Viel zu viel

Tänään se sitte tapahtu. Saksan yliannostus. Aivot ei vaan pysty vastaanottamaan enää yhtään mitään. Saati tuottamaan kahta sanaa pitempiä vastauksia. Pari päivää oli jo tuntunu päässä sellasta pientä jomotusta ja tänään ei vaan pystyny enää. Olin koko päivän yliopiston uuden rakennuksen avajaisissa (missä oli samalla aikamoinen mielenosotus käynnissä) ja siellä oli kaikkia luentoja erinäisten nimekkäitten tyyppien pitäminä. Ihan kiinnostavia ne oli, mutta koko ajan täytyy olla kauheen skarppina että ymmärtää. Ja ympärillä pelkkiä itävaltalaisia, joitten välistä keskustelua saattaa ehkä ymmärtää, mut johon ei vaan pysty osallistumaan. Kyllä oli ihanaa mennä illalla kahville suomalaisen kanssa. Ei tarvinnu yhtään miettiä ja pysty sanomaan just sen minkä haluskin, mitä luksusta. Ei ois parempaan aikaan voinu tulla viikonlopun reissu Prahaan. Vähän etäisyyttä ja vaihtelua, vaikka kyllä sielläki saksaa vaihtareitten kanssa yleensä puhutaan. Ja kun äsken lopulta pääsin kotiin, niin postilaatikosta löyty suomiherkkuja marimekko-paketissa. <3

Söin tänään mensassa reisauflaufia ("riisilaatikko"). Kauheen kokonen kuutio riisiä, jotain litkua hilloa ja säilykepersikkaa. Hyvin epäilyttävän näköstä ja kuulosta, mutta yllättävän syötävää. Vaikka en mä sitä lounaaks kutsuis, ehkä tuhdiks jälkkäriks. No oli sen kanssa pieni kulho porkkanakeittoa ja kuivaa salaattia. Täytyy myöntää, että välillä on ikävä unicafeta..

Monimolimnion

Opiskelu osaa sitten joskus olla hankalaa. Tänään yritin taas lukea hydrobiologian perusteitten prujuja. Ärsyttävää, kun asiat on tosi yksinkertasia ja suurimman osan tietää jo ennestään, mut silti ei vaan tajua mitään. Tuntuu tosi tehokkaalta, kun pitää kääntää joka kolmas sana ensin yhdellä sanakirjalla saksasta englantiin ja sitten toisella englannista suomeen. Parhaassa tapauksessa pitää vielä googlata jollei sanaa ymmärrä suomekskaan. No, tiedänpähän nyt että Monimolimnion tarkottaa sitä osaa vedestä, joka ei meromiktisch:issa järvissä sekotu ollenkaan. Sekin on kätevää, kun tietää kaikki sanat saksaks muttei ollenkaan suomeks.

Nyt näkee taas hyvin ulos, siivoojatäti kävi päivällä pesemässä ikkunan. :)

Jos sitä lähtis kuuntelee ekologiaa viikon ainoolle luennolle (siis ainoolle sellaselle, jolle oon menossa :) ) ja sen jälkeen Stammtischille harjottelemaan paikallista juomakulttuuria.

Perjantaina Prahaan!

Endlich

Itävallassa on vietetty nyt aika tarkalleen seittemän viikkoa. En ihan ymmärrä, mihin se kaikki aika on menny ja vielä niin nopeesti, mutta tässä on nyt lopulta ekan oman blogin ihan eka merkintä. Aika jännää. No on tässä vielä kaheksan kuukautta aikaa kirjotella.

Tänään oli kiva päivä. Aamulla oli jazz-tanssia, jossa tehtiin tänään aika paljon piruetteja. Olin kyllä aika huono, mut ehkä ens kerralla pysyn jo pystyssä.. Mutta hauskaa se on joka tapauksessa. Äsken kävin Starbucksissa kaakaolla ja näin suomalaista kaveria. Oli kiva jutella kaikkea ja vaihtaa vaihtarikokemuksia. Vähän oli haikea olo sanoa, että nähdään sitten varmaan ensi syksynä. Ja kotona koneella odotti viesti hyvältä ystävältä. <3 Onneks oon kuitenkin viihtyny tosi hyvin, eikä yhtään kaduta että tuli lähdettyä. Jotenkin vaan jo nyt tuntuu, että vuosi on ihan liian lyhyt aika. Täytyy ehkä sitten vaan muuttaa takasin, kun on valmistunu. :) Kyllä se vaan niin on, että Wien/Itävalta/keski-Eurooppa vaan sopii mulle. Ja saksan kieli on kanssa natürlich echt super!

Musta on tullu täällä aikamoinen kulttuurin suurkuluttaja. No tietty tarjontakin on hieman laajempaa kun vaikka Helsingissä ja hinnat sopivia. Oopperaan seisomapaikat maksaa 3e, oon käyny kaks kertaa. Lisäks parissa leffassa, konsertissa, museoiden yössä, kahessa muussa museossa, wieniläisten kirjailijoitten illassa (jossa luettiin niitä kirjoja ja joista en tajunnu mitään) yms yms. Jotenki täällä vaan kaikki tuntuu niin paljon mahtavammalta ja kiehtovammalta. Edward Munchin tauluja olis vaan voinu jäädä tuijottamaan. Onneks museosta sai ilmaseks Huuto-julisteita ja kaks sellasta roikkuu nyt seinällä. :) Lisäks kaikki rakennukset, kirkot ja muut on vanhoja ja kauniita ja koko kaupungissa on ihan oma tunnelmansa. Musta on jännää, kun keskustassa näkee koko ajan fiakereita ja kuulee kavioiden kopsetta.

On ihan uskomatonta, miten moniin ihmisiin täällä on tutustunu. Eniten just muihin vaihtareihin, mutta buddyn kautta oon tavannu myös aika paljon itävaltalaisia. Kyllä niitä jo huomattavasti paremmin ymmärtää kun vaikka kuukaus sitten, mut jos joku puhuu kunnon murretta niin eihän siitä saa mitään selvää. Vaikka kyllä sitä itekin jo alkaa sanoa tiettyjä sanoja wieniläisittäin, esim bischen-bissl, nicht-net, nichts-nix. Kaikki proffatkin käyttää noita ja kun kaikki luennot on saksaks, niin aika nopeesti sitä alkaa sanat tarttua.

Tänään olis tehny ihan hirveeti mieli päästä saunaan. Mun huoneessa on aika viilee, vaikka oon säätäny termostaatin johonki 23 asteeseen. Ja lattia on kylmä kun en tajunnu ikeasta ostaa sitä mattoa, tyhmä.. Edes uimahalleissa ei oo useinkaan saunaa ja sinneki pääsee vaan lisämaksusta. Lisäks ne on yleensä sekasaunoja ja niissä käy buddyn mukaan vaan vanhoja miehiä.. Aamulla oisin halunnu myös tavallista puuroa, mutta koska itävaltalaiset ei syö puuroa, ei täällä myöskään myydä juuri minkäänlaisia hiutaleita. Yhet oon löytäny, joita pitää keittää vartti. Ruisleipää on ollu yllättävän vähän ikävä, mutta täällä on niin paljon hyviä leipomoita mistä saa tuoretta leipää. Viikon päästä saapuu äitin ja iskän mukana kaikkea kivaa suomesta! :)

Jep, nyt kait nukkumaan että oon aamuna kasilta pirteenä jumpassa. Huomenna ehkä lisää sekalaista juttua.