Junamatkustaminen on kivaa, maisemat vaihtuu, usein halvempaa kun lentäminen, jännää, tuhkapilvet ei estä liikkumista, ympäristöystävällisempi liikkumismuoto kun moni muu. Mutta viime yö junassa oli kyllä ikuisuuden mittanen. Vaikka kestikin vaan noin 11 tuntia. Ois tietty auttanu jos ois pystyny nukkumaan ja hengittämään kunnolla ilman jatkuvaa niistämistä. Oon ilmeisesti allerginen joko Saksalle tai sille, että piti lähteä Saksasta. Koko loppupäivän nuokkuminen/nukkuminen ei yllättäen oo tehny olosta yhtään ihmismäisempää eikä myöskään sen tajuaminen, että ens viikon vieraat ei välttämättä pysty tulemaan (ks loppu).
Berliinissä käytiin yhen puolalaisen vaihtarin lapsuudenkaverin luona grillaamassa, hyvää. Oltiin matkassa siis suomalais-hollantilais-puolalais-saksalaisella kokoonpanolla. Curry 36:sta saa tosi hyvää currywurstia. X Berger hostelli oli aika hyvä, olin siellä myös viimeks pari vuotta sitten. Ilmasta hyvää kahvia koko ajan tarjolla ja ilmanen netti, metro lähellä ja halpa hyvä leipomo ihan vieressä. Ampelmann. Oli lopulta aika juutalaisvainohistoriapainotteinen matka. Opastetulla kierroksella tosi paljon historiaa, holokaustimuseo ja Wannsee (siellä on museo talossa, jossa pidetyssä konferenssissa päätettiin 20.1.1942 'juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta').
Tulivuorenpurkaus, ilmatilat suljettu, häh? Miten pihalle kaikesta muutaman päivän uutisia seuraamattomana voikaan joutua. Ja aiemmin matkan aikana Puolan lentokoneonnettomuus. Avaat päivän vanhan
sanomalehden ja mitä? Mutta en kyllä ala yhtään, jos vieraat ei pääse viikon päästä tulemaan tuhkapilven takia. Tai seuraavat vajaan kahen viikon päästä. En ala. Tästähän sais jo kehitettyä vaikka minkälaisia maailmanloppuskenaarioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti