Seuraavassa mahdollisesti hieman sekava selostus viime päivien jutuista. Oon kirjottanu tätä aika monena eri päivänä, joten aikamääritykset kannattaa jättää omaan arvoonsa.
En voi uskoa että minä, ihan vapaaehtosesti ja omilla rahoilla, ostan olutta ja melkeen tykkään siitä. Oltiin läksäribileissä yhen opiskelija-asuntolan klubitilassa, missä tosi moni vaihtari asuu (puolen litran olutpullo maksaa 1,6e). Päädyin juttelemaan yhen itävaltalaisen tytön kanssa ja vaati kyllä kaiken keskittymiskyvyn että pysyin jutussa mukana. Musiikki tosi kovalla, nopeeta saksankielistä puhetta (ei onneks kovinkaan murteella). Tajusin kuitenkin ainakin pääasiat ja sain paikallisoppaan joskus tulevaisuudessa tapahtuvalle Grazin reissulle (se opiskelee siellä, mut tekee nyt väikkäriä Wienissä). Ehkä se autto, kun sanoin et musta itävaltalaisiin on aika vaikee tutustua. Mut se tuntuu olevan yks Erasmuksen suurimmista ongelmista. Aika turhauttavaa välillä. Oli tylsää lähteä läksäreistä aika aikasin kotiin, mut kerrankin järki voitti. Seuraavana päivänä (tosin vasta neljältä) tentti, johon pitäs vielä lukea. Mut huomenna takas samaseen paikkaan toisiin läksäreihin.
Tänään oli siis ne toiset läksärit. Eka käytiin syömässä pakistanilaisessa, jonka perjaatteena on 'syö ja maksa niin paljon kuin haluat'. Eli jos rahat loppuu niin ei muuta kun sinne joka päivä. Tosin ruoka oli sen verran hyvää, etten ainakaan ite ihan mitätöntä summaa kehtaa jättää. Sieltä sitten taas em. klubitilaan. Tosi inhottavaa hyvästellä sellasia ihmisiä, joista tuntee et ois saanu hyviä pitkäaikasia ystäviä. Ja kun sen vielä tajuaa kunnolla kaks päivää ennen kun ne lähtee maasta. No ainakin Prahassa meen käymään vielä uudestaan ja sieltä pitäs joskus tulla myös suomeen ihmisiä. Eli onpahan sentään hyvä syy käydä monissa maissa.
Neljältä aloin sitten suunnistaa kotiin päin, kun ei enää hereillä meinannu pysyä. (Sitä se kolmen päivän valvominen teettää. Ja tätäkin pitää tietenkin kirjottaa kuudelta aamulla ennen kun on päässy ees nukkumaan.) Mut pointti oli, et yöbussi jätti tietysti just tällä kertaa vuoron ajamatta ja sain sitten odottaa seuraavaa, joka tuli puolen tunnin päästä. Noin 45 minuutin ulkona jäätymisen jälkeen seuraava bussi jopa tuli ja pääsin sillä metroasemalle, jossa sain odottaa vielä 10 minuuttia metroa, koska edellinen ehti mennä nenän edestä. Tässä vaiheessa mielentila oli erittäin positiivinen, ei yhtään väsyttäny eikä varsinkaan ollu kylmä. Lopulta pääsin kotiin, eikä kotimatka kaikkiaan kestäny kun sellaset 1,5 tuntia. Ja kymmenen tunnin päästä pirteenä luistelemaan Rathausin eteen rakennettuun jääpuistoon. Oon sinne menosta kyllä oikeesti innoissani, mut toisaalta haluisin nukkuu niin pitkään kun huvittaa. Mutta nukkua ehtii sitten ens viikolla. Sunnuntaina luetaan vielä tenttiin.
Tänään käytiin tekniikan museossa. Se oli yllättävänkin mielenkiintonen, vähän kun jättikokonen Heureka, koska siellä sai ite kokeilla kaikkia juttuja. Reaktiopelit oli kaikkein hauskimpia ja yks hauska vanha mies näytti mulle peukkuja, kun olin 10 sekuntia sitä nopeempi.
Luistelu Rathausilla oli ihan mahtavaa. Jäädytetty alue oli iso, mutta oli siellä tosi paljon ihmisiäki. Vähän samantyylinen tunnelma kun Rautatientorilla mut parempi. Valoja, musiikkia, kivoja ihmisiä ja ite luistelu. Vähän oli tosin ikävä omia hokkareita, kun vuokratut oli niin tylsät et lähti paikallaan seisoessaki jalat luisumaan sivuille. Mut jonkun ajan päästä siihenkin aika hyvin tottu, oltiin siellä kuitenki reilu neljä tuntia.
Oli kyllä hauskaa, kun luin ekologian prujuista hyönteisten lisääntymisstrategioista. Kaipa niilläki tiedoilla joskus jotain tekee? Tentti oli yllättävän vähän vaikee. Olin kuvitellu et ois avoimet kysymykset, mut taas piti vaan ruksia lauseista ne, jotka on totta. Mitä turhaan pitäs ite mitään tuottaa tai ajatella, ruksia vaan ruutuun. Ei sillä että mulla mitään sitä vastaan olis, paljon mieluummin mä saksaks sellasia tenttejä teen. Mutta sillä selittyy myös lunttauksen yleisyys, onhan helpompi kopioida ruksi kun esseevastaus.
Huomasin että mulla on ollu oikeesti ikävä radiota. Ei siis sellasta, mitä voi netistä kuunnella, vaan ihan tavallista pöytäradiota (en oo neljään kuukauteen kuunnellu, ellei suomessa oloa lasketa ja se on aika paljon ihmiselle, jolla radio on melkeen aina päällä). Mul oli täällä valmiina radio, mut siinä ei ollu pattereita. Hommasin ne vasta äsken (huoneessa oli kolme juttua mihin tarvi patterit, kaikkiin tietty eri kokoset eikä missään ollu valmiina) ja on ihan uskomattoman kiva kuunnella sitä. Vähän sama tunne, kun sillon kun menin ekaa kertaa kirjastoon joskus pari kuukautta tänne tulon jälkeen. Ihan kaikkee voi näköjään kaivata.
Eikä mulla ikinä oo mitään sjaistoimintoja tenttiin lukemiselle.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
torstai 28. tammikuuta 2010
Musta timantti
Stratovariuksen konsertti oli ihan huippu. Alussa kun mentiin sisälle paikkaan, oli vähän ulkopuolinen olo, paikka kun oli täynnä tummiin pukeutuneita pitkälettisiä miehiä. Olin onneks osannu pukeutua jotenkuten samansuuntasesti, joten aika nopeesti sinne joukkoon sulautu. Oli kuitenki eka kerta missään metallikonsertissa. Tosin Stratovarius ei ihan vastaa mun käsitystä metallimusiikista, mut sehän onkin virallisesti power metallia. Alussa oli kaks jotain tuntematonta bändiä lämppäreinä, ihan ok kuunneltavaa livenä, mut muuten en kuuntelis, aika pelkkää huutamista ne oli. Mut ite keikka oli tosiaan tosi hyvä ja kaikki ne soitettiin, mitä oisin halunnu kuullakin (mitä siis kahen kuukauden jumittavan youtube-kuuntelun jälkeen tiedän). Ens viikolla sitten vuorossa Sonata Arctica.
Multa kysyttiin eilen Wienissä ekaa kertaa ikää kaupan kassalla. Ostin pullon viiniä, ja myyjä sano jotain. En tajunnu mitään, vasta neljännellä kerralla sain selvää mitä multa kysyttiin. 'Wie alt sind Sie?' 'Öööö, einundzwanzig.' '(nauraen) Oo, Sie sehen so jung aus!' Sepä kivaa, näytän siis 17 vuotiaalta. Mut ei halunnu nähä papereita. Mitähän ideaa siinä kysymisessäkin sitten on, jos sitä ei ees tarkasteta, oisin voinu sanoo ihan mitä tahansa.
Siis mikä sana muka on takkamakkara? (älypään sana-arvaus-sana)
Löysin kaks kivaa sanaa ekologian tenttiprujuista:
-Restriktionsfragmentlängenpolymorphismus (Englanniks neljä eri sanaa, mut saksassa kaikki voi laittaa yhteen pötköön, eli vähän kun suomea olis. Jossain oli esimerkkinä rauhanneuvottelutoimikunta, jossa oli englanniks ties miten monta sanaa. Suomi on aika tehokas kieli, mitä sitä turhaan jaarittelemaan. Artikkeleita ei oo ja kaikki prepositioita vastaavat kirjaimet heitetään sanan perään. Ja ulkomaalaiset ei ikinä taho uskoa miten monta eri sijamuotoa suomessa on.)
-G‘schichtln (tästä ei oo mitään hajua..)
Multa kysyttiin eilen Wienissä ekaa kertaa ikää kaupan kassalla. Ostin pullon viiniä, ja myyjä sano jotain. En tajunnu mitään, vasta neljännellä kerralla sain selvää mitä multa kysyttiin. 'Wie alt sind Sie?' 'Öööö, einundzwanzig.' '(nauraen) Oo, Sie sehen so jung aus!' Sepä kivaa, näytän siis 17 vuotiaalta. Mut ei halunnu nähä papereita. Mitähän ideaa siinä kysymisessäkin sitten on, jos sitä ei ees tarkasteta, oisin voinu sanoo ihan mitä tahansa.
Siis mikä sana muka on takkamakkara? (älypään sana-arvaus-sana)
Löysin kaks kivaa sanaa ekologian tenttiprujuista:
-Restriktionsfragmentlängenpolymorphismus (Englanniks neljä eri sanaa, mut saksassa kaikki voi laittaa yhteen pötköön, eli vähän kun suomea olis. Jossain oli esimerkkinä rauhanneuvottelutoimikunta, jossa oli englanniks ties miten monta sanaa. Suomi on aika tehokas kieli, mitä sitä turhaan jaarittelemaan. Artikkeleita ei oo ja kaikki prepositioita vastaavat kirjaimet heitetään sanan perään. Ja ulkomaalaiset ei ikinä taho uskoa miten monta eri sijamuotoa suomessa on.)
-G‘schichtln (tästä ei oo mitään hajua..)
tiistai 26. tammikuuta 2010
Schupfnudeln
Jollen mä täällä mitään muuta (opiskeluun liittyvää) oo oppinu, niin ainaki tekemään tenttiinlukumuistiinpanoja. Ihan vaan sen takia, että jollen kirjota saksankielisiä sanoja kerran ylös ennen tenttiä, en todellakaan oo muistamassa niitä. Mut on se muutenkin kätevää. Paljon helpompi tehä ennen tenttiä tapahtuva viiminen paperien paniikkiselaus neljälle sivulle kun sadalle sivulle.
On aina jännää tilata ravintolassa, koska yleensä ei tajua ruokalistasta paljon mitään (koska niissä käytetään itävallan saksaa mitä ees sanakirja ei tunne). Mut sit on aina yllätys, mitä eteen tuodaan. Viimekskin tilasin jotain, mistä ei ollu mitään hajua mitä se on, mutta onneks tuli jälleen kerran positiivinen yllätys. Söin jotain perunanuudeleita mitkä näytti tosi kummallisilta, mut maistu tosi hyviltä (kevätsipulin ja pekonin kanssa). Ja seurana tietenkin laatuviiniä.
Selvisin hengissä kolmesta tentissä yhen päivän sisään! Eka oli aika schrecklich, en kerenny vastaamaan kaikkiin, en ymmärtäny läheskään kaikkia kysymyksiä kunnolla enkä osannu vastata kunnolla niihin mitkä tajusin. Jotain sinne kuitenkin räpelsin ja toivon, että oman nimen perässä lukeva Erasmus herättäis jonkinlaisia säälintunteita proffassa. Aika vahvasti tosin epäilen, ei vaikuttanu niin kivalta tyypiltä. No mut toinen tentti meni jo paremmin. Pelkkää monivalintaa, 40 kysymystä, 40 minuuttia, 4 vaihtoehtoa per kysymys ja niistä 0-4 oikein. Vääristä vastauksista ja osittain oikeista vastauksista nollat. Tiesin aika paljon, mut saa nähdä, aika tuuripeliltä tuntuu. Vika tentti meni parhaiten, vaik siinä kohtaa ois vaan halunnu lähtee kotiin eikä ajatella enää mitään. Puolet monivalintaa, puolet lyhyitä avoimia/täyttötehtäviä. Ja proffa tuli välillä kattomaan mitä kirjotin (mikä oli hyvin häiritsevää, mut nyökkäili hyväksyvästi ainaki yhelle vastaukselle) ja yhen kysymyksen kohalla, jota tuijotin vähän kauemmin, se tuli kertomaan vähän tarkemmin mitä kysymyksellä haettiin. Kiva proffa siis, tosin tentin pitäis muutenkin mennä läpi enkä ees kirjottanu etusivulle erasmusta. Jotenkin nyt tuntuu, että sen kirjottaminen on vaan epätoivonen yritys peittää se, ettei oikeesti osaa mitään (mikä oli täysin totta ekassa tentissä..).
Huomenna pitää alottaa lukeminen seuraavaan tenttiin ja oikeestaan myös sitä seuraavaan (pe ja ma). Motivaatio tällä hetkellä nollassa, mut jospa sitä sais jostain revittyä lukuintoa. Tosin se ei yhtään helpota, et proffa on sanonu perjantain tentin kurssilla, et tän kurssin läpipääsyprosentti ei sitten oo niitä parhaita (siis natiivien keskuudessa!) (eli taas kehiin erasmus-kortti). Lukemista tosin saattaa jossain määrin haitata se, että ke mennään keikalle, to on yhet läksäribileet ja pe toisten ihmisten läksäribileet.
On aina jännää tilata ravintolassa, koska yleensä ei tajua ruokalistasta paljon mitään (koska niissä käytetään itävallan saksaa mitä ees sanakirja ei tunne). Mut sit on aina yllätys, mitä eteen tuodaan. Viimekskin tilasin jotain, mistä ei ollu mitään hajua mitä se on, mutta onneks tuli jälleen kerran positiivinen yllätys. Söin jotain perunanuudeleita mitkä näytti tosi kummallisilta, mut maistu tosi hyviltä (kevätsipulin ja pekonin kanssa). Ja seurana tietenkin laatuviiniä.
Selvisin hengissä kolmesta tentissä yhen päivän sisään! Eka oli aika schrecklich, en kerenny vastaamaan kaikkiin, en ymmärtäny läheskään kaikkia kysymyksiä kunnolla enkä osannu vastata kunnolla niihin mitkä tajusin. Jotain sinne kuitenkin räpelsin ja toivon, että oman nimen perässä lukeva Erasmus herättäis jonkinlaisia säälintunteita proffassa. Aika vahvasti tosin epäilen, ei vaikuttanu niin kivalta tyypiltä. No mut toinen tentti meni jo paremmin. Pelkkää monivalintaa, 40 kysymystä, 40 minuuttia, 4 vaihtoehtoa per kysymys ja niistä 0-4 oikein. Vääristä vastauksista ja osittain oikeista vastauksista nollat. Tiesin aika paljon, mut saa nähdä, aika tuuripeliltä tuntuu. Vika tentti meni parhaiten, vaik siinä kohtaa ois vaan halunnu lähtee kotiin eikä ajatella enää mitään. Puolet monivalintaa, puolet lyhyitä avoimia/täyttötehtäviä. Ja proffa tuli välillä kattomaan mitä kirjotin (mikä oli hyvin häiritsevää, mut nyökkäili hyväksyvästi ainaki yhelle vastaukselle) ja yhen kysymyksen kohalla, jota tuijotin vähän kauemmin, se tuli kertomaan vähän tarkemmin mitä kysymyksellä haettiin. Kiva proffa siis, tosin tentin pitäis muutenkin mennä läpi enkä ees kirjottanu etusivulle erasmusta. Jotenkin nyt tuntuu, että sen kirjottaminen on vaan epätoivonen yritys peittää se, ettei oikeesti osaa mitään (mikä oli täysin totta ekassa tentissä..).
Huomenna pitää alottaa lukeminen seuraavaan tenttiin ja oikeestaan myös sitä seuraavaan (pe ja ma). Motivaatio tällä hetkellä nollassa, mut jospa sitä sais jostain revittyä lukuintoa. Tosin se ei yhtään helpota, et proffa on sanonu perjantain tentin kurssilla, et tän kurssin läpipääsyprosentti ei sitten oo niitä parhaita (siis natiivien keskuudessa!) (eli taas kehiin erasmus-kortti). Lukemista tosin saattaa jossain määrin haitata se, että ke mennään keikalle, to on yhet läksäribileet ja pe toisten ihmisten läksäribileet.
perjantai 22. tammikuuta 2010
Some wine with friends
Jestas, meinasin yhen esitelmän jälkeen taputtaa, siis taputtaa! Ei täällä sellasta tehä! Pitää koputtaa pöytää tai mikä ikinä kova pinta sattuu olemaan lähinnä. Mut saatiin pelon arviointi -esitelmä pidettyä (hyvin) ja taas kolme pistettä lisää. Kyllä tää tästä. Ja esitelmän jälkeen imbissistä hotdog, starbucksiin kahville ja leffaan kattomaan Avatar. Se oli muuten hyvä!
Alan vähitellen tunnistaa itestäni joitakin itävaltalaisille tavallisia piirteitä. Täällä syödään aamupalaks usein leipää hillon, nutellan tai hunajan kanssa. Yks päivä huomasin laittavani leivälle voita, juustoa ja hunajaa melkein tajuamattani. Ja vielä tykkäsin siitä! Tai voita ja hilloa. Tai pelkkää hilloa. Tai hunajaa. Ennen ei ois tullu mieleenkään laittaa hunajaa leivälle.
Kivaa, viis tenttiä viikon sisään. Mut nyt on kivaa, kun alkaa näkyä suoritettuja op:ita, vähän motivoi henkisesti.
Miten puhutella proffaa, jota/joka on äsken teititelly saksaks ja joka seuraavassa lauseessa käyttää suomeks 'sä'? Hämmentävää. Saksaks tottakai edelleen teitittely, mut entä suomeks?
Bussilipun voimassaolo loppuu viikon päästä. Ihan typerää, että semesterferienin ajaks (käytännössä helmikuu) ei oo tarjolla opiskelijahintasta lippua. Ja sit maaliskuun alusta pitää taas ostaa 128,50e semesterkarte.
Kolme viikkoa Müncheniin! Ja sen jälkeen Budapestiin! Ja vähän Itävaltaaki ois lomalla tarkotus katella, Salzburg nyt ainakin ja joitaki Wienin ympärillä olevia pikkukyliä.
Alan vähitellen tunnistaa itestäni joitakin itävaltalaisille tavallisia piirteitä. Täällä syödään aamupalaks usein leipää hillon, nutellan tai hunajan kanssa. Yks päivä huomasin laittavani leivälle voita, juustoa ja hunajaa melkein tajuamattani. Ja vielä tykkäsin siitä! Tai voita ja hilloa. Tai pelkkää hilloa. Tai hunajaa. Ennen ei ois tullu mieleenkään laittaa hunajaa leivälle.
Kivaa, viis tenttiä viikon sisään. Mut nyt on kivaa, kun alkaa näkyä suoritettuja op:ita, vähän motivoi henkisesti.
Miten puhutella proffaa, jota/joka on äsken teititelly saksaks ja joka seuraavassa lauseessa käyttää suomeks 'sä'? Hämmentävää. Saksaks tottakai edelleen teitittely, mut entä suomeks?
Bussilipun voimassaolo loppuu viikon päästä. Ihan typerää, että semesterferienin ajaks (käytännössä helmikuu) ei oo tarjolla opiskelijahintasta lippua. Ja sit maaliskuun alusta pitää taas ostaa 128,50e semesterkarte.
Kolme viikkoa Müncheniin! Ja sen jälkeen Budapestiin! Ja vähän Itävaltaaki ois lomalla tarkotus katella, Salzburg nyt ainakin ja joitaki Wienin ympärillä olevia pikkukyliä.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Hyvä ihminen
Kävin yhen luennon lopussa kysymässä proffalta voinko ottaa tenttiin sanakirjan mukaan. Se sitten selitti jotain ja lopuks kysy, että mistä päin oon. 'Aus Finnland.' 'Sitten sä puhutkin varmaan suomea.' Siis yhtäkkiä joku proffa alko puhumaan mulle täydellistä suomea! Hieman hämäännyin. Se vaan selitti, että sillä on suomalainen vaimo, suomi on hieno maa ja se on opiskellu helsingissä, vaasassa ja ties missä. Käyt siis vaan tuolta sihteeristöstä kysymässä. Okei, kiitos. Siis mistä noita lähes täydellistä suomea puhuvia ihmisiä oikeen tulee? Nyt tajuan, minkä takia luennolla vertailtiin aina viiden minuutin välein suomea ja itävaltaa (mm. puunkorjausmenetelmiä) ja se kerto myös jonkun vitsin siitä, että suomessa on niin kylmä. Ärsytti, kun tajusin että kyseessä oli vitsi mutten tajunnu itse vitsiä. Itseasiassa kaikki itävaltalaiset, joista tiedän että ne on ollu vaihdossa, on ollu joko suomessa tai (suurin osa) ruotsissa.
Saksan 'Haluatko miljonääriksi' -ohjelmassa tuli eilen aika paha kysymys, palkintona 32000e. Wobei kommt der Finne zum Ergebnis "kaksikymmentäyksi"? A:Mau-Mau, B:Blackjack, C:Skat, D:17 und 4. Paras oli, kun juontaja yritti lausua kysymyksen.. :D
Mutta lukeminen on hatusta. Sitä tekee koko päivän ja silti sitä riittää päivä toisensa jälkeen eikä loppua näy. Paitsi maanantaina, jollon kolmet prujut saa toivottavasti heittää nurkkaan ja ottaa seuraavat esille.
Miksei vois osata kaikkia mahollisia kieliä? Aattelin ottaa ranskaa sommersemesterille, vaik ajatus 'ranskaa saksaksi' vähän arveluttaa. Toisaalta se ois vasta kakkoskurssi ja kävin viime kesänä suomessa kaks kurssia. Je ne sais pas. Ja siitä pitää maksaa erikseen, viimeks oli 60e/kurssi mut nyt netissä luki 80e! Ihan älyttömästi, tulis kalliit op:t. Mut sit en ehkä unohtais ihan kaikkea ja vois jatkaa syksyllä suomessa. Jos ois nyt syksyllä tajunnu alottaa jonkun kielen, keväällä ei tarjota ollenkaan ykköskursseja. Vaikka puolaa tai sloveniaa.
Jee, sain just elämäni tokan ykkösen! Ja tällä kertaa se oli positiivinen juttu. Ei se saksan tulvaselitys sitte ihan penkin alle tainnu mennä.
En tajua, miten mulle taas pysty iskemään kunnon flunssa. Suomessa oon ollu suunnilleen kerran vuodessa kipee, täällä on ollu jo kaks kertaa kuumetta ja tää taitaa olla jo kolmas flunssa. En ilmeisesti vaan kestä Itävallan tautikantoja.. Musta sikapiikki ois voinu suojata kaikilta mahollisilta muiltaki taudeilta. Oon koittanu parantautua jokapäiväsella neljän eri hedelmän hedelmäsalaatilla, mut ei vielä ainakaan oo auttanu. (tää on kyllä ihan ihme maa kun jopa minä pystyn syömään melkein mitä tahansa) Ehkä kysyn siltä thaimaalaiselta taas jotain paikallista lääkettä.
Saksan 'Haluatko miljonääriksi' -ohjelmassa tuli eilen aika paha kysymys, palkintona 32000e. Wobei kommt der Finne zum Ergebnis "kaksikymmentäyksi"? A:Mau-Mau, B:Blackjack, C:Skat, D:17 und 4. Paras oli, kun juontaja yritti lausua kysymyksen.. :D
Mutta lukeminen on hatusta. Sitä tekee koko päivän ja silti sitä riittää päivä toisensa jälkeen eikä loppua näy. Paitsi maanantaina, jollon kolmet prujut saa toivottavasti heittää nurkkaan ja ottaa seuraavat esille.
Miksei vois osata kaikkia mahollisia kieliä? Aattelin ottaa ranskaa sommersemesterille, vaik ajatus 'ranskaa saksaksi' vähän arveluttaa. Toisaalta se ois vasta kakkoskurssi ja kävin viime kesänä suomessa kaks kurssia. Je ne sais pas. Ja siitä pitää maksaa erikseen, viimeks oli 60e/kurssi mut nyt netissä luki 80e! Ihan älyttömästi, tulis kalliit op:t. Mut sit en ehkä unohtais ihan kaikkea ja vois jatkaa syksyllä suomessa. Jos ois nyt syksyllä tajunnu alottaa jonkun kielen, keväällä ei tarjota ollenkaan ykköskursseja. Vaikka puolaa tai sloveniaa.
Jee, sain just elämäni tokan ykkösen! Ja tällä kertaa se oli positiivinen juttu. Ei se saksan tulvaselitys sitte ihan penkin alle tainnu mennä.
En tajua, miten mulle taas pysty iskemään kunnon flunssa. Suomessa oon ollu suunnilleen kerran vuodessa kipee, täällä on ollu jo kaks kertaa kuumetta ja tää taitaa olla jo kolmas flunssa. En ilmeisesti vaan kestä Itävallan tautikantoja.. Musta sikapiikki ois voinu suojata kaikilta mahollisilta muiltaki taudeilta. Oon koittanu parantautua jokapäiväsella neljän eri hedelmän hedelmäsalaatilla, mut ei vielä ainakaan oo auttanu. (tää on kyllä ihan ihme maa kun jopa minä pystyn syömään melkein mitä tahansa) Ehkä kysyn siltä thaimaalaiselta taas jotain paikallista lääkettä.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Somehow precious to you
50 sivua asiateksti-saksaa päivässä on ihan liikaa mun aivoille. Tajuan kyllä melkein kaiken, mutta loppuajasta meinaa nukahtaa pystyyn. En osaa enää kuvitella, millasta on lukea jotain koulujuttuja käyttämättä kertaakaan sanakirjaa ja ettei tarttis lukemisen yhteydessä opetella miljoonia uusia sanoja, jotka täytyy kuitenkin viiden minuutin päästä tarkistaa uudestaan sanakirjasta. Tavallaan se saattais olla kauheen tylsää. Mut sit en ehkä olis yhtä kauhuissani ma 25.1. jollon mulla on samana päivänä kolme tenttiä, kaks avoimilla kysymyksillä. Neljäskin olis ollu, mut se ei harmillisesti enää ollu aikataulullisesti mahollista. Huomenna alkaa sitten tentit.
Tää vuosi yrittää tehä musta kasvissyöjää. Tai ei oikeestaan, en vaan oo ite kotiin ostanu enää pitkään aikaan mitään lihatuotteita, tofulinjalla mennään. Kahvilassa huomaan tilaavani yhä useammin vihreetä teetä (vaikkei se liitykään asiaan, siinä on vaan mielikuvana sana 'vihreä'). Enää ei tee yhtään mieli ostaa kaupasta mitään valmiiks suikaloitua hunajamarinoitua kanaa, eipä sitä täältä edes sais. Ja täällä melkein kaikki on bioa.
Yritin tänään ekaa kertaa maksaa laskun suoraan itävallan nettipankista. En meinannu ensin ymmärtää siitä yhtään mitään ja en ois ees pystyny maksamaan, koska siellä oli näköjään edelleen joku ongelma (mun) varmistuskoodien kanssa. Nyt se sitten lopulta toimii, aika monen 'ei edelleenkään toimi' -sähköpostin jälkeen. Ja miten voi tulla niin lannistunut olo, kun tajusin että mun usalainen kämppis puhuu luultavasti paljon parempaa saksaa kun minä. Kuulin sen aamulla puhuvan siivoojille ja oli hieman sujuvampaa kun jonkun muun. Tietty se on asunu jo aiemmin Münchenissä ja ties missä muualla mut silti. Ja sillä on täällä nykyään tosi usein joku belgialainen mies. Kuulin sen nimenkin ehkä viis minuuttia sitten, mut eihän sitä enää voi muistaa. Koko ajan tulee niin paljon uusia nimiä, että kolmannen kysymisen jälkeen on ehkä joku mahollisuus muistaa.
Pekoni! Lopultakin muistin ton sanan. Oon varmaan pari viikkoa miettiny, mikä se on suomeks (en tiedä miks) enkä oo keksiny. Kämppis ja se belgialainen tekee parhaillaan jotain belgialaista ruokaa, mihin tulee perunaa ja porkkanaa ja nyt alko tuoksua pekoni. Kuinka voikaan olla ärsyttävää unohtaa mitä sanat on suomeks!
Tää vuosi yrittää tehä musta kasvissyöjää. Tai ei oikeestaan, en vaan oo ite kotiin ostanu enää pitkään aikaan mitään lihatuotteita, tofulinjalla mennään. Kahvilassa huomaan tilaavani yhä useammin vihreetä teetä (vaikkei se liitykään asiaan, siinä on vaan mielikuvana sana 'vihreä'). Enää ei tee yhtään mieli ostaa kaupasta mitään valmiiks suikaloitua hunajamarinoitua kanaa, eipä sitä täältä edes sais. Ja täällä melkein kaikki on bioa.
Yritin tänään ekaa kertaa maksaa laskun suoraan itävallan nettipankista. En meinannu ensin ymmärtää siitä yhtään mitään ja en ois ees pystyny maksamaan, koska siellä oli näköjään edelleen joku ongelma (mun) varmistuskoodien kanssa. Nyt se sitten lopulta toimii, aika monen 'ei edelleenkään toimi' -sähköpostin jälkeen. Ja miten voi tulla niin lannistunut olo, kun tajusin että mun usalainen kämppis puhuu luultavasti paljon parempaa saksaa kun minä. Kuulin sen aamulla puhuvan siivoojille ja oli hieman sujuvampaa kun jonkun muun. Tietty se on asunu jo aiemmin Münchenissä ja ties missä muualla mut silti. Ja sillä on täällä nykyään tosi usein joku belgialainen mies. Kuulin sen nimenkin ehkä viis minuuttia sitten, mut eihän sitä enää voi muistaa. Koko ajan tulee niin paljon uusia nimiä, että kolmannen kysymisen jälkeen on ehkä joku mahollisuus muistaa.
Pekoni! Lopultakin muistin ton sanan. Oon varmaan pari viikkoa miettiny, mikä se on suomeks (en tiedä miks) enkä oo keksiny. Kämppis ja se belgialainen tekee parhaillaan jotain belgialaista ruokaa, mihin tulee perunaa ja porkkanaa ja nyt alko tuoksua pekoni. Kuinka voikaan olla ärsyttävää unohtaa mitä sanat on suomeks!
tiistai 12. tammikuuta 2010
Surullisia keijuja
Näin eilen ekan villikanin Wienissä. Tonavassa on ihan hirveesti joutsenia, niitä on aina kiva pysähtyä kattomaan lenkillä. Eilen niitä oli 32 ja vähintään saman verran jotain sorsia. Ihanan rauhottavan näköstä kun pimeellä joutsenet melkeen loistaa vedessä, iltavalot heijastuu Tonavasta ja puolet niistä linnuista nukkuu. Sitä tulee ehkä ikävä sitten kun täältä lähtee pois. Vähän sama kun Viikissä melkein aina pysähdyn yhteen tiettyyn kohtaan Vanhankaupunginlahen rannalla, mistä näkee keskustaan asti.
Tschaikowski on ihan paras. Joutsenlampi ja Pähkinänsärkijä on molemmat ollu tosi hyviä.
Eka saksankielinen Harry Potter on nyt luettu, 767 sivua. Oli yllättävän helposti ymmärrettävä, toisaalta oon lukenu sen jo aiemmin englanniks ja sanasto vähän helpompaa kun vaikka taloustieteen prujuissa.
Nyt olis taas aika suunnitella ens lukukauden kursseja. Jotenki alkaa pää kääntyä englanninkielisten semmakurssien suuntaan, vaikka ne kuuluuki maisteriopintoihin, joita en perjaatteessa sais edes tehdä. Mut ei se mitään, on mulla nytkin kaks maisterikurssia. Ja ne kuulostaa paljon mielenkiintosemmilta kun kaikki 'Grundlagen der..', 'Einführung in die..', 'Allgemeine..' jne. Ei jaksa enää fuksikursseja, mut toisaalta haluisin et suurin osa ois saksaks. Maisterikursseista suurin osa on englanniks. Nyt on kolmen viikon sisään 5-6 tenttiä (kaikki saksaks) ja yks pitempi suullinen esitelmä.
Mut ens kuussa pääsee todennäkösesti Budapestiin!
Tschaikowski on ihan paras. Joutsenlampi ja Pähkinänsärkijä on molemmat ollu tosi hyviä.
Eka saksankielinen Harry Potter on nyt luettu, 767 sivua. Oli yllättävän helposti ymmärrettävä, toisaalta oon lukenu sen jo aiemmin englanniks ja sanasto vähän helpompaa kun vaikka taloustieteen prujuissa.
Nyt olis taas aika suunnitella ens lukukauden kursseja. Jotenki alkaa pää kääntyä englanninkielisten semmakurssien suuntaan, vaikka ne kuuluuki maisteriopintoihin, joita en perjaatteessa sais edes tehdä. Mut ei se mitään, on mulla nytkin kaks maisterikurssia. Ja ne kuulostaa paljon mielenkiintosemmilta kun kaikki 'Grundlagen der..', 'Einführung in die..', 'Allgemeine..' jne. Ei jaksa enää fuksikursseja, mut toisaalta haluisin et suurin osa ois saksaks. Maisterikursseista suurin osa on englanniks. Nyt on kolmen viikon sisään 5-6 tenttiä (kaikki saksaks) ja yks pitempi suullinen esitelmä.
Mut ens kuussa pääsee todennäkösesti Budapestiin!
lauantai 9. tammikuuta 2010
Mörri
Missä kaikki on? Mitä mä täällä teen?
Tosi absurdi olo istua yksinään täällä kämpässä. Eka olin suomessa, sit kaveri muutti hetkeks tänne ja ke tultiin takas Innsbruckista. Ja nyt ei yhtäkkiä oo ketään ympärillä. Vähän sama fiilis kun saksan excun jälkeen. Mut pitää tosissaan alkaa lukea tentteihin. Luulin et eka olis ollu ens ma tai ti, mut ei ilmeisesti, missään ei oo ilmotettu mitään.
Reissu oli kyllä mahtava. Maisemat (=Alpit) oli upeita, kelkkailu hauskaa (vaikka oonkin vähän mustelmilla), seura hyvä, sää hyvä, mäkihyppyä livenä x2 (vaikka ihan täydellistä ois ollu, jos Ahonen ois voittanu, kaikki itävaltalaiset menny hiljaseks ja tullu Maamme-laulu, mut oli se silti hienoa). Ja ajettiin Innsbruckiin Saksan kautta. Bohnanza on aika hauska peli ja siinä tuli kuulemma esiin suomalaisten pelityyli. Mukana oli yks thaimaalainen tyyppi ja siltä kuulee aina kaikkia hauskoja juttuja paikallisesta elämästä. Törmättiin siihen kelkalla aika kovaa, mut se sano ettei siihen sattunu, koska on thaimaassa joutunu skootterin kanssa niin usein auton tönäsemäksi (ei muistanu montako kertaa ja äiti halus kuulemma skootterin takasin ennen kun se menee ihan käyttökelvottomaks, skootteri siis, ei itse ihminen), että osaa mennä kolaritilanteessa automaattisesti kerälle.
Hostellissa oli sauna, mikä oli ihan mahtavaa kävelyn ja kelkkailun jälkeen. Muuten hyvät löylyt, mut tuuletuksen ja pyyhkeen heilutuksen aikana meinas kyllä pokka pettää. Ja saunan vieressä olevassa "meditaatiohuoneessa" maatessa. Ensin siis hetken saunassa olon jälkeen avattiin ovi ja ikkuna ja joku heilutti pyyhkeellä sisälle kylmää ilmaa (ite menisin vaan ulos jäähtymään, pakkoko koko sauna on jäähdyttää), sitten luukut kiinni ja kiukaaseen viis-kuus isoa kauhallista vettä. Sitten pyyhettä heilutettiin katon rajassa, jollon lämpö tasaantu ja heitettiin vielä pari kauhallista vettä. Lopuks em. asiat tehny henkilö heilautti pyyhkeellä jokasen saunassaolijan suuntaan kaks kertaa ilmaa, siten että pyyhe osu joka heilautuskerralla kattoon ja siitä lähti ääni. Tän jälkeen vielä taputettiin "tuulettajalle" hyvästä suorituksesta. Saunasta tultiin ulos ja mentiin hämärään huoneeseen, missä oli aurinkotuoleja ja soitettiin rauhallista musiikkia, siellä piti myös olla hiljaa. Ja kaikki tilat oli miehille ja naisille yhteisiä pukuhuoneesta lähtien.
Kohta kattomaan Pähkinänsärkijä-balettia.
4 kuukautta menny, 6 vielä edessä.
Tosi absurdi olo istua yksinään täällä kämpässä. Eka olin suomessa, sit kaveri muutti hetkeks tänne ja ke tultiin takas Innsbruckista. Ja nyt ei yhtäkkiä oo ketään ympärillä. Vähän sama fiilis kun saksan excun jälkeen. Mut pitää tosissaan alkaa lukea tentteihin. Luulin et eka olis ollu ens ma tai ti, mut ei ilmeisesti, missään ei oo ilmotettu mitään.
Reissu oli kyllä mahtava. Maisemat (=Alpit) oli upeita, kelkkailu hauskaa (vaikka oonkin vähän mustelmilla), seura hyvä, sää hyvä, mäkihyppyä livenä x2 (vaikka ihan täydellistä ois ollu, jos Ahonen ois voittanu, kaikki itävaltalaiset menny hiljaseks ja tullu Maamme-laulu, mut oli se silti hienoa). Ja ajettiin Innsbruckiin Saksan kautta. Bohnanza on aika hauska peli ja siinä tuli kuulemma esiin suomalaisten pelityyli. Mukana oli yks thaimaalainen tyyppi ja siltä kuulee aina kaikkia hauskoja juttuja paikallisesta elämästä. Törmättiin siihen kelkalla aika kovaa, mut se sano ettei siihen sattunu, koska on thaimaassa joutunu skootterin kanssa niin usein auton tönäsemäksi (ei muistanu montako kertaa ja äiti halus kuulemma skootterin takasin ennen kun se menee ihan käyttökelvottomaks, skootteri siis, ei itse ihminen), että osaa mennä kolaritilanteessa automaattisesti kerälle.
Hostellissa oli sauna, mikä oli ihan mahtavaa kävelyn ja kelkkailun jälkeen. Muuten hyvät löylyt, mut tuuletuksen ja pyyhkeen heilutuksen aikana meinas kyllä pokka pettää. Ja saunan vieressä olevassa "meditaatiohuoneessa" maatessa. Ensin siis hetken saunassa olon jälkeen avattiin ovi ja ikkuna ja joku heilutti pyyhkeellä sisälle kylmää ilmaa (ite menisin vaan ulos jäähtymään, pakkoko koko sauna on jäähdyttää), sitten luukut kiinni ja kiukaaseen viis-kuus isoa kauhallista vettä. Sitten pyyhettä heilutettiin katon rajassa, jollon lämpö tasaantu ja heitettiin vielä pari kauhallista vettä. Lopuks em. asiat tehny henkilö heilautti pyyhkeellä jokasen saunassaolijan suuntaan kaks kertaa ilmaa, siten että pyyhe osu joka heilautuskerralla kattoon ja siitä lähti ääni. Tän jälkeen vielä taputettiin "tuulettajalle" hyvästä suorituksesta. Saunasta tultiin ulos ja mentiin hämärään huoneeseen, missä oli aurinkotuoleja ja soitettiin rauhallista musiikkia, siellä piti myös olla hiljaa. Ja kaikki tilat oli miehille ja naisille yhteisiä pukuhuoneesta lähtien.
Kohta kattomaan Pähkinänsärkijä-balettia.
4 kuukautta menny, 6 vielä edessä.
lauantai 2. tammikuuta 2010
I mog a Ö
Hyvät matkustajat, aloitamme hetken kuluttua laskeutumisen. Sää Helsingissä on kirkas ja pakkasta on noin -18 astetta.
Jotenkin Suomi vaikuttaa niin kovin erilaiselta ja samalla niin kovin samanlaiselta kuin 3,5kk sitten. Kun syyskuussa lähdin, oli täällä täysi kesä. Nyt on pakkasta, lunta, siis kunnon talvi! <3 Mutta missä on kaikki ihanat leipomot, mistä voi käydä nappaamassa aamupalan bussimatkalle luennolle, missä on joka nurkalla sijaitsevat pubit, imbiss-kojut ja Augustinaa kauppaavat ihmiset. Minkä takia kaikki puhuu suomea, miten voin ymmärtää kaiken mitä ympärillä tapahtuu ja ennen kaikkea, miksi jokanen ymmärtää mitä ite sanon. Enää ei voi metrossa keskustella kovaan ääneen vastapäätä istuvan henkilön kampauksesta, sehän voi oikeesti ymmärtää! Kun kadulla kävelee, näkee epänormaalin suuren kaistaleen taivasta, talon on matalampia ja ne on rakennettu harvempaan. Lisäks kaikki seinät on tylsiä, tasasia, ei melkeen yhtään koristekaiverrusta. Koko Helsinki tuntuu tällä hetkellä kauheen pieneltä paikalta. Mut sauna on mahtava keksintö! Ja kassahihnat. Ja kaupassa on koko hyllynmitta erilaisia hiutaleita, pussiin tukehdutettuja leipiä, maitolaatuja, mehukeittoa, ruisleipää ja kaikkee muuta.
Siinä oli ekan illan tunnelmat. Loppu muistelointia Wieniin palaamisen jälkeen.
Suomessa autot ei todellakaan väistä jalankulkijoita. Jos menisin samalla tavalla tien yli kun täällä, olisin jo aika monta kertaa jääny auton alle. Kavereita oli ihana nähä, lunta oli paljon ja ymmärsi koko kulttuurin, tajus missä mennään. Lähtöaamuna lentokentällä oli mukava kilometrin jono ja vähän mietitytti, että pääseekö sille lennolle ollenkaan. Päästiin ja matkalaukku tuli mukana, vaikka se jätettiin eri reittiä kun yleensä. Kyllä se Finnair sittenkin toimii aika hyvin, ainaki kun lähti Suomesta pois.
Ei oo yhtään kummallista olla taas wienissä, kummallista. Toisaalta tyhmää ettei oo yhtään lunta, mut täällä on nyt ihana kevätilma, +5 ja aurinko paistaa.
Wienissä on näköjään tapana ostaa itelle/antaa/? onnensikoja uutena vuotena. Kaikissa kauppakeskuksissa on myyntipöydät täynnä sikapehmoleluja, sikaposliinikoristeita, sikalastenleluja, sikasitä ja sikatätä. Erittäin kummallista. Ens vuonna lahjotan siis kaikille oman minisian. Raketteja ammuttiin ihan hirveesti, kohta puolen yön jälkeen ei nähny enää mitään, kun ilma oli täynnä savua. Ja ihmettelen että yleensä kuulen vielä jotain, enkä saanu yhtään rakettia päälleni. Aika epäturvallisesti ihmiset niitä ampu. Eikä suojalaseista ollu puhettakaan. Oli kanssa ihan mielenkiintosta pelata piirrä/selitä/esitä pantomiimia ja arvaa -peliä saksaks kahelta yöllä muutaman skumppalasillisen jälkeen.
Aamulla lähtö Innsbruckiin ja Bischofshofeniin kattomaan mäkihyppyä! :)
Jotenkin Suomi vaikuttaa niin kovin erilaiselta ja samalla niin kovin samanlaiselta kuin 3,5kk sitten. Kun syyskuussa lähdin, oli täällä täysi kesä. Nyt on pakkasta, lunta, siis kunnon talvi! <3 Mutta missä on kaikki ihanat leipomot, mistä voi käydä nappaamassa aamupalan bussimatkalle luennolle, missä on joka nurkalla sijaitsevat pubit, imbiss-kojut ja Augustinaa kauppaavat ihmiset. Minkä takia kaikki puhuu suomea, miten voin ymmärtää kaiken mitä ympärillä tapahtuu ja ennen kaikkea, miksi jokanen ymmärtää mitä ite sanon. Enää ei voi metrossa keskustella kovaan ääneen vastapäätä istuvan henkilön kampauksesta, sehän voi oikeesti ymmärtää! Kun kadulla kävelee, näkee epänormaalin suuren kaistaleen taivasta, talon on matalampia ja ne on rakennettu harvempaan. Lisäks kaikki seinät on tylsiä, tasasia, ei melkeen yhtään koristekaiverrusta. Koko Helsinki tuntuu tällä hetkellä kauheen pieneltä paikalta. Mut sauna on mahtava keksintö! Ja kassahihnat. Ja kaupassa on koko hyllynmitta erilaisia hiutaleita, pussiin tukehdutettuja leipiä, maitolaatuja, mehukeittoa, ruisleipää ja kaikkee muuta.
Siinä oli ekan illan tunnelmat. Loppu muistelointia Wieniin palaamisen jälkeen.
Suomessa autot ei todellakaan väistä jalankulkijoita. Jos menisin samalla tavalla tien yli kun täällä, olisin jo aika monta kertaa jääny auton alle. Kavereita oli ihana nähä, lunta oli paljon ja ymmärsi koko kulttuurin, tajus missä mennään. Lähtöaamuna lentokentällä oli mukava kilometrin jono ja vähän mietitytti, että pääseekö sille lennolle ollenkaan. Päästiin ja matkalaukku tuli mukana, vaikka se jätettiin eri reittiä kun yleensä. Kyllä se Finnair sittenkin toimii aika hyvin, ainaki kun lähti Suomesta pois.
Ei oo yhtään kummallista olla taas wienissä, kummallista. Toisaalta tyhmää ettei oo yhtään lunta, mut täällä on nyt ihana kevätilma, +5 ja aurinko paistaa.
Wienissä on näköjään tapana ostaa itelle/antaa/? onnensikoja uutena vuotena. Kaikissa kauppakeskuksissa on myyntipöydät täynnä sikapehmoleluja, sikaposliinikoristeita, sikalastenleluja, sikasitä ja sikatätä. Erittäin kummallista. Ens vuonna lahjotan siis kaikille oman minisian. Raketteja ammuttiin ihan hirveesti, kohta puolen yön jälkeen ei nähny enää mitään, kun ilma oli täynnä savua. Ja ihmettelen että yleensä kuulen vielä jotain, enkä saanu yhtään rakettia päälleni. Aika epäturvallisesti ihmiset niitä ampu. Eikä suojalaseista ollu puhettakaan. Oli kanssa ihan mielenkiintosta pelata piirrä/selitä/esitä pantomiimia ja arvaa -peliä saksaks kahelta yöllä muutaman skumppalasillisen jälkeen.
Aamulla lähtö Innsbruckiin ja Bischofshofeniin kattomaan mäkihyppyä! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)