Typensitojakasvi

Nyt on eletty huomattavan jänniä aikoja. Matto on kutoutunut. Siitä tulee jännä. Aloitin vähintään puolen vuoden työrupeaman, aika jännää, ja tämän päätteeksi saatan valmistua ja joudun mahdollisesti siirtymään aikuisten maailmaan, vielä jännempää. Jännää on myös, kun tieteellisiä artikkeleita lukiessa vähintään joka kymmenes sana on crops, jonka vähintään joka toinen kerta luen corps, ja tämä lausuttuna kuulostaa samalta kuin corpse, ja sitten naurattaa, itsekseen työpisteellä. Myös alfalfa on jännä sana. Sekin on jännää, että työtäni ohjaava henkilö on aiheesta suunnilleen yhtä pihalla kuin olen itsekin. Mutta se vasta onkin jännää, kun opiskelupaikalla, jossa on pyörinyt jo reilut viisi vuotta, aletaan yhtäkkiä kohdella työntekijänä ja esitellä paikkoja. Ja yleisjännää on ajatella sitä, mihin kaikkeen on tullut ajauduttua melkeinpä puolivahingossa. Jännä juttu.

Ensilumi, Nuuksiossa. Perjantaina aamukahdeksalta uunissa paistuvat piiraat. Oman maton kudonta. Valmis matto. Syntymäpäivänä kotiin saatu matto. Vaikka kuinka söpö matto. Matto. Hellyyttävät huolenpidot jänniltä suunnilta. Nimenantojuhlat ja ystävät ja pikkuihminen. Jopa normaalia hassummat O&T. Vihreä pöllöpanta. Lahjat, joista voi tahallisesti saada hauskasti väärän kuvitelman. Viinilasillisen juominen maanantai-iltana synttäreiden kunniaksi. Takaisin löydetty innostus työn aihetta kohtaan suuremman kontekstin jäätymisestä huolimatta. Hyvin menneet asiat. Kuppikakut. Kortit Ruotsista. Ystävän kommentti "voit sitten miettiä kenelle sen annat". Kauraleivitetyt silakkapihvit. Tornikakut. Bussissa hiljaa hyräillen itselle lauletut onnittelulaulut.

Nyt tuli valitettavasti otettua vain before-kuva. Lopputulos oli oikeasti söpö minipossu kummitytölle.

Paljon onnea Minä! :)