Macht Kinder froh und Erwachsene ebenso

Täytyy sanoa, että oon vähän pettyny bokun (ympäristö)taloustieteen opetuksen tasoon. Okei, tää on luonnontieteelliseen painottunu yliopisto mutta silti. Olin yhellä maisteritason kurssilla, jonka piti olla syventävää ekonomiaa ja ekologista taloustiedettä. Kai se sitä näille ihmisille olikin, mutta ite oon opiskellu lähestulkoon kaikki käsitellyt asiat jo pariin kertaan kahen vuoden aikana. Mikäköhän näistä ohjauskeinoista nyt sitten olis kustannustehokas. Määrärajote? Tai mitenköhän tästä monimutkasesta kahen käyrän kuvaajasta nyt saatais kalastuksen taloudellinen optimi? No olihan se tavallaan ihan ymmärrettävää, ettei ne ymmärtäny, koska proffan kysyessä kuinka moni on käyny taloustieteen perusteet -kurssin vaan joku puolet viittas. Pitää varmaan ens lukukaudella ottaa jotain paikallisesta kauppiksesta, siellä olis kuulemma vähän haastavampia kursseja. Kyllä musta on hyödyllistä opiskella muitakin näkökulmia asioihin, mut oon huomannu ettei musta luonnontieteilijää sais.

Eilen jo kolmas itävaltalainen ihmetteli sitä, ettei mulla oo minkäänlaista aksenttia. Ja sitä että ymmärrän melkein kaiken ja puhun niin hyvää saksaa, vaikka oon ollu täällä vasta pari kuukautta. Se ei sitten kai oo niin yleistä, mutta toisaalta jos kieltä on lukenu jo kymmenen vuotta, niin kai sen pitäiski jo aika nopeesti kehittyä kun joka päivä käyttää.

Eilen pelattiin pöytäfutista, aika montaki kertaa, mut se on hauskaa. :) Paitsi sellasten kanssa, jotka on paljon parempia ja pelaa kauheen vakavasti. Sen jälkeen lähettiin Chelsea-klubille. Tykkäsin paikasta, tosin siellä oli vähän liikaa ihmisiä. Eikä muuten tarvii käyttää yöbusseja (vaikka ne onki ilmasia, siis kuuluu semesterlippuun, enkä ihan tarkkaan tiiä miten niitä menee) kun ekoilla metroillaki pääsee. :) Se on ärsyttävää, että täällä saa polttaa melkein joka paikassa ja ihan älyttömän moni myös polttaa. Saa yleensä positiivista hämmästystä aikaan, jos sanoo polttavalle itävaltalaiselle ettei polta. Tänäänki joku tyyppi tuli kysymään olisko meillä (5 ihmistä) yhtä tupakkaa, mutta kellään ei ollu. Se sitte hämmästeli että noin paljon ihmisiä, eikä kukaan polta, vou, tuutte elämään pidempään kun minä! Kyllä se vähän selitti, kun sanottiin, ettei ykskään meistä oo itävaltalainen. Se on suomessa ihanaa, ettei kaikki vaatteet ja hiukset lemua melkein joka ilta tupakalle kun tulee kotiin. Musta sekin on vähän kummallista, että koirat saa ottaa mukaan melkein mihin vaan, luennolle, vaatekauppaan jne. Jotenki tosi koomista kun keskellä luentoa koira alkaa haukkua. Oon muutaman kerran aika hyvin säikähtäny, jos on ollu tylsä luento tai muuten vaan ollu väsyny eikä tajunnu mitään eikä siis jaksanu keskittyä. Ei se mua sinänsä häiritse, oon vaan tyytyväinen etten oo koirille allerginen.

En tienny ennen, että itävallassakin on asevelvollisuus. Enkä kyllä ollu tajunnu ennen tänne tuloa, että täälläkin harrastetaan poskisuudelmia. Nyt se on musta jo ihan normaalia ja kiva tapa, vaikken omasta alotteesta osaakaan toimia niin. Sanna on yllättävän vaikee nimi monille ulkomaalaisille. Yleensä oon joko Saana, Sana, Sandra tai Sanja. Ihmiset ei vaan tajua tuplakonsonanttia tai vaikka ne näkis miten se kirjotetaan niin ei tiedä että ne molemmät ännät kuuluu myös lausua. Ja yks bosnialainen kummasteli, kun minä ja kaks muuta suomalaista sanottiin olevamme suomalaisia. Näytetään kuulemma enemmän slaavilaisilta kun skandinaaveilta.