Viime viikonloppu oli varmasti absurdein ikinä. Kaikessa absurdiuessaan (taipuuko se noin?) aivan mahtava. Hyvänä esimerkkinä leirintälueella eräs henkilö, joka oli soittanut samaa biisiä uudestaan ja uudestaan jo vähintään kuusi tuntia sekä alueen paras meno, kaikki järkkärit ja puolet hereillä olevista ihmisistä omassa telttahengailupaikassa neljältä aamulla. Lisänä huomattava määrä muita pieniä kohtauksia. Tänään aamulla rappukäytävässä tuli vastaan yksinäinen koira, tap tap tap vaan kuului sen kävellessä vastaan. Sille sitten etsittiin talkkarin kanssa kotia puoli tuntia. Löytyihän se, päivän hyvä työ tehty. Viikonlopun ilo katkesi tänään haastatteluun, jota ei ollutkaan, ja sen takia peruttuun työkeikkaan. Kiitos kaikille ihmisille säätämisestä. Viikonlopun löydön ja yhden parhaista keikoista tarjosi Minä ja Ville Ahonen. Kuunnelkaa ihmeessä, vaikka livenä se olikin aivan omaa luokkaansa.
 |
| Von Hertzen Brothers |
 |
| Raappana |
 |
| Uniklubi |
 |
| Paleface |
 |
| Minä ja Ville Ahonen |
 |
| Samuli Putro |
 |
| Stam1na |
 |
| Stella |
 | ||||||
| Neljä Ruusua |
 |
| Tuollakin oli yllättävän kivaa |
”Raunioituminen on tie muutokseen.”
-Eat, Pray, Love
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti