Oli taas toimiva ja mahdollisimman helppo yritys ilmottautua ulos kaupungista. Herättiin siis aikaisin että oltais paikalla vähän ennen aukeamista, eikä tarvis koko päivää jonottaa. Ensin ajettiin s-bahnilla pysäkin ohi ja piti sitten kiertää metrolla takasin. Oltiin ovella 10 min ennen kaheksaa ja vain kohtuullinen jono. Vielä tyytyväisiä. Virasto aukes ja päästiin jonottamaan jonotusnumeroa. Tiskille päästyä selvis, että uloskirjautumista ei voikaan hoitaa tässä virastossa, vaan siinä mihin teki aikanaan ensimmäisen ilmon kolmen päivän sisällä maahan saapumisesta. Ai kun kiva. No, vaihdetaanpa virastoa, jotka ei tietenkään voi sijaita vierekkäin. Molemmilla virastoillahan on siis perjaatteessa sama funktio, mutta toiseen tehdään eka ilmo ja toiseen toka, pitkäaikasempi ilmo. Eipä käynyt mielessäkään, ettei ne tässä virastossa voi klikata koneellaan ruksia mun nimen perään, että tämä lähti nyt pois. Saavuttiin sitten seuraavaan virastoon, otettiin jonotusnumero ja odotettiin noin about ehkä tunti. Päästiin virkailijalle, joka ensimmäisenä kysyi oletteko täyttäneet ulosilmolomakkeen. Siis ulosilmolomakkeen, onko sellanenkin olemassa?!? Onneksi pelkkä passi kuitenkin riitti, ja kahden henkilön asian hoitaminen kesti maksimissaan kaksi minuuttia. Itävaltahan ei siis ole mitenkään byrokraattinen tai konservatiivinen maa. Ei ikinä.
Enää yksi!! aamu jäljellä. Eilen kävin itekseni Kahlenbergillä sanomassa Wienille hei hei. Aikalailla haikee olo oli. Takas tullessa bussin kyytiin nousi neljä(!) luokallista koululaisia. Mikä järkyttävä meteli, huuto ja kiljunta. Metrossa sama homma. Taitaa olla luokkaretkikausi? Illalla syötiin vikat schnitzelit. Tänään vielä vika tentti, tilin sulkeminen ja kv-opiskelijakortista luopuminen, postiboksien vienti ja buddylle syömään. Illalla ehkä Tonavalle. Sitten on jo aamu, huone pitää luovuttaa, pyöriä hetki jossain ja lentää Berliinin kautta Helsinkiin. Sitten Erasmus on todellisesti ohi. Ja alkaa lopulta kesäloma. Täällä on taas +30.
Schnitzeleitten jälkeen hiukan eksyttiin MQ:n kautta Ride Clubiin. Eka kerta tuolla koko vuonna, vaikka siellä on erasmus-bileita joka viikko. En kyllä oo menettäny yhtään mitään. Ihan sinänsä ok paikka, ilmaseks sisään ja musiikki ihan ok, mutta ihan liian kovalla ja ihan liikaa ihmisiä. Sieltä selvisin kotiin jo viideltä aamulla. On muuten ihanaa pyöräillä neljän-viiden aikaan yöllä. Kolmen tunnin torkut ja pirteenä vikaan päivään. Heh. Hiukan pää käy ylikierroksilla. En tiiä mitä mahan siihen tenttiin kohta ruksia. Toivottavasti jotain fiksua. Onneks ymmärrettiin lainata lähikaupasta ostoskärryt, ei tarvinnu hyvässä henkisessä olotilassa kantaa kilometriä 17 kilon laatikkoa postiin. Se olis ollu jo liikaa. Fiksu olo työntää ostoskärryjä katuja pitkin. Jep, nyt minä lähen käymään ylimukavan özcanin vastaanotolla ja sitten tentti. Jee. Matkalla bokulle ehtii lukea.
"Tomorrow you'll be gone, gone, gone."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti