Viel zu viel

Tänään se sitte tapahtu. Saksan yliannostus. Aivot ei vaan pysty vastaanottamaan enää yhtään mitään. Saati tuottamaan kahta sanaa pitempiä vastauksia. Pari päivää oli jo tuntunu päässä sellasta pientä jomotusta ja tänään ei vaan pystyny enää. Olin koko päivän yliopiston uuden rakennuksen avajaisissa (missä oli samalla aikamoinen mielenosotus käynnissä) ja siellä oli kaikkia luentoja erinäisten nimekkäitten tyyppien pitäminä. Ihan kiinnostavia ne oli, mutta koko ajan täytyy olla kauheen skarppina että ymmärtää. Ja ympärillä pelkkiä itävaltalaisia, joitten välistä keskustelua saattaa ehkä ymmärtää, mut johon ei vaan pysty osallistumaan. Kyllä oli ihanaa mennä illalla kahville suomalaisen kanssa. Ei tarvinnu yhtään miettiä ja pysty sanomaan just sen minkä haluskin, mitä luksusta. Ei ois parempaan aikaan voinu tulla viikonlopun reissu Prahaan. Vähän etäisyyttä ja vaihtelua, vaikka kyllä sielläki saksaa vaihtareitten kanssa yleensä puhutaan. Ja kun äsken lopulta pääsin kotiin, niin postilaatikosta löyty suomiherkkuja marimekko-paketissa. <3

Söin tänään mensassa reisauflaufia ("riisilaatikko"). Kauheen kokonen kuutio riisiä, jotain litkua hilloa ja säilykepersikkaa. Hyvin epäilyttävän näköstä ja kuulosta, mutta yllättävän syötävää. Vaikka en mä sitä lounaaks kutsuis, ehkä tuhdiks jälkkäriks. No oli sen kanssa pieni kulho porkkanakeittoa ja kuivaa salaattia. Täytyy myöntää, että välillä on ikävä unicafeta..