana iltana tiistaina täytyy vielä kerran mennä vakkaripaikalle ja tuhota läksäreissä saadut minijuomat. Hyvä merkki siis, ei missään vaiheessa oo niin paljoa halunnu täältä pois että ne ois menny. Huomenna ilmotaan ulos Itävallasta ja kävellään melkein vikaa kertaa keskustassa. Niisk.

Alles klar, Herr Kommissar?
Hörst du die Stimme die dir sagt?

Nicht wichtig doch bedeutend

Turhautumispostaus.
Oli todella kaikin puolin kiva viiminen taeboxing-kerta. Ohjaaja oli loukannu ittensä jotenkin ja meillä oli joku toinen nainen, joka ei ollu ikinä harrastanu taeboxingia tai todennäkösesti ei mitään boxingia. Mutta sano että hän yrittää vetää. Siinä sitten tunti heiluteltiin käsiä ja jalkoja millon mihinkin suuntaan todella päättömästi (mm kaheksikkoa ilmassa vastakkaisella kädellä ja jalalla yhtä aikaa) ja aina vähintään minuutin välein piti rentouttaa kädet ja jalat. Siis anteeks mutta mitä me sitten ollaan tää muu aika tehty? Musiikkina jotain pilipom ja liian hiljasella. Eikä se nainen pysyny rytmissä. Se oli ehkä kaikkein pahinta. Odotin kunnon lyömistä ja potkimista, että sais vähän stressiä ja muuta ulos, ja sitten tulee tollanen. Eihän mulla tällä hetkellä mitään muutakaan tekemistä oo kun käyttää yli kolme tuntia kaikkineen jonkun jalan heiluttamiseen. En oikeesti muista, koska olis viimeks tehny todella mieli lyödä jotain, nyt teki. Sitten rentoutuneena jatkamaan lukemista.. Taitaa jäädä keskushautausmaa ja Falcon hautakin näkemättä, pläh. No sitten on joskus pakko tulla takasin käymään lopuissa paikoissa. On kyllä kivaa käyttää vikat päivät täällä lukemiseen.. Onpahan sitten kivempi lähteä kotiin, kun on ihan väsynyt täällä olemiseen ja tietää että siellä tarvii seuraavan kerran lukea tenttiin ehkä joskus lokakuussa. :) Ja nyt tuli jo ihan lähtöfiilikset kun vedin seiniltä kaikki kortit, julisteet ym. henk.koht. tavarat veke, jäljelle jäi valkonen kammio. Ja kämppiksenkin kanssa on nyt jotenki paljon kivemmat välit. Haukutaan Itävallan huonoja puolia, tän talon siivoojia ja ihmetellään mitä tehään kaikille nurkista löytyville tavaroille. Nyt tosin sen hollantilainen poikaystävä tuli. Harmi että ne lähtee jo perjantaina, muuten se ois varmaan halunnu auttaa kantamaan mun pienen ja kevyen laatikon postiin maanantaina. :)

Jee jee, yks tentti taas ohi, two to go. Oli taas tentissä käytetty niin paljon kivoja uusia sanoja, ettei siitä aina oikeen saanu selvää, monivalintaa siis neljällä vaihtoehdolla ja 0-4 oikein. Saapa nähdä meneekö läpi. Pieni epäilys. No mutta sitä on turha murehtia, koska seuraava tentti odottaa jo huomenna ja prujukasa samaten. Ehkä ensin kuitenkin pienet päivätorkut. Oli taas muuten proffalla todella mielenkiintonen ilme, kun se tajus mun olevan erasmus ja mistä olen (kun esittelin sanakirjaa tentissä), tällä kertaa ei tosin osunu aikasemmin luokiteltuun ilmekategoriaan vaan tällä oli ihan oma! Ja ei välttämättä kannata hajottaa jogurttipurkkia kauppakassiin. Ei se kyllä ollu edes hyvää, Sparin jogurtit ei jotenkin vaan toimi. Ja juu, ei toiminu tulostimet tänäänkään. Kuinka voi olla turhauttavaa, että osaa tenttiin kuuluvat asiat, mutta kun sitten eteen lyödään tentti saksankielisillä kysymyksillä niin siitä ei vaan tuu yhtään mitään. Suomi on maailman paras kieli, siitä ymmärtää yleensä kaiken. Nyt tarvitaan suomalaista musiikkia, muuten hajoaa pää.

Poikilotherm

Itävalta; lunttaajien entinen, nykyinen ja tuleva maa. Näin se vaan on. Valitettavasti. Luulin ennen, että näin vaan bokulla, mutta kyllä siellä yleisyliopistollakin kuulemma osataan. Ihan naurettavaa minusta. Ja tosiaan proffa vastasi viestiin tentin ajankohdasta aamulla klo 07:46. Vastaus oli: 08:00. Jaaha, ei sitten mennä, kiitos vaan tiedosta. Jonkun ajan päästä onneksi tuli viesti, että voin mennä sen toimistoon parin tunnin päästä ja tehdä sen sillon. Aamulla oli lievästi sanottuna pienoinen ärsytysolo. No, tentti meni onneksi ihan ok, asia mitä mietin kauiten taisi olla se, millä nimellä kotilääniä nykyään mahdetaankaan kutsua. Siis toivon, että se oli oikea vastaus siihen, mikä on se EU:n NUTS III alue, josta on kotosin. Mutta toisaalta, tuskinpa se proffa sitä alkaa kauheen tarkkaan tarkistamaan. Ja juuri löysin reilu sata slidea lisää keskiviikon tenttiin, kivaa että ne voidaan ilmottaa niin ihanan selkeesti yhessä paikassa. Kyllä voin tän vuoden jälkeen sanoa ihan suoraan, että jotain ylivoimasen hyvää siinä suomen järjestemässä on, koska se vaan toimii. Täällä ei vaan toimi. Jos en yhtä ubrm:n keskustelufoorumia olis ikinä löytäny, niin mä en ihan oikeesti tietäis mistään mitään.

Ja yksi asia mitä en todellakaan ymmärrä: Mitä senkin ääliön päässä on liikkunut, joka on tunkenut talon ulko-oven avaimenreikään jotain(?), jolloinka ovea ei saa enää avaimella auki ja se on aina lukossa. Aina siis kun haluat kotiin, pitää ovella päivystää niin kauan että joku tulee talosta ulos ja avaa oven. Järkyttävän kätevää. Tilanne jatkuu toista päivää, eli voisi kysyä missä korjaajamies luuraa?

Ja minkä takia minä, siis minä, juon juurikin nyt kuplavettä kotona? Siis enhän mä edes pidä kuplavedestä! Ja hanasta tulee varsin hyvää vettä! Vakavaa keski-eurooppalaistumista.

Doch eines Tages

TJ 10. Tämä tentteihin lukeminen on muutenkin niin kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Kun tietäis edes missä ja mihin aikaan huominen tentti pidetään.. Netissä lukee, että tentti on aikavälillä 8:00-23:59 ja 'Ort ist nicht fixiert', sehän oli informatiivista. Ihan turhaahan tälläsiä asioita on edellisenä päivänä vielä kertoa..

Hehee, ostin Falcon CD:n. Pakkohan se oli, kun vitosella sai, ja samalla tarttu muutama muukin mukaan. Mutta siis jos on vuoden Itävallassa, niin täytyy se nyt yks Falcon levy edes jäädä käteen, on se sen verran iso nimi ollu täällä ja muuallakin.

Lievästi sanottuna hiukan säikähdin. Olin keittiössä, käytävän valot vilkahti ja samalla hetkellä ehkä kovin ukkosjyrähdys mitä oon ikinä kuullu. Tuli vielä ihan yllättäen. En tiiä iskikö tähän taloon vai viiden metrin päähän, mutta kuulosti aika pahalta. Kaks viikkoa jatkunu päänsärky ja se ettei saa nukuttua johtuu siis ilmeisesti siitä, että ukkospilvet vaan kiertää täällä koko ajan eikä mee ollenkaan pois. (ja siitä että vielä on edessä neljä tenttiä , joista yks aika paha uusinta, saatan vähän stressata) Ja yksi yö, kun viimein sain nukahdettua ennen aamuyötä, niin tietysti näin painajaisia pakkaamisesta, ja heräsin pulssi tuhannessa. Miten sellasestakin voi kehittää niin hyvän paniikkitilan. Enkä ollu ees lähössä täältä, vaan jo suomessa ja lähössä seuraavaan? paikkaan ja lennolle oli jo hirvee kiire ja joku oli vasta alottanu pakkaamisen eikä mitään toivoa ehtiä pakata kaikkea. Kuulostaapa tosi jännältä tolleen sanottuna. Mutta huomaa että lähtö lähestyy vääjäämättä. En osaa yhtään kuvitella, millasta on olla taas Suomessa. 6,5 kuukautta poissa yhteen pötköön, pisin aika tähän mennessä. Tänään tuli päivätorkuilla kanssa todella hyvä painajainen. Olin edelleen vaihdossa, bussissa menossa jossain, mutta olin niin väsynyt etten edes muistanut missä maassa olin tällä kertaa matkalla ja hostellin kanssa oli jotain ihme ongelmia. Kaipa se on vaan hyvä oleskella tän vuoden jälkeen hetki vaan aika paikallaan.

Nyt tietää sitten maistraattikin että poishan täältä tullaan. Läksärit on vaan aina haikeita.

Tällästä tänään:
"Wohin du auch gehst, was immer du tust, ich bin ein Teil von dir."
"Ich nehm' den Schmerz von dir."
"Ist es da, halt ich's fest, werd es niemals verliern."

Auch in schlechten Tagen

Oi oi oi, mitähän sitä tekis kaikella tällä ylimääräsellä ajalla, kun epäilmoin torstain tentistä. Ei ollu sen stressin arvosta. Sain tietää tarkalleen miten eka yritys meni ja se meni sen verran totaalisesti penkin alle että ei kiitos enää. En siis vaan tajua mitä ne hakee kysymyksillään. Ja kuvittelin vielä aikanaan pääseväni siitä läpi.. Eiköhän ens viikon kolme tenttiä kuitenkin pidä ihan tarpeeksi beschäftig. Oli kyllä ihanaa pitää kaks täysin tenttilukuvapaata päivää!

Tänään juotettiin muille vaihtareille ja erasmukseen aikoville paikallisille salmaria. Siinä hyvä panostus farewell partyyn, jotain ruokaa/juomaa omasta maasta, salmaria ja marianneja. Tuli hyviä ilmeitä! Salmarilla saa kyllä aina hyvät naurut aikaan, monella tasolla. :) Oli ihan kiva ilta, vaivatonta! keskustelua saksaksi paikallisten kanssa ja näki kavereita. Mutta siis missä oli illan farewell ja party-osuudet?? Siinäkö se nyt sitten bokun puolelta oli? Nyt tiedän, koska eräs paikallinen minulle näin kertoi, että suomalaiset menestyy koulussa niin hyvin sen takia, että täällä on niin pimeä ja aina sataa/on niin kylmä, ettei voi mennä uloskaan ja eikä oo siis mitään muutakaan tekemistä kun lukea. No, faktahan se on, jos ruotsiin erasmukseen lähtevän salzburgista kotosin olevan itävaltalaisen suusta tulee, eikö totta? Muutenkin keskusteluissa tuli ei niin yllättävänkään usein esille suomen kylmyys/pimeys-kortti. Paikalla oli jopa myös yksi helsinkiin lähtevä henkilö! Ekaa kertaa pääsi oikeesti kertomaan suomi-tietoutta siitä oikeesti kiinnostuneelle. Kivaa! :)

Läpsyköillä (siis flipflopit niille, jotka ei oo vielä täysin sisällä tässä kielessä..) on kivaa kävellä sateella. Sade ropisee sateenvarjoon ja läpsykät pitää kesästä ääntä. Näin ajattelin alussa. Sitten kävelin suojatien yli ja tein valkoviivan kohdalla kauniin luisteluliikkeen pysyen kuitenkin ihmeen kaupalla pystyssä. Tämän jälkeen huomasin myös normiasvaltin osoittavan hälyttäviä liukkauden merkkejä. Ei, sade ja läpsykät ei sittenkään sovi yhteen.

Ääää, aina jotain säätöä kun siivoojat tulee. Nyt ne sano, että suihkun "suihkutinpää"(?) on rikki (=tulee pieni vesiliru sivusta kun laittaa täysille, no pakkoko se on laittaa täysille?). Sano, että pitää vaihtaa. Jos ne tilaa jonkun, maksaa 30e. Jos käydään ite ostamassa ja maksetaan kämppiksen kanssa puoliks, maksaa molemmille noin 10e, eli pääsee halvemmalla. Mutta siis anteeks, onko se muka mun homma maksaa joku uus suihkutinpää? Tälläsessä talossa? Ja vielä kun häivyn täältä kahen viikon päästä? En ihan kyllä usko. Enkä oo ostamassa yhtään mitään. Jestas mitä juttua niiltä siivoojilta aina lähtee, ei oo tottakaan. Luulen kyllä että tämä "rikkinäisyys" korjaantuu pienellä huomaamattomalla tilkalla liimaa.

Suojelen sinua kaikelta

Todella jännä olo osata saksankielisten avointen kysymysten tentissä asioita ja kirjottaa aika tosta vaan, ja ilman sanakirjaa. Tietty tenttiin oli annettu 101 kysymyksen lista, josta tuli tenttiin 10. Ja netistä löytyy opiskelijoitten valmiita vastausvaihtoehtoja, joita sitten opettelin melkein ulkoa. Eli hyvä lyhytkestoinen työmuisti kannattaa täällä. Mutta kuitenkin, muistin sanat ja osasin asiat, eipä sillä täällä muulla juuri oo väliä. Tentissä vieressä istuva tyttö tökkäsi käteen, vilkas valvovaa proffaa ja teki jonkun käsieleen paperiaan kohtaan. En tajunnut mitään, mutta ilmeisesti olis halunnu luntata multa. Multahan ei luntata! Ja tuskin siitä olis sille hirveesti hyötyäkään ollu. Tällästä tää ubrm:n kandivaiheen opiskelu täällä.. Proffilla on muuten melkein aina suht samanlainen ilme, kun niille palauttaa tenttipaperin jossa nimen perässä lukee isolla 'erasmus'. Jotenkin säälin, yllättyneisyyden, 'osaskohan toi nyt mitään' ja 'toi näyttikin vähän oudolta' -katseiden sekotus. Olipa hyvä kuvailu.

Täällä kukkii ihan hirveesti ruusuja joka paikassa! Ihania!

Eikö se lapsi vois jo lopettaa sen anian huutamista?!

Sinkkuelämää 2 oli hyvä.

Tässä talossa on selkeesti panostettu keittiötasoihin. Omatekoinen kahvinkeitintorni ei pysynyt kasassa, jolloin kahvinporomeri vesineen valahti pöydälle. Minuutin jälkeen pöytä oli puhdas, mutta keskelle pöytää jäi kaunis hailakan kellertävä monihaarainen läiskä. Hups. Terkkuja vaan seuraavalle asukkaalle!

"Hei mä tulen niihin paikkoihin, ja mä tapaan suomen tyypit."