Just letting things happen

Jopas siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi on ehtinyt (siis saanut aikaan) päivittää tätäkin paikkaa. No, viime kerran jälkeen ainakin kesä on lopulta kaikkine sateineen saapunut. Nyt onkin jo heinäkuu ja suunniteltua elämää jäljellä noin kaksi viikkoa. Olen käyttänyt ensimmäistä kertaa niittipyssyä ja tajunnut, että Excel-ohjelmiston nimi itsessään on verbi ja tarkoittaa jotain (tuottavan työpäivän tuotos..). Olen pyöräillyt työmatkoina tähän mennessä noin 420 km ja käynyt ratsastamassa ensimmäistä kertaa sitten hyvin moniin vuosiin. Totesin, ettei mahdollinen tulevaisuus tutkijana ole ollenkaan poissuljettu vaihtoehto. Huomasin, että "sillä se lähtee, millä on tullutkin" pitää edelleen paikkansa. Sain jälleen todeta, etten enää tänäkään vuonna olisi osannut tehdä oman pääaineeni pääsykoetta järin hyvin (mutta eihän niitä enää tarvitse osata..). Olen juonut töissä kahden kuukauden ja viikon aikana tasan 50 kuppia kahvia ja täyttänyt levytilan jättikokoisilla tilasto-tiedostoilla. Olen hämmästellyt sitä, kuinka erilaisessa jamassa monia asia on kuin vuosi sitten. Tein ensimmäistä kertaa ruokaa Wienistä reilut kaksi vuotta sitten ostamani reseptikirjan mukaan (toinen on vielä korkkaamatta, ehkä sitten kahden vuoden päästä..) ja ilokseni jouduin hakemaan vain muutaman sanan sanakirjasta.

Kesä keskellä Helsinkiä

Kesä <3

Juhannuskokko

Sieltä ne hepat tulee!

Wienin kirjan tuotokset keittämistä odottamassa

Kirjan tarjoiluehdotus

Oma versio Tiroler Speckknödel:stä (esteettisyyden huipentuma..)

Yhteensattumat. Chilivauva (ja vielä kasvava sellainen!). Ystävät ja niitten jutut. Herkkukahvi. Falafel. Coldplay. Palkkapäivä. Naisten Kymppi ja jaksaminen juosta alusta loppuun asti. Työmatkapyöräily, edelleen, varsinkin nyt, kun siitepölymäärät alkaa olla inhimillisiä. Yllättävä osaaminen. Se, että joissakin asioissa häiritsevät ainoastaan sellaiset seikat, jotka eivät suoranaisesti liity kyseiseen asiaan mitenkään. Se, että on aikaa lukea kirjoja. Mökkeily ja vuoden ensimmäiset uinnit +14 asteisessa vedessä. Asioiden saaminen valmiiksi. Juuri ostetut lentoliput WIENIIN! :) Se, että pystyy selittämään asiantuntevasti jostain, jota ei oikeasti täysin ymmärrä. Leivonta. Kahvi. Kitara. Se, että tiettyjä kappaleita pystyy taas kuuntelemaan ahdistumatta. Liukuva työaika. Väärässä oleminen. Yllättäen jopa juhlien suunnittelu. Ehkä jopa peikkotukka. Mansikat. Minä ja Ville Ahonen livenä ja sushi sateisena lauantaina. Saunaillat. Työpaikan kahdeksannen kerroksen terassi. Suklaakakku. Grillaus. Itsensä yllättäminen. Ananaskirsikat. Artikkelin, tieteellisen sellaisen, kirjoittaminen (vaikkei välttämättä kauhean tieteellisesti). Kasvava orkidea. Grilli-illat. Jättipiha. Aurinko ja helle. KESÄ. Meri ja ranta ja saaret aamuauringossa (ja jopa aamusateessa). Jätski. Extempero-shoppailut ystävän kanssa. Väistämätön hienoinen hyvällä tavalla sekoaminen tietyn ystävän kanssa puhuessa. Jos pyöräilevät ihmiset opettelis näyttämään suuntamerkkejä tai vaikka vaan ajattelemaan. Päivän parhaat naurut. Käsityöt. Päivät, jolloin mikään ei suju, eikä se haittaa. Edes vähän mahdolliset gradupaikat. Mahtuminen. Tuuletin. Korttien tekeminen.

Chilivauva (17.5.)

Murrosikäinen chili (30.6.)

Chili tänään (14.7.)

"Vilijonkka: Aa, onnentoivotukset taitavat olla paikallaan, ei koskaan tiedä.
(Muumimamman repussa on vieras lapsi)
Muumimamma: Mitä, oi ei ei suinkaan, ei hän ole minun, ei missään tapauksessa.
Vilijonkka: Hyvä, hän ei olekaan Muumipapan näköinen. Paitsi siinä suhteessa, että on paksu."

-Muumilaakson tarinoita: Muumitalvi