Ei voi tietää

Tässä olisi viimeisin tilauksella tehty käsityötuotos: kännykkäsuojapussukka. Pitäisi varmaan kuvitella tekevänsä itse haluamiaan asioita muille, jotta nekin joskus valmistuisivat.

Yllättäen vihreä kappale, pienellä huopaliskolla stailattuna.

Virkattu Hanko-langasta mututuntumalla

Viime viikkoina on ollut paljon hämmentäviä päiviä. Siinä mielessä, että suuri osa päivästä kuluu hääforumeita selaillessa. Etsien tietoja asiasta, joka ei liity häiden järjestämiseen millään lailla. Tai no, paikkahan siihenkin tarvitaan. Ja sinne tulee paljon ihmisiä. Ja siellä tanssitaan. Ja kaikilla on hienot puvut. Ja saadaan hyvää ruokaa. Ja pidetään puheita. Ja sitten tulikin hyvän ystävän kautta aivan oikeakin syy tutkia hääfoorumeita! <3

Ja nyt lopetan virallisesti valitukset siitä, että mistä niitä harjoittelupaikkoja oikein löytää. No, esimerkiksi siten, että eräästä ministeriöstä soitetaan ja tarjotaan paikkaa, jota ei ole edes hakenut. Aika monella elämänalueella on viime aikoina ollut tälläinen fiilis: mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Tällä hetkellä tämä soi suhteellisen jatkuvalla repeat-toiminnolla päässä. Aivan ihana.

Omalta osaltani pääsiäisvalmistelut alkoivat ja päättyivät seuraavaan kuvaan. Pääsiäispallo, jonka kuvio on muutamien mallien avulla itse suunniteltu. (Ja kyllä, toinen totoro-lapanen pääsi muiden ikuisuusprojektien seuraan, kun puikot vietiin tähän tarkoitukseen. Ja kyllä, tämänkin piti olla tilaustyö mutta se jäikin kotiin. :) ) Ruohoja ei tänä vuonna kasva, syytän viimekertaista ohraviljelmän miniötökkäinvaasiota. Jotain hyvää voisi ehkä kuitenkin leipoa. :)

Pääasiäispupu!

"Puolustaudu vähemmän, taistele enemmän."

-X

More and more absurd

Näin naistenpäivän kunniaksi päänsärky helpotti, posti toi harjoittelusopimuksen kaikilla tarvittavilla allekirjoituksilla höystettynä, sain kutsun haastatteluun samaiseen taloon, johon jo muutenkin olen menossa, spss suostui viimein älyttömän säätämisen jälkeen asentumaan kotikoneelle ja ilta huipentuukin kyseisen ohjelman viiden tunnin starttikurssiin. Mikäs sen parempaa väliviikon ajanvietettä. No, ehkä se kahden päivän nukkumisen ja puolikipeilyn voittaa, kai. Aamulla tuli kepeästi kerrattua kaksi kurssia tilastotiedettä, tavoitteena olla hieman vähemmän pihalla illalla. Jäikö jotain mieleen, jäi. Jäikö mitään hyödyllistä, todennäköisesti ei. Nyt kun vielä jaksaisi lukea viimeisen pakollisen kurssin tenttiin.

Ehkä hienoin haalarimerkki ikinä

Viime viikkoina aika on kulunut lähinnä derivoidessa. Jos mitään muuta ei keksi, niin yleensä derivointi auttaa, näin ohjeisti eräs luennoitsija. Voisikohan tätä soveltaa laajemminkin elämänohjeena? Ehkei olisi yhtään huono idea etsiä omaa hyvinvointia maksimoivia asioita ja pyrkiä niitä kohti. Samalla voisi miettiä ja verrata, johtaako kyseinen toiminta koko yhteiskunnan hyvinvointia maksimoivaan suuntaan ja jos ei, mitä asialle pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään. Miten yksilönä voisin harjoittaa parhaiten normatiivista vastuullisuutta. Mikä on oikein? En pidä itseäni mitenkään erityisen "vihreänä" tai erityisen vastuullisesti käyttäytyvänä ihmisenä, ja siksipä puhelinkeskustelu erään henkilön kanssa herättikin pientä huvitusta. Kerroin vastuullisuusaiheisesta ryhmätyöstäni ja otsikon jälkeen ensimmäinen kommentti oli seuraava. "Kiellät sä multa seuraavaks puuvillan käytön?" "En." "Varmistin vaan." Ostin tänään luomugrahamjauhoja. Siitä tuli hyvä fiilis. Melkein jo pelkästään se tunne oli pienen lisähinnan arvoinen. (Jauhot pääsivät vegaanisiin mustikkamuffineihin, joista tuli hyviä! Ohje Somersalo ym. kirjasta Härkäpapua sarvista - herkullista kasvisruokaa läheltä)

Omalla tavallaan jännä tunne, kun ei ole hajuakaan siitä, mitä teen syyskuun alusta eteenpäin. Tietysti ajatuksia on jonkin verran ja iso g:hän siellä pahasti kummittelee, mutta siinä se sitten onkin. Mutta siis koko kesä oman alan töissä, what? :)

Seinänaapuri on hankkinut koiran. Yläkerrassa testataan vaihteeksi karaokelaitteita. Hyvin tuntuu toimivan. En edelleenkään ihan tajua "karaokeillat jätkäporukalla" -konseptia.

Sain jokin aika sitten valmiiksi "pinkki unelma" -langasta pipon, johon ensimmäistä kertaa vuosiin tein palmikkokuviota. Uskomattoman paljon helpompaa, kuin olin kuvitellut, eikä edes tarvita erillistä puikkoa sitä varten. Pipo päässä tuntuu siltä, kuin loistaisi kilometrien päähän, mutta eri pipot eri fiilikseen ei ehkä ole yhtään huono idea. Mutta onhan se ihan todella söpö. Täytyy vaan totutella. Ja sain vielä huivin, joka sopii pinkeillä raidoillaan täydellisesti yhteen pipon kanssa!

Oikein ihanaa naistenpäivää kaikille ihanille naisille!

Maybe talk and not just speak

Amigurumi-kirja on avattu ja ensimmäinen söpöys on nähnyt päivänvalon! Ehkä noin kymmenen vuotta sitten aloitettu apina-pehmolelu alkaa myös viimein valmistua. Siinä on tosin muutama epämääräinen pala, joiden tarkoitettu sijoituspaikka on hieman pimennossa. Mutta hyvä siitä tulee. Multa ei näköjään koskaan jää mikään kesken.

Vielä väliaikaiset(?) kasvot nuppineuloista

Kukkuu

Ostin ensimmäistä kertaa ikinä kikherneitä muutama päivä sitten. Tänään ajattelin, että kaapissa ei ole mitään ruokaa, mutta koska en jaksanut käydä kaupassa piti viimeisistä muruista säveltää jotain. Ja siitähän tuli koko viikon maukkain ateria! Kikherneitä keitettynä, puolikas purjo voissa paistettuna ja riisiä, maustettuna soijakastikkeella, pippurilla, chilillä ja timjamilla. Olin aikamoisen yllättynyt lopputuloksesta.

Das ist mein Land, kun maa joka ennen kantoi nyt katoaakin alta, and once again I cannot sleep.

Taas voisin esittää ikuisuuskysymyksen: Miten ihmeessä sitä oman alan työkokemusta oikein saa, jos myös harjoittelupaikkoihin, joissa sitä kokemusta olisi tarkoitus hankkia, valitaan aina ne, joilla sitä kokemusta jo on? Jokseenkin turhauttavaa. Olisi ihan jännä tietää, montako kertaa olen saanut sähköpostin, jossa sanotaan suunnilleen näin: Valitettavasti valinta ei tällä kertaa osunut sinuun. No, kaikesta oppii ja ei muuta kuin uutta suunnitelmaa kehiin. "Päivä kerrallaan" taitaa olla tämän vuoden motto.

Tässä muutama kappale jouluksi tehtyjä nenäliinataskuja

Näihin voi erikokoisina säilöä mitä vaan!

Miten ihmeessa löysin Ravelryn vasta nyt?? Ihan mahtavaa, mahtavan paljon mahtavan ihania ohjeita. Totoro-lapaset ovat jo tuloillaan!

Oho, vasen lapanen onkin jo valmis!

Ohje löytyy siis täältä

"Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
  -”Puh”, hän kuiskasi.
-”No mitä?”
-”Ei mitään”, sanoi Nasu, ja otti Puhin käpälästä kiinni.
 - ”Tarkistin vain, että olet siinä.”"

-Nalle Puh

Wohin gehst du

Joulu on taas vietetty ja lahjasaalis puolin ja toisin olikin erittäin mieleinen! :) Omia tekeleitä olivat mm. kaksi joulupalloa, pipo ja huivi, pitsikämmekkäät ihanasta alpakka-langasta, nenäliinataskut ja klips-kukkarot (miksi niitä ikinä kutsutaankaan oikeasti..). Kuvia tuli otettua vähänlaisesti, osittain myrskyn katkomien sähköjen ja siten valon puutteen vuoksi.

Itse löysin paketeista mm. muutaman reseptikirjan tofusta ja lähikasvisruuasta, kaikkea aivan ihanan kuulosta. Ei muuta kuin kokeilemaan!

Seuraavaksi joitakin kuvia sekä joulu- että muista viime aikaisista projekteista.

Minimonsteri (ohje löytyy tuolta -> http://craftyiscool.blogspot.com/2011/01/wanna-make-monster.html)

Ensimmäiset käyttökelpoiset sukat valmiina!

Viime päivityksestä onkin kulunut jo aikaa ja siinä välillä on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Tavattu vanhoja ystäviä, muisteltu niitä vielä vanhempia, kirjoitettu työhakemuksia, oltu ensimmäisessä "oikeassa" haastattelussa, mietitty maailmanparantamista, kaaduttu toisella askeleella ulkona ensimmäiseen kunnon liukkauteen saaden aikaan reiän kaksiin housuihin, fiilistelty uuden vuoden konsertin ja mäkihypyn seurassa. Tästä tulee jostain syystä aina hyvälle tuulelle.

Suppilovahvero-purjopiirakka kirsikkatomaateilla ja juustolla, hyvää (ohje muunnellen Tofu-kirjasta ilman tofua)

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2012!

Krtek

Hehei, ensimmäinen lahjaprojekti valmistui! Tosin haluaisin pitää sen itse. :) Lankakin on lahjansaajan itsensä valitsema, vaikkei hän tiedäkään sitä vielä. Lisäksi kaksi muuta projektia on viimeistelyä vaille valmiina. Viime viikolla kakuntekoinnostus sai jatkoa kerroskakkukurssin muodossa. Sisään tuli hedelmämoussea, maku todella hyvä ja 12 munan kakkuna turhankin riittoisa. :) Mutta ulkonäöstä tuli odotuksiakin parempi!

Siskon kanssa toteutettu ihkaensimmäinen kerroställainen

Viikon sisään on tullutkin leivottua aika paljon. Ensin kerroskakkukurssi, viikonlopulla joulupiparitehdas ja tällä viikolla vielä karkit ja konvehdit -kurssi. Siellä opin, miten tehdään mm. ihan oikeita suklaakonvehteja, polkakarkkeja, vaahtokarkkeja, kolia ja remmejä. Enää pitäisi löytää kaupasta glukoosia ja kotikarkkitehdas voi käynnistyä! :)

Adele: Someone Like You

"We spend money we don't have on things we don't need to create impressions that won't last on people we don't care about."
-Tim Jackson

Sivunkääntö

Viime aikoina käsityöharrastus on ottanut uutta tuulta alleen. (lue: joulu lähestyy, tentit lähestyvät) Vähän aikaa sitten sain valmiiksi ensimmäisen joulupalloni! :) Täytyy myöntää, että niihin on täysin mahdollista jäädä koukkuun. Bambupuikkojen tarpeen takia myös villasukat tuli viimein tehtyä loppuun. Niistä tuli jopa lähes täysin samankokoiset! Näiden lisäksi pieni pehmosydänkin sai täytteen sisälleen ja nyt se on juuri sopiva halittavaksi. Muutama joululahjakäsityöprojekti on myös käynnissä, mutta niistä lisää sitten, kun asianomaiset ovat ensin saaneet omansa. :)

Ensimmäinen joulupalloni, tietysti vihreänä! (pallojen ohjeet Joulupallot-kirjasta)

Toinenkin valmistui jo

Halisydän (ohje Suuri Käsityö 9/11)

Tänään kaupassa soitettiin tätä. Joulutunnelma alkaa jo vähän tunkeutua tännekin, varsinkin kun samalla olin metsästämässä tonttulakkia ja pikkujoululahjaa. Tällä viikolla alkoi myös glögikausi! Huomenna ensimmäisiin pikkujouluihin! :)

Reflektio

Edellisestä päivityksestä on muuttunut ainakin se tosiasia, että olen taas vuotta vanhempi. Hyvä syy siis jälleen ihmetyttää läheisiä omalaatuisilla kakkuvirityksillä! Luovissa asioissa periaatteeni näyttää olevan, että aloitetaan jotain käsillä olevista materiaaleista ja katsotaan vaihe kerrallaan, mihin tällä kertaa päädytään. Toimii erityisen hyvin kakkujen koristelun ja korttien teon kanssa. Tietenkin jonkinlainen visio lopputuloksesta on olemassa, mutta siihen tulee harvemmin päätyneeksi. Niin kävi kakunkin kanssa. Ajatuksena oli tehdä yllättävästi jotakin vihreää. Jatko riippuisikin sitten täysin marsipaanin laiton onnistumisesta. Tällä kertaa, toisin kuin viimeksi, kaulittu levy riitti koko kakun päälle ja jäi ylikin. Tämä näytti niin hauskalta, että kakkuun jäi marsipaanihelma ja koristeeksi väkersin ruusun. Lopputuloksena oli kaalin ja kukkahatun radioaktiivinen yhteensulautuma.

Taustalla näkyy Mojito-juustokakku (hyvää! ohje ruokalan sivuilta http://www.ruokala.net/resepti/vaniljainen-mojito-juustokakku)

Minkä takia asioiden täytyy muuttua? Minkä takia jotkin asiat eivät koskaan muutu?

Coldplay - Fix You
Snow Patrol - Chasing Cars

Viime viikolla tuli kamala ikävä kiinalaista taidemaalausta ja kalligrafiaa. Miksi rakkaat harrastukset niin usein jossain vaiheessa jäävät ja ne pitää löytää aina uudestaan?

<3

"Sometimes we need to stop analyzing the past, stop planning the future, stop figuring out precisely how we feel, stop deciding exactly what we want, and just see what happens."

-Carrie Bradshaw

Matemaattinen olento

Tänään oli mahdollisesti yliopistourani turhin päivä (tai ainakin hyvin lähellä sitä). Kohokohtana aamuinen matematiikan luento, jossa pohdittiin funktion määrittelyä. Luennoitsija: "Oletan, että kaikille on tuttua merkitä tuntemattomia termejä kirjaimilla." Hyvin harvoin on luennolla tarvinnut pidätellä naurua yhtä paljon. Olihan se tiedossa, että kurssi on aika peruskauraa ja kertauksen vuoksi sinne myös mentiin, mutta ehkä jotain rajaa kuitenkin. Saattaa myös olla, että ilmassa on pientä gradun aloittamisen välttelyä erilaisten random-kurssien muodossa. Päivän toista luentoa ei sitten ollutkaan luennoitsijan poissaolon takia. Ja sellaisen, vähän vastaavan, kurssin suoritusmerkintä saattaa jo löytyä rekistereistä.

Miten voin vasta neljän vuoden jälkeen tiedostaa kampuksen kotia lähimpänä olevan paikan tulostaa? Miten voin vasta kolmen vuoden jälkeen tajuta omistavani johdottoman silitysraudan? Miten mustikkapiirakkaa hellan päällä pelliltä leikatessa pala voi lähteä lentoon ja kierähtää kauniissa kaaressa suoraan uunin ja seinän väliseen rakoon? Miksi kukkakaali halusi lähteä seikkailemaan bussin lattialle? Miksi tomaattilohko halusi mennä uimaan hernekeittoon? Sähläyskausi kukoistaa. Miksi lelukaupoissa on nykyään ihan kummallisia tavaroita? Miksi kadonneet asiat löytää usein sängyn alta, mutta niitä ei koskaan tajua etsiä sieltä?

Tampere

Se ääni, kun koripallo "solahtaa sukkaan" täydellisesti. Tähdenlennot. Se, kun jalat pysyvät kuivina ja lämpiminä sateesta huolimatta uusissa kengissä. Koon 36 kengät. Juoksumatto. Kirjasto. Kookos, kahvi, lohi, uuniperuna, smetanasilakat, suklaa. Valmis ja palautettu essee. Aurinkoinen ja kirpaiseva syyspäivä. Nuuksio; mökki, sauna, järvi, nuotio, vaahtokarkit, pimeys, tähdet ja hiljaisuus. Pitkospuiden ääni jalkojen alla. Itkunaurukohtaukset ystävän kanssa lounastaessa. Aavistuksen hämmentävät tilanteet. Ensimmäisen kaupan ensimmäisten farkkujen sopiminen. Lahkeidenlyhennyspalvelu. Uusi läppäri ja vistan hyvästely. <3

Minkä takia toiset asiat unohtaa melkein heti ja toisista ei pääse millään eroon? Minkä takia elämän pitää olla niin monimutkaista, miksei voisi vaan olla onnellinen? (viikonlopun keskusteluissa esiin noussut kysymys) Jossain sanottiin, että pitää vain päättää olla onnellinen ja pitää siitä kiinni, loppu hoituu kuin itsestään. Ja että eteenpäin menemisellä ei voi hävitä mitään. Ja että joskus päämäärätön harhailu johtaa jonkin kauniin äärelle. Viime aikoina on tullut vastaan huomattavan paljon totuuksia ja elämän realiteetteja. Koskaan ei pitäisi olettaa. Kaikkein pahinta on yksinäisyys joukossa.

Nyt soi: Koo ja Ylppö ja Metallica ja Led Zeppelin ja Wiidakko ja Salokoski.

”Äärettömyys on keinotekoinen konstruktio, jolla ei ole relevanssia luonnossa.”

-John Vaillant: Tiikeri

A minute away

Aikamoista, eipä tähän oikeen muuta voi sanoa. Eksku oli hauska, kiva, mielenkiintoinen ja varmasti ikimuistoinen. Matkaan sisältyi bussissa istumista (etenkin nukkumista), hostelliyövyntää, istuskelua, odottelua, syömistä, kaupunkikävelyä, luonnonpuistokävelyä, rantoja, aamupaloja, epävireinen piano, korttipelejä, karhuja, villipossuja, auringonlaskuja, tähtiä, sukan neulontaa, rikin hajua, minikotiloetana, kummistustaloja, hyvin pelottavia ohitustilanteita, epätietoisuutta, keskusteluja, karttoja, lateja, ympäristöministeriö, Tallinna, Tarto, Riika, Jurmala, Pärnu sekä normit yksi putkareissu, yksi sairaalakäynti ja muutama kadonnut ihminen. Ja hyvin hyvin paljon muuta.

löysin meren! <3

Pärnu beach

Jurmala beach

Itämerellä

Nyt soi: tämä ja tämä ja tämä ja tämä.

Vintage-tuliainen Riikasta

Ensimmäinen sukka sitten yläasteaikojen, vihreä perusperus

"Pidin susta aivan liian lujaa niin että mulle jäi käteen lopulta vain tuppo tukkaasi."
-Minä ja Ville Ahonen: Sano

Koko ajan vahingossa

Jokasyksyinen tarve lähteä johonkin alkaa taas iskeä pahasti päälle. Onneksi viime viikon sai ekskuilla jossain kaukana korpien kätköissä Kajaanista pohjoiseen mahtavien ihmisten kanssa ja ensi viikolla lähtee käyntiin toinen eksku toisten ihmisten kanssa.

Maisema alkaa paljastua verhon takaa

Kansallismaisema, näkymä Ukko-Kolilta <3

Talvivaaran kaivos

Viininmaistelua Alahovin tilalla, oikealla muutaman kerran Linnanjuhlissa pöytäviininä ollut ja vasemmalla aivan uskomattoman hyvää mustikkalikööriä.

Ei koskaan pitäis kattoa Wieniä street view:stä. the hardest part

Sushia <3

Vähän aikaa sitten kävin ensimmäistä kertaa tatuointiliikkeessä ja pääsin seuraamaan tatuoinnin tekoa. Yllättävän vähän jännää, mutta silti vähän jännää. Syystoberilla pystyi melkein kuvittelemaan olevansa jälleen Oktoberfestissä, jos oikein oikein kovin yritti. Varsinkin perussaksalaisten schlagerien puuttuminen vaikeutti asiaa huomattavasti. Ja jotenkin suomalaisosanotto ei riehakkuudessaan yltänyt lainkaan alkuperäistapahtuman tasoon.

Jatkoa ärsytyslistaan: jonottaminen, pahoittelut puolentoista tunnin jonottamisen jälkeen, ahdistava ihmispaljous, ei-niin-hyvät ruoat, tietokoneet tai lähinnä yksi tietty, loppumaton hurina, housujen lyhentäminen, päänsärky, äänikortti, raivostuttavat kappaleet, pätkivä netti, väärät ihmiset.

Kivoja: Pörri, yllättävät kohtaamiset, ystävät, laukkaava ilmapalloeläin, creme brulée, hämärtyvä Helsinki, perhoset, sateessa käveleminen ilman sateenvarjoa, kaatosade silloin kun ei tarvitse poistua kotoa, kaatosateessa viikatointi, nepalilaisravintola, ompelukone, naan-leipä, vompo, lahjakortit, mannapuuro, se jännä tunne kun syksy alkaa, Susi-Artturi, Mikko Perkoila & Mukutus, kurki, Osla, Koli, käsityöt, villasukat, kasvisruoka, vegaaninen omenatyrnipiirakka. Siskot on siitä käteviä, että niiltä saa aina silloin tällöin kivoja vanhoja vaatteita. :)

Tässä parin viikon käsityötuotoksia.

Pipo, vihreä, ruusukoristeilla

Kännykänsäilytyspussukka, vihreä

Toiselta puolelta

Ännäs vuosi, mikä se sellainen on? Gradu, mikä se on?

"Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa."

-Pariisin kevät: Pikku Huopalahti