Hyvät matkustajat, aloitamme hetken kuluttua laskeutumisen. Sää Helsingissä on kirkas ja pakkasta on noin -18 astetta.
Jotenkin Suomi vaikuttaa niin kovin erilaiselta ja samalla niin kovin samanlaiselta kuin 3,5kk sitten. Kun syyskuussa lähdin, oli täällä täysi kesä. Nyt on pakkasta, lunta, siis kunnon talvi! <3 Mutta missä on kaikki ihanat leipomot, mistä voi käydä nappaamassa aamupalan bussimatkalle luennolle, missä on joka nurkalla sijaitsevat pubit, imbiss-kojut ja Augustinaa kauppaavat ihmiset. Minkä takia kaikki puhuu suomea, miten voin ymmärtää kaiken mitä ympärillä tapahtuu ja ennen kaikkea, miksi jokanen ymmärtää mitä ite sanon. Enää ei voi metrossa keskustella kovaan ääneen vastapäätä istuvan henkilön kampauksesta, sehän voi oikeesti ymmärtää! Kun kadulla kävelee, näkee epänormaalin suuren kaistaleen taivasta, talon on matalampia ja ne on rakennettu harvempaan. Lisäks kaikki seinät on tylsiä, tasasia, ei melkeen yhtään koristekaiverrusta. Koko Helsinki tuntuu tällä hetkellä kauheen pieneltä paikalta. Mut sauna on mahtava keksintö! Ja kassahihnat. Ja kaupassa on koko hyllynmitta erilaisia hiutaleita, pussiin tukehdutettuja leipiä, maitolaatuja, mehukeittoa, ruisleipää ja kaikkee muuta.
Siinä oli ekan illan tunnelmat. Loppu muistelointia Wieniin palaamisen jälkeen.
Suomessa autot ei todellakaan väistä jalankulkijoita. Jos menisin samalla tavalla tien yli kun täällä, olisin jo aika monta kertaa jääny auton alle. Kavereita oli ihana nähä, lunta oli paljon ja ymmärsi koko kulttuurin, tajus missä mennään. Lähtöaamuna lentokentällä oli mukava kilometrin jono ja vähän mietitytti, että pääseekö sille lennolle ollenkaan. Päästiin ja matkalaukku tuli mukana, vaikka se jätettiin eri reittiä kun yleensä. Kyllä se Finnair sittenkin toimii aika hyvin, ainaki kun lähti Suomesta pois.
Ei oo yhtään kummallista olla taas wienissä, kummallista. Toisaalta tyhmää ettei oo yhtään lunta, mut täällä on nyt ihana kevätilma, +5 ja aurinko paistaa.
Wienissä on näköjään tapana ostaa itelle/antaa/? onnensikoja uutena vuotena. Kaikissa kauppakeskuksissa on myyntipöydät täynnä sikapehmoleluja, sikaposliinikoristeita, sikalastenleluja, sikasitä ja sikatätä. Erittäin kummallista. Ens vuonna lahjotan siis kaikille oman minisian. Raketteja ammuttiin ihan hirveesti, kohta puolen yön jälkeen ei nähny enää mitään, kun ilma oli täynnä savua. Ja ihmettelen että yleensä kuulen vielä jotain, enkä saanu yhtään rakettia päälleni. Aika epäturvallisesti ihmiset niitä ampu. Eikä suojalaseista ollu puhettakaan. Oli kanssa ihan mielenkiintosta pelata piirrä/selitä/esitä pantomiimia ja arvaa -peliä saksaks kahelta yöllä muutaman skumppalasillisen jälkeen.
Aamulla lähtö Innsbruckiin ja Bischofshofeniin kattomaan mäkihyppyä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti