Seuraavassa mahdollisesti hieman sekava selostus viime päivien jutuista. Oon kirjottanu tätä aika monena eri päivänä, joten aikamääritykset kannattaa jättää omaan arvoonsa.
En voi uskoa että minä, ihan vapaaehtosesti ja omilla rahoilla, ostan olutta ja melkeen tykkään siitä. Oltiin läksäribileissä yhen opiskelija-asuntolan klubitilassa, missä tosi moni vaihtari asuu (puolen litran olutpullo maksaa 1,6e). Päädyin juttelemaan yhen itävaltalaisen tytön kanssa ja vaati kyllä kaiken keskittymiskyvyn että pysyin jutussa mukana. Musiikki tosi kovalla, nopeeta saksankielistä puhetta (ei onneks kovinkaan murteella). Tajusin kuitenkin ainakin pääasiat ja sain paikallisoppaan joskus tulevaisuudessa tapahtuvalle Grazin reissulle (se opiskelee siellä, mut tekee nyt väikkäriä Wienissä). Ehkä se autto, kun sanoin et musta itävaltalaisiin on aika vaikee tutustua. Mut se tuntuu olevan yks Erasmuksen suurimmista ongelmista. Aika turhauttavaa välillä. Oli tylsää lähteä läksäreistä aika aikasin kotiin, mut kerrankin järki voitti. Seuraavana päivänä (tosin vasta neljältä) tentti, johon pitäs vielä lukea. Mut huomenna takas samaseen paikkaan toisiin läksäreihin.
Tänään oli siis ne toiset läksärit. Eka käytiin syömässä pakistanilaisessa, jonka perjaatteena on 'syö ja maksa niin paljon kuin haluat'. Eli jos rahat loppuu niin ei muuta kun sinne joka päivä. Tosin ruoka oli sen verran hyvää, etten ainakaan ite ihan mitätöntä summaa kehtaa jättää. Sieltä sitten taas em. klubitilaan. Tosi inhottavaa hyvästellä sellasia ihmisiä, joista tuntee et ois saanu hyviä pitkäaikasia ystäviä. Ja kun sen vielä tajuaa kunnolla kaks päivää ennen kun ne lähtee maasta. No ainakin Prahassa meen käymään vielä uudestaan ja sieltä pitäs joskus tulla myös suomeen ihmisiä. Eli onpahan sentään hyvä syy käydä monissa maissa.
Neljältä aloin sitten suunnistaa kotiin päin, kun ei enää hereillä meinannu pysyä. (Sitä se kolmen päivän valvominen teettää. Ja tätäkin pitää tietenkin kirjottaa kuudelta aamulla ennen kun on päässy ees nukkumaan.) Mut pointti oli, et yöbussi jätti tietysti just tällä kertaa vuoron ajamatta ja sain sitten odottaa seuraavaa, joka tuli puolen tunnin päästä. Noin 45 minuutin ulkona jäätymisen jälkeen seuraava bussi jopa tuli ja pääsin sillä metroasemalle, jossa sain odottaa vielä 10 minuuttia metroa, koska edellinen ehti mennä nenän edestä. Tässä vaiheessa mielentila oli erittäin positiivinen, ei yhtään väsyttäny eikä varsinkaan ollu kylmä. Lopulta pääsin kotiin, eikä kotimatka kaikkiaan kestäny kun sellaset 1,5 tuntia. Ja kymmenen tunnin päästä pirteenä luistelemaan Rathausin eteen rakennettuun jääpuistoon. Oon sinne menosta kyllä oikeesti innoissani, mut toisaalta haluisin nukkuu niin pitkään kun huvittaa. Mutta nukkua ehtii sitten ens viikolla. Sunnuntaina luetaan vielä tenttiin.
Tänään käytiin tekniikan museossa. Se oli yllättävänkin mielenkiintonen, vähän kun jättikokonen Heureka, koska siellä sai ite kokeilla kaikkia juttuja. Reaktiopelit oli kaikkein hauskimpia ja yks hauska vanha mies näytti mulle peukkuja, kun olin 10 sekuntia sitä nopeempi.
Luistelu Rathausilla oli ihan mahtavaa. Jäädytetty alue oli iso, mutta oli siellä tosi paljon ihmisiäki. Vähän samantyylinen tunnelma kun Rautatientorilla mut parempi. Valoja, musiikkia, kivoja ihmisiä ja ite luistelu. Vähän oli tosin ikävä omia hokkareita, kun vuokratut oli niin tylsät et lähti paikallaan seisoessaki jalat luisumaan sivuille. Mut jonkun ajan päästä siihenkin aika hyvin tottu, oltiin siellä kuitenki reilu neljä tuntia.
Oli kyllä hauskaa, kun luin ekologian prujuista hyönteisten lisääntymisstrategioista. Kaipa niilläki tiedoilla joskus jotain tekee? Tentti oli yllättävän vähän vaikee. Olin kuvitellu et ois avoimet kysymykset, mut taas piti vaan ruksia lauseista ne, jotka on totta. Mitä turhaan pitäs ite mitään tuottaa tai ajatella, ruksia vaan ruutuun. Ei sillä että mulla mitään sitä vastaan olis, paljon mieluummin mä saksaks sellasia tenttejä teen. Mutta sillä selittyy myös lunttauksen yleisyys, onhan helpompi kopioida ruksi kun esseevastaus.
Huomasin että mulla on ollu oikeesti ikävä radiota. Ei siis sellasta, mitä voi netistä kuunnella, vaan ihan tavallista pöytäradiota (en oo neljään kuukauteen kuunnellu, ellei suomessa oloa lasketa ja se on aika paljon ihmiselle, jolla radio on melkeen aina päällä). Mul oli täällä valmiina radio, mut siinä ei ollu pattereita. Hommasin ne vasta äsken (huoneessa oli kolme juttua mihin tarvi patterit, kaikkiin tietty eri kokoset eikä missään ollu valmiina) ja on ihan uskomattoman kiva kuunnella sitä. Vähän sama tunne, kun sillon kun menin ekaa kertaa kirjastoon joskus pari kuukautta tänne tulon jälkeen. Ihan kaikkee voi näköjään kaivata.
Eikä mulla ikinä oo mitään sjaistoimintoja tenttiin lukemiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti