Näin naistenpäivän kunniaksi päänsärky helpotti, posti toi harjoittelusopimuksen kaikilla tarvittavilla allekirjoituksilla höystettynä, sain kutsun haastatteluun samaiseen taloon, johon jo muutenkin olen menossa, spss suostui viimein älyttömän säätämisen jälkeen asentumaan kotikoneelle ja ilta huipentuukin kyseisen ohjelman viiden tunnin starttikurssiin. Mikäs sen parempaa väliviikon ajanvietettä. No, ehkä se kahden päivän nukkumisen ja puolikipeilyn voittaa, kai. Aamulla tuli kepeästi kerrattua kaksi kurssia tilastotiedettä, tavoitteena olla hieman vähemmän pihalla illalla. Jäikö jotain mieleen, jäi. Jäikö mitään hyödyllistä, todennäköisesti ei. Nyt kun vielä jaksaisi lukea viimeisen pakollisen kurssin tenttiin.
Viime viikkoina aika on kulunut lähinnä derivoidessa. Jos mitään muuta ei keksi, niin yleensä derivointi auttaa, näin ohjeisti eräs luennoitsija. Voisikohan tätä soveltaa laajemminkin elämänohjeena? Ehkei olisi yhtään huono idea etsiä omaa hyvinvointia maksimoivia asioita ja pyrkiä niitä kohti. Samalla voisi miettiä ja verrata, johtaako kyseinen toiminta koko yhteiskunnan hyvinvointia maksimoivaan suuntaan ja jos ei, mitä asialle pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään. Miten yksilönä voisin harjoittaa parhaiten normatiivista vastuullisuutta. Mikä on oikein? En pidä itseäni mitenkään erityisen "vihreänä" tai erityisen vastuullisesti käyttäytyvänä ihmisenä, ja siksipä puhelinkeskustelu erään henkilön kanssa herättikin pientä huvitusta. Kerroin vastuullisuusaiheisesta ryhmätyöstäni ja otsikon jälkeen ensimmäinen kommentti oli seuraava. "Kiellät sä multa seuraavaks puuvillan käytön?" "En." "Varmistin vaan." Ostin tänään luomugrahamjauhoja. Siitä tuli hyvä fiilis. Melkein jo pelkästään se tunne oli pienen lisähinnan arvoinen. (Jauhot pääsivät vegaanisiin mustikkamuffineihin, joista tuli hyviä! Ohje Somersalo ym. kirjasta Härkäpapua sarvista - herkullista kasvisruokaa läheltä)
Omalla tavallaan jännä tunne, kun ei ole hajuakaan siitä, mitä teen syyskuun alusta eteenpäin. Tietysti ajatuksia on jonkin verran ja iso g:hän siellä pahasti kummittelee, mutta siinä se sitten onkin. Mutta siis koko kesä oman alan töissä, what? :)
 |
| Ehkä hienoin haalarimerkki ikinä |
Viime viikkoina aika on kulunut lähinnä derivoidessa. Jos mitään muuta ei keksi, niin yleensä derivointi auttaa, näin ohjeisti eräs luennoitsija. Voisikohan tätä soveltaa laajemminkin elämänohjeena? Ehkei olisi yhtään huono idea etsiä omaa hyvinvointia maksimoivia asioita ja pyrkiä niitä kohti. Samalla voisi miettiä ja verrata, johtaako kyseinen toiminta koko yhteiskunnan hyvinvointia maksimoivaan suuntaan ja jos ei, mitä asialle pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään. Miten yksilönä voisin harjoittaa parhaiten normatiivista vastuullisuutta. Mikä on oikein? En pidä itseäni mitenkään erityisen "vihreänä" tai erityisen vastuullisesti käyttäytyvänä ihmisenä, ja siksipä puhelinkeskustelu erään henkilön kanssa herättikin pientä huvitusta. Kerroin vastuullisuusaiheisesta ryhmätyöstäni ja otsikon jälkeen ensimmäinen kommentti oli seuraava. "Kiellät sä multa seuraavaks puuvillan käytön?" "En." "Varmistin vaan." Ostin tänään luomugrahamjauhoja. Siitä tuli hyvä fiilis. Melkein jo pelkästään se tunne oli pienen lisähinnan arvoinen. (Jauhot pääsivät vegaanisiin mustikkamuffineihin, joista tuli hyviä! Ohje Somersalo ym. kirjasta Härkäpapua sarvista - herkullista kasvisruokaa läheltä)
Omalla tavallaan jännä tunne, kun ei ole hajuakaan siitä, mitä teen syyskuun alusta eteenpäin. Tietysti ajatuksia on jonkin verran ja iso g:hän siellä pahasti kummittelee, mutta siinä se sitten onkin. Mutta siis koko kesä oman alan töissä, what? :)
Seinänaapuri on hankkinut koiran. Yläkerrassa testataan vaihteeksi karaokelaitteita. Hyvin tuntuu toimivan. En edelleenkään ihan tajua "karaokeillat jätkäporukalla" -konseptia.
Sain jokin aika sitten valmiiksi "pinkki unelma" -langasta pipon, johon ensimmäistä kertaa vuosiin tein palmikkokuviota. Uskomattoman paljon helpompaa, kuin olin kuvitellut, eikä edes tarvita erillistä puikkoa sitä varten. Pipo päässä tuntuu siltä, kuin loistaisi kilometrien päähän, mutta eri pipot eri fiilikseen ei ehkä ole yhtään huono idea. Mutta onhan se ihan todella söpö. Täytyy vaan totutella. Ja sain vielä huivin, joka sopii pinkeillä raidoillaan täydellisesti yhteen pipon kanssa!
Oikein ihanaa naistenpäivää kaikille ihanille naisille!
Hei! Saanko kysyä, mistä olet saanut tuon ihanan merkin? Onkohan niitä myytävänä jossain minullekin? :)
VastaaPoistaMoikka! Ostin merkin ohikulkijalta viime vuonna Ullanlinnanmäen laskiasriehassa. En siis ikävä kyllä osaa antaa tarkempia hankintaohjeita, mutta opiskelijatapahtumissa niihin aina välillä törmää ja ehkä yleltäkin voisi saada suoraan (?).
VastaaPoista