Ei voi tietää

Tässä olisi viimeisin tilauksella tehty käsityötuotos: kännykkäsuojapussukka. Pitäisi varmaan kuvitella tekevänsä itse haluamiaan asioita muille, jotta nekin joskus valmistuisivat.

Yllättäen vihreä kappale, pienellä huopaliskolla stailattuna.

Virkattu Hanko-langasta mututuntumalla

Viime viikkoina on ollut paljon hämmentäviä päiviä. Siinä mielessä, että suuri osa päivästä kuluu hääforumeita selaillessa. Etsien tietoja asiasta, joka ei liity häiden järjestämiseen millään lailla. Tai no, paikkahan siihenkin tarvitaan. Ja sinne tulee paljon ihmisiä. Ja siellä tanssitaan. Ja kaikilla on hienot puvut. Ja saadaan hyvää ruokaa. Ja pidetään puheita. Ja sitten tulikin hyvän ystävän kautta aivan oikeakin syy tutkia hääfoorumeita! <3

Ja nyt lopetan virallisesti valitukset siitä, että mistä niitä harjoittelupaikkoja oikein löytää. No, esimerkiksi siten, että eräästä ministeriöstä soitetaan ja tarjotaan paikkaa, jota ei ole edes hakenut. Aika monella elämänalueella on viime aikoina ollut tälläinen fiilis: mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Tällä hetkellä tämä soi suhteellisen jatkuvalla repeat-toiminnolla päässä. Aivan ihana.

Omalta osaltani pääsiäisvalmistelut alkoivat ja päättyivät seuraavaan kuvaan. Pääsiäispallo, jonka kuvio on muutamien mallien avulla itse suunniteltu. (Ja kyllä, toinen totoro-lapanen pääsi muiden ikuisuusprojektien seuraan, kun puikot vietiin tähän tarkoitukseen. Ja kyllä, tämänkin piti olla tilaustyö mutta se jäikin kotiin. :) ) Ruohoja ei tänä vuonna kasva, syytän viimekertaista ohraviljelmän miniötökkäinvaasiota. Jotain hyvää voisi ehkä kuitenkin leipoa. :)

Pääasiäispupu!

"Puolustaudu vähemmän, taistele enemmän."

-X

More and more absurd

Näin naistenpäivän kunniaksi päänsärky helpotti, posti toi harjoittelusopimuksen kaikilla tarvittavilla allekirjoituksilla höystettynä, sain kutsun haastatteluun samaiseen taloon, johon jo muutenkin olen menossa, spss suostui viimein älyttömän säätämisen jälkeen asentumaan kotikoneelle ja ilta huipentuukin kyseisen ohjelman viiden tunnin starttikurssiin. Mikäs sen parempaa väliviikon ajanvietettä. No, ehkä se kahden päivän nukkumisen ja puolikipeilyn voittaa, kai. Aamulla tuli kepeästi kerrattua kaksi kurssia tilastotiedettä, tavoitteena olla hieman vähemmän pihalla illalla. Jäikö jotain mieleen, jäi. Jäikö mitään hyödyllistä, todennäköisesti ei. Nyt kun vielä jaksaisi lukea viimeisen pakollisen kurssin tenttiin.

Ehkä hienoin haalarimerkki ikinä

Viime viikkoina aika on kulunut lähinnä derivoidessa. Jos mitään muuta ei keksi, niin yleensä derivointi auttaa, näin ohjeisti eräs luennoitsija. Voisikohan tätä soveltaa laajemminkin elämänohjeena? Ehkei olisi yhtään huono idea etsiä omaa hyvinvointia maksimoivia asioita ja pyrkiä niitä kohti. Samalla voisi miettiä ja verrata, johtaako kyseinen toiminta koko yhteiskunnan hyvinvointia maksimoivaan suuntaan ja jos ei, mitä asialle pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään. Miten yksilönä voisin harjoittaa parhaiten normatiivista vastuullisuutta. Mikä on oikein? En pidä itseäni mitenkään erityisen "vihreänä" tai erityisen vastuullisesti käyttäytyvänä ihmisenä, ja siksipä puhelinkeskustelu erään henkilön kanssa herättikin pientä huvitusta. Kerroin vastuullisuusaiheisesta ryhmätyöstäni ja otsikon jälkeen ensimmäinen kommentti oli seuraava. "Kiellät sä multa seuraavaks puuvillan käytön?" "En." "Varmistin vaan." Ostin tänään luomugrahamjauhoja. Siitä tuli hyvä fiilis. Melkein jo pelkästään se tunne oli pienen lisähinnan arvoinen. (Jauhot pääsivät vegaanisiin mustikkamuffineihin, joista tuli hyviä! Ohje Somersalo ym. kirjasta Härkäpapua sarvista - herkullista kasvisruokaa läheltä)

Omalla tavallaan jännä tunne, kun ei ole hajuakaan siitä, mitä teen syyskuun alusta eteenpäin. Tietysti ajatuksia on jonkin verran ja iso g:hän siellä pahasti kummittelee, mutta siinä se sitten onkin. Mutta siis koko kesä oman alan töissä, what? :)

Seinänaapuri on hankkinut koiran. Yläkerrassa testataan vaihteeksi karaokelaitteita. Hyvin tuntuu toimivan. En edelleenkään ihan tajua "karaokeillat jätkäporukalla" -konseptia.

Sain jokin aika sitten valmiiksi "pinkki unelma" -langasta pipon, johon ensimmäistä kertaa vuosiin tein palmikkokuviota. Uskomattoman paljon helpompaa, kuin olin kuvitellut, eikä edes tarvita erillistä puikkoa sitä varten. Pipo päässä tuntuu siltä, kuin loistaisi kilometrien päähän, mutta eri pipot eri fiilikseen ei ehkä ole yhtään huono idea. Mutta onhan se ihan todella söpö. Täytyy vaan totutella. Ja sain vielä huivin, joka sopii pinkeillä raidoillaan täydellisesti yhteen pipon kanssa!

Oikein ihanaa naistenpäivää kaikille ihanille naisille!