Savon

Viime syksy oli työväenopiston kannalta aika antosa. Siis siten, että myös menin kursseille enkä vain jatkanu loputonta 'tätäkin voisi tehdä joskus tulevaisuudessa' -listaa. Kävin mm. kokeilemassa luonnonmukaisten voiteiden ja lipeäsaippuan valmistusta. Kumpikin on loppupeleissä ihan helppoa, kunhan on ensin saanut käsiinsä kunnolliset raaka-aineet. Voidekurssilta saatiin mukaan päivän aikana tehtyä mandariinin tuoksuista huulirasvaa, ruusuvoide kasvoille (aivan ihanan tuoksunen!) ja eukalyptus-ihmevoide (toimii!).

Saippuaa tehtiin lisää myös kotona. Tiedäthän ne ihanat käsintehdyt saippuat, joita aina tekisi mieli ostella tai vähintään haistella? :) No, joka tapauksessa suunnilleen vastaavien valmistus onnistuu myös kotikeittiössä. Kurssilla tehtiin joulu- ja ruususaippuaa ja kotierästä syntyi metsä- ja tervasaippuaa. Seuraavissa talkoissa valmistuu ainakin hunajasaippuaa! :)

Ensimmäinen erä valmistumassa (odotellaan noin kuukausi, jotta kaikki lipeä on varmasti saippuoitunut)

Toinen erä (väriero johtuu ainoastaan siitä, että toisessa käytettiin pohjana vaaleeta ja toisessa tummaa oliiviöljyä)

Kaikki yhdessä

Voidekurssin tuotokset

Kotona tehtyä kuorinta-ainetta (oliiviöljyä, merisuolaa ja eteerisiä öljyjä)

Nyt sitten odotellaan maaliskuista fantasiakakkukurssia! :D

Qing Ting

Tällä kertaa kiinalaisen taidemaalauksen tunnilla käsiteltiin lähinnä sudenkorennon anatomiaa. Tutuksi tuli kaikki siipien yksityiskohtaisesta rakenteesta sudenkorennon sukupuolen tunnistamiseen (molemmissa kuvissa uros) ja ruumiinosien oikeaoppisiin nimityksiin niin itse sudenkorennon kuin monien muidenkin niveljalkaisten osalta (kurssilla mukana yksi biologi).

"Hyvä että tuli ostettua se viiden karvan sivellin."

-Eräs kurssilainen

He hua

Viime syksynä alotin jotain, minkä sisällöstä ei ollu etukäteen juuri mitään tietoa: kiinalainen taidemaalaus ja kalligrafia. Alun epäilys 'mitäköhän tästä mahtaa tulla' on kuitenkin vaihtunut innostukseen. Vaikka kotiläksyjä en tee juuri koskaan ja sisäinen perfektionisti yrittää teilata kaiken, ilmoin kuitenkin kevään saman kurssin jatkolle ja tässä sitä nyt ollaan. Musta on vaan niin mahtavan näköstä, kun meiän kiinalainen opettaja tekee riisipaperille muutaman siveltimenvedon ja lopputulos on jotain älyttömän hienoa! Perässä tekeminen on sitten ihan eri juttu. Tässä pieni keräily kurssin tähänastisesta sadosta.

Oma nimi kiinalaisin merkein opettajan tekemänä

Kalligrafiatarvikkeita (kalligrafiamatto, riisipaperi, tussi, siveltimet, värit)

Bambun lehtiä

Luumupuu, tunnilla tehty

Luumupuu, toinen versio

Orkidean kukkia

Orkidea ja kivi

Visterian kukkia

Lootuskukkia

Lootuksen lehtiä

Lootuksen lehti

Tänään tunnilla tehty kokonaisuus (lootuksia, heiniä ja kultakaloja)

Tarkka, mutta huoleton.

Vapaa, muttei huolimaton.

Vaihtelu.

Kaikkein tärkeintä on viiva.

Once again

Blogin identiteettikriisistä ei ole vielä päästy ylitse, joten koitetaan tällä kertaa vaihdosta vaihtariblogista matkablogin kautta erinäisten asioiden harrastelijablogiksi. Saa nähdä kauanko vaaleanpunaista kautta kestää.

Torstaina Prahaan!!

Nyt on ihan pakko hehkuttaa, ja tää voidaan laskea vielä vaihtaripostauksiin.
Pääsin siitä *** Vertiefung Ökonomikista eli syventävästä taloustieteestä saksaksi avoimilla kysymyksillä läpi!!!! Ja vielä kolmosella eli ei edes huonoin! Kymmenen pojoa enemmän kun ekalla yrityksellä!
Oon aika ilonen että se meni läpi. :) Nyt on jo 40 op:ta vaihtarivuodelta ja viis voi vielä tulla kunhan tulokset tulee. Ei pitäis kenelläkään kauheesti olla valittamista. Tasan niin paljon pisteitä (vähintään) mitä kela vaatii normiolosuhteissa muutenkin.

Ensimmäinen muuttoapunainenkin on jo hankittu. Itävaltalainen. :) Tapasin sen kerran wienissä bokun farewell tilaisuudessa, tulee nyt syksyllä helsinkiin vaihtoon ja majotan ekaksi yöksi mulle. Vihdoinkin pääsee puhumaan jonkun kanssa oikeesti saksaa!

Prinsessa Daaniel

Vähän kesti mutta tässä paloja matkan varrelta.

Maanantai:

Ensimmäinen päivä pulkassa ja edelleen hengissä! Saavutus sinänsä, ensimmäistä kertaa auton ratissa ulkomailla ja vuoteen ei hirveesti ajokilometrejä oo kertyny.

Aamuviideltä herätys ja auton pakkaus. Ensimmäinen henkäys, kaikki tavarat mahtu autoon, jopa takalasista näki edelleen läpi! Ajo satamaan ja ikuisuudelta tuntuva jonotus laivaan. Laivaan ajo oli kaikkia kuvitelmia miljoonasti helpompi homma, ajo vaan suoraan ja sammutti. Siinä se. Toinen henkäys. Risteilyohjelma oli hiukkasen tylsä, vaan jotain tangoa ja muumipeikon synttäreitä. Jotenkin onnistuttiin lopulta se reilu 10 tuntia kuluttamaan syöden, nukkuen ja pelaten. Takasin autokannelle ja matkan tähän mennessä jännittävin osuus, ainakin näin ei niin kokeneiden kuskien näkökulmasta. Siis ajo satamasta leirintäalueelle. Navigaattorin yritykset johtaa meitä harhaan, pieni hapuilu kaksikaistaisessa liikenneympyrässä ja muutama eksyminen lukuun ottamatta löydettiin hyvin perille. Kolmas huokaus. Sätra Camping tosin ei ollut ihan kamalan kovin mainostanut itseään tienvarsilla. Hyvä että autossa on hyvät jarrut ja tiellä ei muita autoja ainakaan sillon kun lopulta huomaa pahvisen lapun.

Perillä pientä sähläystä aiheutti sähkö ja sen saaminen. Sähköpaikkahan oli varattu ja nurmikentältä löyty yksi tötsä, jossa oli paikkoja omille johdoille. Fiksuna ihmisenä olin ottanut mukaan pitkän johdon, mutta kas, kaikki tavallisten johtojen paikat oli varattu ja mukana olis pitäny olla joku isompi juttu. Selitäpä tämä niille vain ruotsia puhuville ehkä hädin tuskin täysi-ikäisille respatytöille. Respastakaan ei löytyny, seuraavana päivänä kuulemma sais. Mentiin sitten suihkun pukuhuonetilaan keittämään vedenkeittimellä vettä, kun joku ystävällinen ruotsalainen nainen tuli sanomaan että niitten sähköjohdosta voitte kyllä ottaa ihan mielellään, ei tarvii noin tehdä kun keittiötilakin menee jo ysiltä lukkoon. Ainakin ensimmäiset kohtaamiset paikallisten kanssa on antanu aihetta vaan positiiviseen mielikuvaan maasta.

Niin ja telttakin saatiin pystyyn, meni ehkä viisi minuuttia. Kohta alkaa sitten elämäni ensimmäinen oikea (ei siis omalla / kaverin pihalla toteutettu) telttailuyö! Huomenna kattomaan Tukholman keskustaa.

Tiistai:

Tukholma oli hieno paikka. Yksi päivä vähän turhan vähän, mutta tietää sitten myöhemmin että tonnehan vois lähteä vaikka viikonloppulomalle. Wasa-laivaa ei valitettavasti nähty. Se olis ollu ainut museo mihin aiottiin mennä mutta parinsadan metrin jono ei houkuttanu tarpeeks, varsinkin kun oltiin keskustassa tosiaan vaan se yks päivä. Illalla auringonlasku oli mahtava. Kaverin kaveri vei meiät jollekin kalliolle, josta näki koko keskustan, veden ja paljon kuumailmapalloja. Upeen näköstä. Suomenkielen sanojen unohdus ei vieläkään hellitä. Ne jutut mitkä tulee siitä värkistä. Niinpä niin.

Keskiviikko:

Aamulla lähettiin Tukholmasta ajamaan kohti pohjosta. Eka pysähdys Uppsalassa, pienoista ilmasen parkkipaikan ettimistä koska maksuautomaatti hyväksy vaan kolikkoja ja jotain hienoja kortteja, joita kumpiakaan ei ollut. Pieni kävely vanhan keskustan ympäri ja välipalatuokio lähiökerrostalon parkkipaikalla, pussikeittoa ja tomaatti. Suunta kohti Gävleä, jossa navigaattori ajelutti meitä vähän sinne tänne, lopulta lähdettiin jatkamaan matkaa. Joku H:lla alkava kaupunki, jonka nimeä en vaan pysty muistamaan ohitettiin ja päästiin melkein Sundsvalliin asti. Matkalla käytiin Itämeressä uimassa, kylmää kun mikä mutta kiva paikka. Leirintäalue löyty noin 350 km Tukholmasta E4:sta pohjoseen. Kivalta vaikuttava paikka, merenranta ihan teltan ulkopuolella, ihan järettömän kylmää vettä mutta ihana käydä illalla auringon laskiessa, sai vielä kävellä tosi pitkälle että vesi oli uintisyvystä. Tän päivän autotörttöilijä-saldo oli ihan suhteellisen kokonen. Paras/pahin oli yks kaksosanen rekka, joka ohitti ohituskaistalla meitä ja muita ja kun ohitustie päätty ja muuttu ykskaistaseks ei rekka mahtunutkaan mihinkään väliin ja tööttäili hirveesti. Jarrutettiin että tyyppi olis mahtunu, mutta se vaan päätti kääntää suoraan oikeelle meiän eteen eikä kovin kauas jääny törmäys. Hetken päästä ohitti edessä olevan ajokoulubussin kiilaamalla samalla tavalla sen eteen vaikka tilaa edessä olis ollu ihan riittävästi. Ja lopulta rekka jäi kuitenkin jurruttamaan siihen eteen. Fiksu mies. Sellasetkin kuskit on mieltä rauhottavia, jotka satasen alueella ajaa mittarin mukaan yheksääkymppiä ja kun niitä lopulta lähtee ohittamaan, ajaa itse 120 km/h eikä edes saa edessä olevaa autoa kiinni. Niin ihania nämä ihmiset. Teltanpystytys yksin onnistu hyvin, en oo enää ehkä ihan täysin erätaidoton. Telttavastaava. :)

Torstai:

Tänään käytiin mm. Umeåssa ja löydettiin hyvä leirintäpaikka. Seurattiin pientä kylttiä ja päädyttiin jonkun ylisympaattisen vanhan ruotsalaismiehen maatilalle. Ihanan idyllistä ja hauska mies vaikka puheesta oli joskus vähän vaikea saada selkoa. Kaverin ruotsin puhuminen sentään sujui omaa paremmin. Ite olis vaan halunnu tunkea saksaa ihan joka paikkaan, hyvin yllättävästä syystä.

Perjantai:

Tänään päästiin takasin Suomeen. Loppupäivän saldona oli käynti kolme kertaa Ruotsissa saman päivän aikana. Haaparannassa nähtiin opaskirjan, ja itsekin voisin tähän yhtyä, mukaan Ruotsin rumin kirkko. Näytti ihan tehdashallilta tai viljasäiliöltä. Yöksi mentiin Pelloon kaverin luo ja matkakaveri näki elämänsä ensimmäisen ihka elävän poron! Ja ylitti ekaa kertaa napapiirin!

Lauantai:

Tänään lähettiin Pellosta Rovaniemen kautta kohti Saariselkää. Perillä oli hyvin kummallista, tosi kivaa mutta kummallista. Ekaa kertaa Lapissa ilman äitiä ja iskää. Päästiin kunnon saunaan, syötiin poroa ja kateltiin maisemia tuulisen ja sateisen Kaunispään huipulta. Ja tietenkin käytiin vähän kaupoissa turisteilemassa.

Sunnuntai:

Aamulla lähettiin posottamaan kohti etelää. Tiellä näky edelleen yllättävän vähän poroja verrattuna edellisiin Lappi-reissuihin. Napapiirin Joulupukin kylä oli jälleen must-pysähdyspaikka. Kuinka kätevää oliskaan ollut kirjottaa jo nyt kaikki joulukortit ja laittaa postilaatikkoon, josta ne sitten kuljetettais jouluksi perille. Kuinka kätevää. Ehkä ensi kerralla. Alun perin suunnitelmana oli pysähtyä matkalla yhdeksi yöksi, ehkä Pohjanmaalle sukulaisille jos sinne asti jaksettaisiin ajaa. No, päätöstä ei oikein syntynyt ja lopulta edessä oli t-risteys, vasemmalle niin pääset kohti Turkua, oikeelle niin lähetään Pohjanmaalle. Kuski päätti noin viisi metriä ennen risteystä kääntyä vasemmalle. Jonkun ajan päästä, eli noin seitsemältä illalla oli ruokatauon paikka ja kohdalle osui sopivasti Alajärven Grilli. Grillijonoon ehti juuri ennen meitä varmaan puolet paikkakunnan nuorisosta, mutta lopulta saatiin omatkin jättiherkkuhampparit ja matka jatkui pirteänä. Turkuun saavuttiin noin puoli yhdeltä yöllä. Aamulla en olis vielä uskonut että ajettais yhtä putkea kotiin, mutta noin sadan kilometrin ajovuorot osottautu erittäin toimivaksi ratkaisuksi.

Jälkifiilikset:

Mahtava reissu, road tripille täytyy ehottomasti lähteä joskus uudestaankin. Ja ihan kaikkialle muuallekin tekemään ihan kaikkea.

Ruotsissa monissa kaupoissa oli rahanpalautusautomaatit. Eli käteisellä maksaessa kassa antaa vaihtorahoista vaan setelit ja kolikot tulee koneesta suoraan asiakkaalle. Kuinka kätevää ja tehokasta.

You don't know

 Kirjoitettu ekana päivänä heinäkuuta:

Ympyrä sulkeutui. Heinz oli samassa tentissä. Sano tekevänsä ryhmätyön ajoissa valmiiks. Tuli hyvä mieli, mutta eikö se ois vaan voinu vastata samalla tavalla sähköpostiin, jossa kyselin edistymisestä? Pankkisetä kysy mihin lennän, osloonko? Öö en, se ei oo suomessa..
En välttämättä enää ikinä koskaan mee bokulle. Varmaan joskus, mutta ei se oo enää sama asia. Miten ihan kaikki asiat, jopa tutut bussitolpat, voi aiheuttaa niin suuria liikutuskohtauksia? Ja oli ihan älyttömän kiva ilta buddylla. Mutta taas, pois sieltäkin oli lopulta lähdettävä. Kieltämättä hieman herkässä olotilassa, vielä kun alla kolmen tunnin yöunet ja tentti. En vaan voi käsittää että huomenna on lähtö. Että asun kohta taas suomessa. En mä asu suomessa, mä asun itävallassa. Wienissä. Mihin se vuosi meni? Tässä yks kappale buddyn lempibändiltä.

Ja nyt voi kai jo myöntää, että fecin esseetkin meni läpi. :) Jo toisella yrittämällä. Siitä melkein kahen kuukauden op:t!

Back home, finally. Oli hieman pitkä päivä eilen/tänään. Mutta siitä selvittiin ja kohta katsomaan miltä Helsinki näyttää puolen vuoden jälkeen. Yöllä lentokentältä tullessa oli ihan mielettömän valosaa. Keskellä yötä! Oon tienny, mutten koskaan tajunnu asiaa yhtä selkeesti. Siis täällä on valosaa! Katotaan osaanko vielä toimia suomen julkisissa liikennevälineissä. Ensin pitää heiluttaa että bussi pysähtyy, sitten pitää käyttää matkakorttilaitetta ja lopulta mennä hiljaa istumaan varoen katsomasta ketään silmiin. Wienin julkisissa tuijotetaan muita ihan avoimesti. Täällä se ei kai oo yleisenä tapana. Mua alko ahistaa suomalaisten paljous jo berliinin lentokentällä, missä vaihettiin konetta. Kuuluu liikaa suomea ja kaikki näyttää liian suomalaisilta. Ei voi käsittää että vielä eilen makasin aurinkotuolissa votivkirchen edessä. Siitä tuntuu olevan jo ikuisuus. Tuntuu melkein kun en missään poissa olis ikinä ollutkaan. Tapahtuko Wien oikeesti?

Kirjotettu tänään:

Suomessa siis taas ja kaikkea kaikesta vois kirjottaa, mutta siihen ryhdyn ehkä joskus myöhemmin jos ryhdyn. Nyt tämä blogi muuttuu ainakin hetkiseksi matkablogiksi. Seuraava reissu alkaa huomenna, road trip tukholmasta turkuun, ensin siis laivalla auton kanssa rapakon toiselle puolelle. Päivityksiä matkan kulusta seuraa jos nettiä tulee vastaan.

Suomessa vessojen lukot kääntyy väärään suuntaan, nyt vasta alan oppia kääntämään niitä "oikeeseen" suuntaan. Alussa luulin että ne on rikki, mutta eipä ollutkaan. Maailma vaan toimii hiukan eri tavalla. Ja odotan edelleen bokulta viimisiä tenttituloksia, joita siis tarvittaisiin hyväksilukemiseen sekä siihen, että voin näyttää kelalle ja yliopistolle että oon tehnyki vuoden aikana jotain. Eihän mulla mikään kiire olis.. Eikä mun sähköposteihinkaan tarvis vastata.. Mut ens viikolla ei mietitä näitä vaan ajellaan ja pidetään kivaa!

For the one last time

Oli taas toimiva ja mahdollisimman helppo yritys ilmottautua ulos kaupungista. Herättiin siis aikaisin että oltais paikalla vähän ennen aukeamista, eikä tarvis koko päivää jonottaa. Ensin ajettiin s-bahnilla pysäkin ohi ja piti sitten kiertää metrolla takasin. Oltiin ovella 10 min ennen kaheksaa ja vain kohtuullinen jono. Vielä tyytyväisiä. Virasto aukes ja päästiin jonottamaan jonotusnumeroa. Tiskille päästyä selvis, että uloskirjautumista ei voikaan hoitaa tässä virastossa, vaan siinä mihin teki aikanaan ensimmäisen ilmon kolmen päivän sisällä maahan saapumisesta. Ai kun kiva. No, vaihdetaanpa virastoa, jotka ei tietenkään voi sijaita vierekkäin. Molemmilla virastoillahan on siis perjaatteessa sama funktio, mutta toiseen tehdään eka ilmo ja toiseen toka, pitkäaikasempi ilmo. Eipä käynyt mielessäkään, ettei ne tässä virastossa voi klikata koneellaan ruksia mun nimen perään, että tämä lähti nyt pois. Saavuttiin sitten seuraavaan virastoon, otettiin jonotusnumero ja odotettiin noin about ehkä tunti. Päästiin virkailijalle, joka ensimmäisenä kysyi oletteko täyttäneet ulosilmolomakkeen. Siis ulosilmolomakkeen, onko sellanenkin olemassa?!? Onneksi pelkkä passi kuitenkin riitti, ja kahden henkilön asian hoitaminen kesti maksimissaan kaksi minuuttia. Itävaltahan ei siis ole mitenkään byrokraattinen tai konservatiivinen maa. Ei ikinä.

Enää yksi!! aamu jäljellä. Eilen kävin itekseni Kahlenbergillä sanomassa Wienille hei hei. Aikalailla haikee olo oli. Takas tullessa bussin kyytiin nousi neljä(!) luokallista koululaisia. Mikä järkyttävä meteli, huuto ja kiljunta. Metrossa sama homma. Taitaa olla luokkaretkikausi? Illalla syötiin vikat schnitzelit. Tänään vielä vika tentti, tilin sulkeminen ja kv-opiskelijakortista luopuminen, postiboksien vienti ja buddylle syömään. Illalla ehkä Tonavalle. Sitten on jo aamu, huone pitää luovuttaa, pyöriä hetki jossain ja lentää Berliinin kautta Helsinkiin. Sitten Erasmus on todellisesti ohi. Ja alkaa lopulta kesäloma. Täällä on taas +30.

Schnitzeleitten jälkeen hiukan eksyttiin MQ:n kautta Ride Clubiin. Eka kerta tuolla koko vuonna, vaikka siellä on erasmus-bileita joka viikko. En kyllä oo menettäny yhtään mitään. Ihan sinänsä ok paikka, ilmaseks sisään ja musiikki ihan ok, mutta ihan liian kovalla ja ihan liikaa ihmisiä. Sieltä selvisin kotiin jo viideltä aamulla. On muuten ihanaa pyöräillä neljän-viiden aikaan yöllä. Kolmen tunnin torkut ja pirteenä vikaan päivään. Heh. Hiukan pää käy ylikierroksilla. En tiiä mitä mahan siihen tenttiin kohta ruksia. Toivottavasti jotain fiksua. Onneks ymmärrettiin lainata lähikaupasta ostoskärryt, ei tarvinnu hyvässä henkisessä olotilassa kantaa kilometriä 17 kilon laatikkoa postiin. Se olis ollu jo liikaa. Fiksu olo työntää ostoskärryjä katuja pitkin. Jep, nyt minä lähen käymään ylimukavan özcanin vastaanotolla ja sitten tentti. Jee. Matkalla bokulle ehtii lukea.

"Tomorrow you'll be gone, gone, gone."

Face to face with your devils

Oho, nyt en usko. Sain ekan ykköseni täältä ihan oikeesta tentistä!! (Se on siis paras. :) ) Ja se on vielä tentistä, jonka tein tän viikon maanantaina, kerrankin nopeesti korjaava proffa.  Viime tentistä ei oo ykköstä odotettavissa, oon ylityytyväinen jos se menee läpi. Oli siis uusinta syventävästä taloustieteestä saksaksi avoimilla kysymyksillä. Nyt oli kirjottaminen huomattavasti sujuvampaa kun helmikuussa, mutta joihinki kysymyksiin ei vaan ollu mitään hajua mitä sillä haettiin. Heitin sitten jotain, ja muutenkin nauratti kun keksin taas ihan omia sanoja ja sanaväännöksiä, on varmaan korjaajalla taas kivaa. Mutta ei siinä olis sanakirjaa ehtiny kattoa, sai aika nopeeta kirjottaa että ehti vastata kaikkiin. Tentin jälkeen oli aivan ihana olo. Vaikkei se nyt ihan parhaiten mennykään, niin ainakin se on nyt ohi. Tiistaina vielä vika tentti ja tää vuos alkaa olla siinä. Tentissä oli ainakin kaks paikallista, jotka oli yrittämässä kolmatta kertaa. Eli ei toi mun toinen yritys ollu vielä ees huono!
Ei muuten kannata ihmetellä, missä kaikki suomen hyttyset on. Ne on täällä.

Donauinselfest, ihan parhautta. :) Vois sitä huonomminkin juhannusta viettää. Nyt on sitten koettu sekä itsenäisyyspäivä että juhannusaatto näkemättä yhtäkään suomalaista. Mutta mulla ainakin oli hauska ilta, vaikken ketään kavereita ihmispaljouden joukosta löytänytkään. Siis koko saari täynnä pieniä ja isompia lavoja, missä soittaa koko ajan ihan kaikenlaisia bändejä. Ensin kuuntelin jotain hauskaa paikallista iskelmäpoppia, tyyppi laulo aivan ihanalla kunnon itävaltalaisella tyylillä. Välissä aika hyvä covereita vetävä lava ja sitten ihan mahtava balkan-musiikkia soittava bändi. Ihan mahtava! Sitten sain lopulta paikannettua itseni ja seuraavan lavan kartalta. Kohteena Hitradio Ö3 -lava ja Sunrise Avenue. Hyvin ne veti! Ja ihan vaan jo suomalaisuuden takia piti mennä kattomaan. Ja tuntea myötähäpeää saksan lausumisesta erittäin suomalaisittain. Paikalliset innostu aina ihan täysin, jos tuli kaks sanaa saksaa. Ein Hand, zwei Hand. Juhuuuu! Sunrisen jälkeen samalle lavalle tuli Milow. Siltäkään en etukäteen tienny kun kaks kappaletta, mutta (sekin) veti tosi hyvin. Seuraavan päivän kohokohta oli HIM. Soitti ihan tosi hyvin, mutta laulu kuulu huonosti. Hyvä että osasin suurimman osan kappaleista niin ei sekään haitannut.

Kämppis muutti pois. Tuli yllättävän haikee olo. Vaikkei hirveesti olla tehty mitään yhessä niin kuitenkin yheksän kuukautta asuttu kämppiksinä. Onneksi fb pelastaa.

Packing, packing and packing. TJ 3. Viimisten päivien kunniaksi pitää vielä kerran linkittää Falcoon ensimmäisten päivien muistoksi. Sangriaa Tonavalla on ihan hyvä vaihtoehto siivouspakkauspäivän jälkeen. Mutta siis oikeesti mistä suomesta sais 1,5 litraa hyvää sangriaa maitokaupasta 2 eurolla? Ja samalla Tonavalla istuessa kuuli Donauinselfestin kolmannen päivän esiintyjiä ilman mitään ihmistungosta.  Wienin iltoja, Tonavalla istumista ja omaa ikkunaa tulee aivan varmasti ikävä. On jo nyt. Vikana iltana tiistaina täytyy vielä kerran mennä vakkaripaikalle ja tuhota läksäreissä saadut minijuomat. Hyvä merkki siis, ei missään vaiheessa oo niin paljoa halunnu täältä pois että ne ois menny. Huomenna ilmotaan ulos Itävallasta ja kävellään melkein vikaa kertaa keskustassa. Niisk.

Alles klar, Herr Kommissar?
Hörst du die Stimme die dir sagt?