Innostuneet, taitavat, sympaattiset ja älykkäät

Tässä lopulta noin vuoden aloittamisen jälkeen valmistuneet Totori-lapaset! :) Vähän tuli erit koon puolesta, mutta ei se oo niin tarkkaa, toinen mahtuu käteen ja toinen ei putoa kädestä.

Koska yksi projekti valmistui, oli taas lupa aloittaa muutama uusi, varsinkin käsityömessujen ideoiden siivittämänä. Lankakaupoissa aika tuntuu aina loppuvan kesken, mutta langat pipoon ja koukuttuihin lapasiin + kaksipäinen koukku löytyivät. Ensimmäisellä kierroksella. Muutaman päivän päästä toisessa kaupassa käteen jäi vain yhdet(!) puikot. (muttei sentään 99 kukkasipulia, kuten eräillä muilla.. :) )

Oho, se valmistuikin jo! :) Ohje Ravelry: Wurm

Siitä tuli kiva!

Toinen koukuttu lapanen päättelyä vaille valmis, enää pitäisi löytää lisää samaa lankaa (ohje itse sovellettu monesta lähteestä)

Ai niin, oli niitä aloitettuja keskeneräisiä projekteja vielä lisääkin.. Virkattu pannulappu kaksivärisellä porraskuviolla. Ohje löytyy esimerkiksi täältä punos-sidos-silmukka-blogista. Aika monta kertaa sai aloittaa uudestaan ja vieläkin joka käännöksen kohdalla täytyy miettiä seuraava askel tarkkaan (ja aika usein saa purkaa ja tehdä sitä toista kautta). Langat ovat, yllätys yllätys, käsityömessuilta kierrätyskeskuksen osastolta. Vihreä väri suorastaan huusi ottamaan mukaansa.

Melkein oikein jo :)

Kaikki kaverit yhdessä

Itse tehdyt karjalanpiirakat. Helpotuksen tunne iltapuvun mahtuessa päälle. Ystävän vastasyntynyt vauva. Avautumiset. Raiteiltaan menot. Viimein suutarille löytäneet korkokengät, joista mystisesti puuttuu puoli korkoa. Lutviutuvat jutut. Uusi tukka. Valmis Wurm. Se, kun combat-tunnin jälkeen miettii, että joko se loppui. Kummitätiys. Se, että vain vähän ahdistusta aiheuttavalla ranskan tunnilla loppumaton huomattavasti suurempi ahdistus yllättäen hellittää hetkeksi. Se, että ahdistusta aiheuttava asia on ohi ja että tapahtuma sujui huippuhyvin. Hyvällä tavalla hysteerisyys. Ystävät, vielä, yhä ja edelleen. Tanssiminen ja tanssiharjoitukset. Egotrippi: Valssi. Tuleva kuukausipalkka. Se, ettei ainakaan noin vuoteen tarvitse murehtia puuttuvaa tekemistä. Ensimmäisen itsekudotun maton aloittaminen. Itsekseen nauraminen. Kipeyden taltutus. Ehkä hienoin kampaus mitä itsellä on koskaan ollut.

Niin hyviä!

 "Tähän voitais kehittää joku hyvä systeemi!"

-S&V

Minipossu

Syksy on selvästikin täällä. Pelto alkaa täyttyä hanhista ja vähän väliä kuuluu kyseisten huutoa ikkunan takaa. Kalenteri alkaa olla pitkästä aikaa täynnä. Työväenopiston kurssit alkavat. Uudet fuksit tulevat ja taas on vuosi vierähtänyt yliopistolla. Suurehkot runsaasti järjestelyä vaativat juhlat lähestyvät uhkaavasti. Saapikkaat on plankattu. Myös lämpötila on noin 20 astetta vähemmän kuin viime viikolla (Wienin helle). Vaikka tiedossa on todennäköisesti hyvinkin kiireinen syksy, niin uusien asioiden alkaminen ja muutokset ovat kyllä erittäin tervetulleita. Tiedossa on ainakin kudontaa, gradua, konferenssissa avustamista ja heppavaellusta.

Vanhat kotikulmat

Viinitiloja tutkimassa

Tonava kaunoinen

Siellä sitä mentiin, maailman korkeimmassa tollasessa

Gustav Klimt ja Egon Schiele. Joka puolelta kuuluva saksan kieli. Se, ettei Itävalta tuntunut ulkomailla olemiselta. Schloß Schönbrunn, Kahlenberg, Hofburg, Donau, Rathaus, Prater, Stephansdom, Heurigen ja ihan kaikki muutkin ihanat paikat. Vihreä. Schupfnudeln. Macchiato. Mökkeily, sauna ja mustikat. Pakastin täynnä mustikoita. Tuliaiset itselle. Konferenssi-illalliset. Vastaanotot kaupungintalolla. Ratsastus. Laukkaaminen. Ensimmäistä kertaa tölttääminen. Useamman leffan katsominen putkeen. Chilin ensimmäisen kukan aukeaminen syyskuun ensimmäisenä päivänä. Uusi syystakki. Tee. Rohkaisevat asiat graduun liittyen. Käsityömessut ja miljoonat uudet ideat, joita ei koskaan saa kaikkia toteutettua. Valmiit totoro-lapaset. Jälkkärit. Bodycombat. Vihreät asiat. Tuoksuvat asiat.

Schloß Schönbrunn

Toiselta puolelta

Jättipersikka

Viikuna

Heurigen, olut ja Schupfnudeln

Jättikotilo Kahlenbergilla

"Solo, warum?"

-Huvipuiston miestyöntekijä

Miten toisesta aina jälki jää

Itse suunniteltu haalarimerkki. Ronsut. Helle, kirja, kahvi ja lököstys rannalla. Salamoinnin katselu ja ihka oikea siili ikkunan alla keskellä yötä. Koko päivän käyttäminen lukemiseen. 600 sivuisen kirjan lukeminen kolmessa päivässä (Kate Jacobs: Pieni lankakauppa). Deutsch ja se, että Sissi die Vampirjägerin -kirjasta ymmärtää kaiken oleellisen. Ihan kohta Wienissä oleminen. Kirjastot. Leikkikolikko omalla naamalla. Suklaakeksit. Kirje rakkaalta ystävältä. Yllättävät läksiäislahjat ja kortit. Juokseminen. Ensimmäistä kertaa melominen ensimmäisenä kesälomapäivänä mahtavassa säässä kivojen ihmisten kanssa. Oleminen. Miniuudelleensisustus. Siisti koti. Ihanat ihmiset. Suklaakääretorttu tuoreilla vadelmilla ja suklaakastikkeella nimipäivänä. Meri. Odottamattomat työkutsut. Tchaikovsky. Erään sähköpostin seurauksena uudelleen löydetty vanha ystävä klassinen musiikki. Kylmät väreet. Vuosia vanhojen yksityiskohtien muistaminen ja yksin ääneen nauraminen. Wienin aikaisten luentomuistiinpanojen lukeminen ja yksin ääneen nauraminen ja ihmettely, miten niistä on koskaan ymmärtänyt yhtään mitään. Wieniin luvataan maanantaiksi +37 C !

Rachmaninoff: Elegie in E Flat Minor, Op. 3, No. 1

Pehmeät suklaakeksit (ohje Kinuskikissan blogista)

Hyvää!

Läksiäislahja harjoittelupaikasta :)

Onko ihan tervettä, jos yhdeltätoista illalla tutkii neljä vuotta vanhoja saksan kurssin materiaaleja ja etsii monistetta adjektiivien rektioista, jotta saksankielinen sähköposti menisi kieliopillisesti oikein? Eikä kyseinen adjektiivi edes ollut monisteessa, vaikka itse moniste lopulta löytyikin..

Mainetta ja kunniaa

Viikon päästä on jo viimeinen työpäivä! Kohta alkaa loma ja sitä silmällä pitäen varasin juuri mahtihotellin Wienistä! Tänään pääsi myös muutama laatikollinen mansikoita pakastimeen, ensimmäistä kertaa itse laitettuna omassa kodissa omaan pakastimeen, ei tarvitse heti käydä äidin pakastimella.. Pitäisi kyllä saada useammin vieraita, jotta kämppä pysyisi siistinä. Vaikka toisaalta onhan se paljon jännittävämpää, kun koko ajan on jossain kohtaa kiertokulkua "täyssiivouksesta täyskaaokseen".

Alla hyvän ystävän tulevalle pikkuihmiselle tehdyt villasukat. En ole ennen tehnyt mitään vauvalle ja koon arvuuttelu olikin hyvin mielenkiintoista, mutta eiköhän ne joskus oo ihan hyvät, tuli niistä ainakin söpöt. :)

 Ohje: Lise-Loten pikkuiset sukat (Ravelry)

Lanka: Novita Wool (väri 191)

Puikot: 3.0 mm

"Vesa on niiin lapsellinen."

-Kumman kaa

Just letting things happen

Jopas siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi on ehtinyt (siis saanut aikaan) päivittää tätäkin paikkaa. No, viime kerran jälkeen ainakin kesä on lopulta kaikkine sateineen saapunut. Nyt onkin jo heinäkuu ja suunniteltua elämää jäljellä noin kaksi viikkoa. Olen käyttänyt ensimmäistä kertaa niittipyssyä ja tajunnut, että Excel-ohjelmiston nimi itsessään on verbi ja tarkoittaa jotain (tuottavan työpäivän tuotos..). Olen pyöräillyt työmatkoina tähän mennessä noin 420 km ja käynyt ratsastamassa ensimmäistä kertaa sitten hyvin moniin vuosiin. Totesin, ettei mahdollinen tulevaisuus tutkijana ole ollenkaan poissuljettu vaihtoehto. Huomasin, että "sillä se lähtee, millä on tullutkin" pitää edelleen paikkansa. Sain jälleen todeta, etten enää tänäkään vuonna olisi osannut tehdä oman pääaineeni pääsykoetta järin hyvin (mutta eihän niitä enää tarvitse osata..). Olen juonut töissä kahden kuukauden ja viikon aikana tasan 50 kuppia kahvia ja täyttänyt levytilan jättikokoisilla tilasto-tiedostoilla. Olen hämmästellyt sitä, kuinka erilaisessa jamassa monia asia on kuin vuosi sitten. Tein ensimmäistä kertaa ruokaa Wienistä reilut kaksi vuotta sitten ostamani reseptikirjan mukaan (toinen on vielä korkkaamatta, ehkä sitten kahden vuoden päästä..) ja ilokseni jouduin hakemaan vain muutaman sanan sanakirjasta.

Kesä keskellä Helsinkiä

Kesä <3

Juhannuskokko

Sieltä ne hepat tulee!

Wienin kirjan tuotokset keittämistä odottamassa

Kirjan tarjoiluehdotus

Oma versio Tiroler Speckknödel:stä (esteettisyyden huipentuma..)

Yhteensattumat. Chilivauva (ja vielä kasvava sellainen!). Ystävät ja niitten jutut. Herkkukahvi. Falafel. Coldplay. Palkkapäivä. Naisten Kymppi ja jaksaminen juosta alusta loppuun asti. Työmatkapyöräily, edelleen, varsinkin nyt, kun siitepölymäärät alkaa olla inhimillisiä. Yllättävä osaaminen. Se, että joissakin asioissa häiritsevät ainoastaan sellaiset seikat, jotka eivät suoranaisesti liity kyseiseen asiaan mitenkään. Se, että on aikaa lukea kirjoja. Mökkeily ja vuoden ensimmäiset uinnit +14 asteisessa vedessä. Asioiden saaminen valmiiksi. Juuri ostetut lentoliput WIENIIN! :) Se, että pystyy selittämään asiantuntevasti jostain, jota ei oikeasti täysin ymmärrä. Leivonta. Kahvi. Kitara. Se, että tiettyjä kappaleita pystyy taas kuuntelemaan ahdistumatta. Liukuva työaika. Väärässä oleminen. Yllättäen jopa juhlien suunnittelu. Ehkä jopa peikkotukka. Mansikat. Minä ja Ville Ahonen livenä ja sushi sateisena lauantaina. Saunaillat. Työpaikan kahdeksannen kerroksen terassi. Suklaakakku. Grillaus. Itsensä yllättäminen. Ananaskirsikat. Artikkelin, tieteellisen sellaisen, kirjoittaminen (vaikkei välttämättä kauhean tieteellisesti). Kasvava orkidea. Grilli-illat. Jättipiha. Aurinko ja helle. KESÄ. Meri ja ranta ja saaret aamuauringossa (ja jopa aamusateessa). Jätski. Extempero-shoppailut ystävän kanssa. Väistämätön hienoinen hyvällä tavalla sekoaminen tietyn ystävän kanssa puhuessa. Jos pyöräilevät ihmiset opettelis näyttämään suuntamerkkejä tai vaikka vaan ajattelemaan. Päivän parhaat naurut. Käsityöt. Päivät, jolloin mikään ei suju, eikä se haittaa. Edes vähän mahdolliset gradupaikat. Mahtuminen. Tuuletin. Korttien tekeminen.

Chilivauva (17.5.)

Murrosikäinen chili (30.6.)

Chili tänään (14.7.)

"Vilijonkka: Aa, onnentoivotukset taitavat olla paikallaan, ei koskaan tiedä.
(Muumimamman repussa on vieras lapsi)
Muumimamma: Mitä, oi ei ei suinkaan, ei hän ole minun, ei missään tapauksessa.
Vilijonkka: Hyvä, hän ei olekaan Muumipapan näköinen. Paitsi siinä suhteessa, että on paksu."

-Muumilaakson tarinoita: Muumitalvi

Then again

Olipa uskomattoman tehokas näpertelypäivä! :) Yhden päivän aikana valmistui alla esitelty läppäripussi, juhla-/kesähuivin reunat ommeltuivat ja ehdittiin jopa ideoida hiustyyliä syksyn juhlaan.

Läppärin uusi suojapussukka, voi käyttää myös matkatyynynä :)

Oho, nappi puuttuu vielä

Aivan ihana vuorikangas!

Kevään ensimmäiset (ja seuraavat) juoksulenkit. Haikarat, kanadanhanhet, laulujoutsenet, sammakot ja punatulkku lenkkipolun varrella. Pitkospuiden ääni jalkojen alla. Yksinkertaiset asiat, joiden jälkeen hymyilyttää koko loppupäivän. Asiat, jotka riittävät. Epäolennaiset huomiot. Tajuaminen. Se, ettei vaan tajua. Juustokakku. Valkovuokot. Sushi. Oma työhuone. Vihreä ja toimiva nostalgia-ompelukone. Aurinkolasit. Valmistuvat käsityöt. Jännät unet. Kesämusiikki. Terassikauden avaus. Auringon paiste ja höyryävä kahvi partsilla t-paidassa. Vapauden tunne kevään ensimmäisellä pyörän ulkoilutuksella. Melkein KESÄ. Vappu. Harjottelu. Se, ettei kotona tarvii ajatella työ/koulu-asioita. Työmatkapyöräily. Kaikki kivat ihmiset. Viimeisen tentin hyväksytty-ilmoitus. Kahvitauot.  <3

On kyllä aivan uskomatonta, miten kauas sitä täytyy joskus mennä nähdäkseen sen, mitä on lähellä. Mutta eikös kiertotiet ole niitä parhaita teitä?

Kandijuhlien kunniaksi tehty "hieman" tuhti Guinness-suklaakakku (hyvää, ohje täältä)

Chinatownista tullut tuliainen! Kiitos O&T! :)

Nyt soi tämä ja tämä. Kesäfiilis tulee, vaikka loma on vasta elokuussa.

"Päivän päätteeksi oma monimutkaisuutesi tekee sinut aivan uupuneeksi."

-Eräs horoskooppi

Ei voi tietää

Tässä olisi viimeisin tilauksella tehty käsityötuotos: kännykkäsuojapussukka. Pitäisi varmaan kuvitella tekevänsä itse haluamiaan asioita muille, jotta nekin joskus valmistuisivat.

Yllättäen vihreä kappale, pienellä huopaliskolla stailattuna.

Virkattu Hanko-langasta mututuntumalla

Viime viikkoina on ollut paljon hämmentäviä päiviä. Siinä mielessä, että suuri osa päivästä kuluu hääforumeita selaillessa. Etsien tietoja asiasta, joka ei liity häiden järjestämiseen millään lailla. Tai no, paikkahan siihenkin tarvitaan. Ja sinne tulee paljon ihmisiä. Ja siellä tanssitaan. Ja kaikilla on hienot puvut. Ja saadaan hyvää ruokaa. Ja pidetään puheita. Ja sitten tulikin hyvän ystävän kautta aivan oikeakin syy tutkia hääfoorumeita! <3

Ja nyt lopetan virallisesti valitukset siitä, että mistä niitä harjoittelupaikkoja oikein löytää. No, esimerkiksi siten, että eräästä ministeriöstä soitetaan ja tarjotaan paikkaa, jota ei ole edes hakenut. Aika monella elämänalueella on viime aikoina ollut tälläinen fiilis: mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Tällä hetkellä tämä soi suhteellisen jatkuvalla repeat-toiminnolla päässä. Aivan ihana.

Omalta osaltani pääsiäisvalmistelut alkoivat ja päättyivät seuraavaan kuvaan. Pääsiäispallo, jonka kuvio on muutamien mallien avulla itse suunniteltu. (Ja kyllä, toinen totoro-lapanen pääsi muiden ikuisuusprojektien seuraan, kun puikot vietiin tähän tarkoitukseen. Ja kyllä, tämänkin piti olla tilaustyö mutta se jäikin kotiin. :) ) Ruohoja ei tänä vuonna kasva, syytän viimekertaista ohraviljelmän miniötökkäinvaasiota. Jotain hyvää voisi ehkä kuitenkin leipoa. :)

Pääasiäispupu!

"Puolustaudu vähemmän, taistele enemmän."

-X

More and more absurd

Näin naistenpäivän kunniaksi päänsärky helpotti, posti toi harjoittelusopimuksen kaikilla tarvittavilla allekirjoituksilla höystettynä, sain kutsun haastatteluun samaiseen taloon, johon jo muutenkin olen menossa, spss suostui viimein älyttömän säätämisen jälkeen asentumaan kotikoneelle ja ilta huipentuukin kyseisen ohjelman viiden tunnin starttikurssiin. Mikäs sen parempaa väliviikon ajanvietettä. No, ehkä se kahden päivän nukkumisen ja puolikipeilyn voittaa, kai. Aamulla tuli kepeästi kerrattua kaksi kurssia tilastotiedettä, tavoitteena olla hieman vähemmän pihalla illalla. Jäikö jotain mieleen, jäi. Jäikö mitään hyödyllistä, todennäköisesti ei. Nyt kun vielä jaksaisi lukea viimeisen pakollisen kurssin tenttiin.

Ehkä hienoin haalarimerkki ikinä

Viime viikkoina aika on kulunut lähinnä derivoidessa. Jos mitään muuta ei keksi, niin yleensä derivointi auttaa, näin ohjeisti eräs luennoitsija. Voisikohan tätä soveltaa laajemminkin elämänohjeena? Ehkei olisi yhtään huono idea etsiä omaa hyvinvointia maksimoivia asioita ja pyrkiä niitä kohti. Samalla voisi miettiä ja verrata, johtaako kyseinen toiminta koko yhteiskunnan hyvinvointia maksimoivaan suuntaan ja jos ei, mitä asialle pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään. Miten yksilönä voisin harjoittaa parhaiten normatiivista vastuullisuutta. Mikä on oikein? En pidä itseäni mitenkään erityisen "vihreänä" tai erityisen vastuullisesti käyttäytyvänä ihmisenä, ja siksipä puhelinkeskustelu erään henkilön kanssa herättikin pientä huvitusta. Kerroin vastuullisuusaiheisesta ryhmätyöstäni ja otsikon jälkeen ensimmäinen kommentti oli seuraava. "Kiellät sä multa seuraavaks puuvillan käytön?" "En." "Varmistin vaan." Ostin tänään luomugrahamjauhoja. Siitä tuli hyvä fiilis. Melkein jo pelkästään se tunne oli pienen lisähinnan arvoinen. (Jauhot pääsivät vegaanisiin mustikkamuffineihin, joista tuli hyviä! Ohje Somersalo ym. kirjasta Härkäpapua sarvista - herkullista kasvisruokaa läheltä)

Omalla tavallaan jännä tunne, kun ei ole hajuakaan siitä, mitä teen syyskuun alusta eteenpäin. Tietysti ajatuksia on jonkin verran ja iso g:hän siellä pahasti kummittelee, mutta siinä se sitten onkin. Mutta siis koko kesä oman alan töissä, what? :)

Seinänaapuri on hankkinut koiran. Yläkerrassa testataan vaihteeksi karaokelaitteita. Hyvin tuntuu toimivan. En edelleenkään ihan tajua "karaokeillat jätkäporukalla" -konseptia.

Sain jokin aika sitten valmiiksi "pinkki unelma" -langasta pipon, johon ensimmäistä kertaa vuosiin tein palmikkokuviota. Uskomattoman paljon helpompaa, kuin olin kuvitellut, eikä edes tarvita erillistä puikkoa sitä varten. Pipo päässä tuntuu siltä, kuin loistaisi kilometrien päähän, mutta eri pipot eri fiilikseen ei ehkä ole yhtään huono idea. Mutta onhan se ihan todella söpö. Täytyy vaan totutella. Ja sain vielä huivin, joka sopii pinkeillä raidoillaan täydellisesti yhteen pipon kanssa!

Oikein ihanaa naistenpäivää kaikille ihanille naisille!