Eipä tiennyt tyttö

Sataa sataa ropisee, pilipilipom.
Ei oo kyllä mikään ihme, jos tälläsellä sateella alkaa tulvimaan jossain. Ihan hirveetä kaatosadetta. Tää kun olis tullu lumena (kuten vistani ennusti) niin olis aikamoiset nietokset. Katotaan vaan niín kohta toi Tonavakin alkaa tulvimaan. Donauinselfestiäkään ei voitu joku vuosi pitää kun koko saari oli enemmän tai vähemmän veden peitossa.

Se ois sitten markkinoinnin tentti 1.7. klo 13. En taida olla menossa. Niitä pisteitä ei siis oo tulossa. Eikä myöskään hyväksilukua. Eipähän tarvii käydä enää niilläkään luennoilla. Tämä täytyy siis kompensoida menemällä ensimmäistä kertaa elämässäni uusintatenttiin vähentämään hylättyjen määrää. Kaipa joku merkkipaalu sekin.

Viikonlopun saldoa: AD-käyttölupa(?) aktivoitu, Praterissa juostu, kirjastokäyty, postilähetyslaatikko roinalle hommattu ja opiskeltu. Sekä kuunneltu afrikka-tarinointia ja kateltu afrikka-kuvia, juotu lastenskumppaa (pahaa, mutta näyttää hienolta), tultu kotiin ei-edes-viimeisellä metrolla, kävelty kotiin tihkusateessa puoli yhdeltä yöllä capreissa ja t-paidassa ajatellen että 'mulla on oikeestaan kuuma', syöty synttärikakkua, ostettu huonoja mansikoita, missattu kirkkojen pitkä yö, saatu selville että vain itävallassa sanotaan 'passt' mutta saksalainen ei osannut sanoa mitä saksassa sanottaisiin, lainattu makuupussi, opittu juomaan punaviiniä siitä pitäen, pohdittu lähtöä ja oltu olevinaan eksoottinen erasmus kaukaa kylmästä pohjolasta. Salsattu, kierretty kirpparimarkkinatapahtumia, kävelty jalat verille ja tekoiholaastarit puhki, suoritettu saksan kurssi tiivistelmän arvostelulla 'Bravo!', juotu kahvia, tavattu uusia ihmisiä, kuunneltu ukkosta ja pidetty sadetta, laulettu shonki ponki shanghaita, vietetty vieraan ihmisen synttäreitä, juostu Tonavalla ja tehty samalla viisivuotissuunnitelma.

Gut gemacht.

Viel Erfolg

Viikon päästä on kesäkuu. Ens viikonlopulla juna/auto suuntaa Sloveniaan! :) Ja nään ehkä Välimeren!

Eilen käytiin Grazissa. Hyvä reissu. Maisemat junasta tosi hyvät, yllättävän paljon ja korkeita kukkuloita kun lähtee Wienistä etelään. Alpit, metsää ja lehmiä laiduntamassa, niin klisee, mutta niin ihanan näköstä. Voi kun Alpit vois ottaa mukaan. Ravintolavaunu. Nähtävyys Glockenspiel, video siitä ja varsinkin se ettei se toisellakaan kerralla halunnu tehdä mitään. Hiukset ja kärpäset ruoassa. Nenän edestä sulkeutuvat ovet. Kommunikointiongelmat. Vesijuoppous. Lähellä ollut ruokakauppaan eksyminen. Auringossa +34 C. Aurinkorasvan istuminen kotona hyllyllä. Hieman punoittava iho. Naurukohtaukset. Suomen kylmyys ja suhteet Venäjään. Heisse Schokolade. Eigentlich nicht so schlecht. Nicht so gut, nicht so schlecht.

Toukokuu on ollu kaikista paras kuukausi täällä tähän mennessä. Mutta niinhän se kai sitten kuuluu tehdä, lopettaa sillon kun on vielä kivaa?

38

En vieläkään, edelleenkään, koskaan tule ymmärtämään Itävallan lomia, pyhäpäiviä, vapaapäiviä. Yliopistoliikunnalla on 22.-25.5 Pfingstferien (helluntailoma?) eli heräsin taas ihan turhaan aikasin, hyvä että sentään tarkistin etukäteen. Yliopistolla taas ilm maanantai vaan on vapaapäivä. Lehdissä on jo useempana päivänä ennustettu millanen sää on kun on pfinstsamstag, pfingstsonntag, pfingstmontag, pfingstdienstag, pfingstmittwoch, pfingstdonnerstag, pfingstfreitag jne.. Täällä vedetään nää uskonnolliset erikoispäivät välillä vähän turhan pitkälle. Ja uutisissa näytetään järkyttäviä helluntairuuhkia, näyttää vähän suomelta juhannuksena.

Aamulla käytiin Praterissa karusellissa. Muuten perjaatteessa normikaruselli, jossa istutaan tuolissa ja jalat roikkuu, mutta tämä nousi 117 metriin samalla pyörien 60 km/h. Hyvät oli näkymät ja tosi kova tuuli. Vähän epäilytti kun katoin alas tullessa tuolien ketjujen kiinnityssysteemeitä. Näytti liian ohuilta ja heikoilta, mutta en oo kuullu että joku ois joskus pudonnu sieltä alas. Nyt on siis jo karuselli, kummitusjuna ja vuoristorata tässäkin maassa testattu.

Aamulla join luultavasti pahinta kahvia ikinä, ja sain myös ehkä huonointa palvelua ikinä. Aamupalalla jossain ravintolassa Praterissa, kello puoli yhden paikkeilla. Halusin sämpylän ja sen kanssa annoksen voita tai marmeladia. Vastaus tylysti: ei ole, se on vain aamupalalle. (varmaan niille joo tulee joka aamu just se tietty määrä jotain voiannospaketteja) Okei, otan täyteyn sämpylän. Vastaus: ei ole. Ottaisin cafe latten. Ei ole. Melange. No sitä on. (miten muka on melangea jos ei oo lattea, melangeen tulee kaikki samat aineet kun latteen ja vielä vähän päälle) Saako ison kahvin? Ei. jne. Meitä oli pöydässä kolme, koko ajan mies juoksi jossain edestakasin kun yritettiin tilata ja parhaimmillaan juoksi pois kesken lauseen ennen kun kuuli mitä koko asia koski. Eikä asiakkaita ees ollu hirveesti. Joku meistä halus tietää millanen on Speckbrot. Vastaus: Speckbrot, Speckbrot. Ja juoksi pois ennen kun ehti sanoa haluaako sen vai ei. Sitten saatiin venata ehkä 10 minuuttia kahveja, törkeen pahaa, kaks pussia sokeria helpotti aavistuksen tilannetta. Noin puoli tuntia lisää ja leivät saapu. Wurstweckerl oli tosiaankin halkastu sämpylä, jonka välissä kuus siivua jotain lauantaimakkaran tapasta. Eikä toisen leipä ollu yhtään sen haastavampi tehdä. Ja tähän kaikkeen joku kulutti 40 minuuttia?? Siis täällähän on maantapana että palvelu kahviloissa on töykeetä ja näin, mutta jotain rajaa sentään. Paras oli että menussa mainostettiin suurin kirjaimin 'Raucherlokal', niinpä niin.

Toinen 'mahtava' persoona, joka on tullu vastaan, oli todnäk englantilainen mieshenkilö. Oli istunu metrossa meiän (5 henkeä) vieressä. Ulkona kysy meiltä tietä ja sano lopuks, että oli ajatellu yhen meistä olevan kaikkien muitten äiti. Tämä kuulemma siitä syystä, että kyseinen henkilö on tyypin mukaan iso ja sillä on iso suu. Siis kuka tulee laukomaan vieraille ihmiselle jotain tollasta??

Company

Aina vaan sataa. Takatalvi saapui wieniin (siis sataa, tuulee, myrskyää ja lämpötilat laskenu). Tääl ei oo montaa kertaa jos kertaakaan aiemmin vuoden aikana ollu yhtä kovaa ja pitkään kestävää myrskyä. Kaapin nurkkaan tungettu takkikin piti kaivaa pitkästä aikaa esiin. Varmaan piti aurinkoa ja lämpöä lainata hetkeksi suomeenkin. Sinnehän nyt lupaillaan normaalia lämpimämpää kesää. En valita. Mutta ens viikolla siivoojat vie meiän viltit, ja palauttaa joskus syksyllä. Jäädytään sitten yöllä ellei lämpene.

Arvaa mikä alkaa nelosella ja päättyy neloseen.
Myös kuivatut mustikat sottaa (mutta on myös hyviä).
Rankkarit on typeriä.
Date Night -leffa oli hyvä.
Kuka oikeesti keksii sanakirjojen esimerkkilauseet? 'He heaved his formidable bulk into the chair. Hän hilasi mahtavan ruhonsa tuolille.'
Kivaa, Viikin Prisman automaatilla kopioitu pankkikortteja. Tervetuloa vaan kotiin! Onkohan rengashirviö vielä paikallaan..

Joo, pieni valivali-hetki. Nyt leffaan, taas :). (New York I Love You oli ihan tosi hyvä, suosittelen, Fatih Akin on myöskin hyvä, nyt tiedän myös miltä meksikon lippu näyttää) Pitäis kyllä päästä sitseille, viimisistä on jo ihan liian pitkä aika. Kuunnellaan sitten edes tätä, ja kuvitellaan että ollaan jatkoilla kulmahuoneessa. Tällänenkin löyty tänään. Leffan jälkeen tein itekseni pienin iltakävelyn keskustassa. Wien on tosi kaunis iltakaupunki, ja tunnelmallinen. Tuli ihan wieninhyvästelyfiilis. Täytyy toistaa jotain samaa sitten vikana iltana. Jotenki kauheeta puhua vikasta illasta, ens kuussa.

Fläche 5.2.100

Nähtiin ihan tosi paljon possuja! :) Ja kauriita/peuroja/mitä lie sorkkaeläimiä. Ja taas sain tennarini päällystettyä mudalla. Eihän nyt mitään goretex-kenkiä kannata metsään laittaa, jos pari päivää on satanut kunnolla, eihän? Musikvereinin konsertissa pääsin lopulta kuuntelemaan wienin filharmonikkoja, soittajat oli kyllä hyviä mutta ohjelmista vaan auttamattoman tylsä. No, maksoin vitosen seisomapaikasta eli ei kauheen iso menetys ollu. Konsertin väliajalla joku vanhempi/keski-ikänen nainen tuli selittämään kun nojasin seisomapaikat istumapaikoista erottavaan aitaan. 'Sinä olet varmasti itävaltalainen. Sinä olet wieniläinen. Tämä seisoma-alueen erottava aita on ihan kauhea, ihan kun eläimet häkissä olis. Hauskaa iltaa vielä.' Vai niin, no kiitos vaan. Täällä on joskus vähän kummallista porukkaa.

Saako taas vähän valittaa tästä fernerkundungin ryhmätyöstä? Tänään (15.) heinz soitti mulle, että oonko jo palauttanu teknisen kertomuksen. 'En. Voitko tehdä sen, tänään on palautuspäivä. Eikö palautuspäivä ole vasta 25.? Ei kun tänään. Okei, jos se on tänään niin teen sen tänään. Hyvä, minä voin sitten tehdä työn loppuun.'  Tarkastin netistä, palautuspäivä on 25. Ja tekninen kertomus on aikamoisen iso osa koko ryhmätyöstä. En todellakaan oo tekemässä sitä kokonaan yksin ja kirjota vielä senkin nimeä siihen. Vähän alkaa epäilyttää. No, nään sen maanantaina ja jos se ei oikeesti aio tehdä mitään niin saa sitten mun puolesta tehdä ihan yksinään ja minä teen ite omani. Onko aina pakko säätää?

Eilen näki Kahlenbergiltä kauemmas kun oon kertaakaan aiemmin nähny. Ja kävin lopulta kattomassa myös uni wienin sisätiloja. Ihan kivat.. Marmoria, koristeita, isoja portaikkoja, aurinkotuoleja sisäpihalla, vartijoita ovella, ihan kun ois astunu sisään museoon. On bokulla sentään hienommat kampuspuitteet, vieressä iso puisto ja yhen talon katolta tosi hyvät näköalat wieniin.

Nyt mulla alkaa olla sellanen olo, että oon valmis lähtemään täältä kotiin. Oli kivaa ja oon tyytyväinen että lähin, mutta samalla tiedän etten halua toista kertaa lähteä yksin yhtä pitkäks ajaks pois. Vikat vieraatkin lähti äsken kentälle. En tosin tiedä millä lennolla ne pääsee suomeen. Austrian Airlinesilla on ilmeisesti tapana myydä koneisiin enemmän lippuja kun on paikkoja ja jos tarpeeks moni ei peru niin kentällä on eka tulee eka saa paikan systeemi. En kyllä tajua, miten voidaan kentällä vaan sanoa että sori, et pääse lennolle vaikka lippu on ostettu normaalisti etukäteen eikä mitään muutakaan erikoista oo. Ihan naurettavaa. Eli jos oot joskus lentämässä Austrian Airlinesilla niin suosittelen menemään tekemään check-in:n hyvin ajoissa etukäteen. Tai siis netissä heti kun vaan voi. Tilannepäivitys-> lento ylibuukattu, 8 ihmistä jääny koneesta. Sai sentään seuraavalle aamulle lennon, hotellin ja kipurahaa. Mutta silti, edelleen ihan naurettavaa.

Minimatic

Metsästä selvittiin, ja suurimman osan ajasta oli jopa oikeesti kivaa! Kaikki ei menny ihan suunnitelmien mukaan, mutta sitenhän syntyy yleensä parhaat reissut. Tuli taas korjattua yksi harhaluulo Suomeen liittyen, suomen ja venäjän kielet ei todellakaan oo toistensa kaltasia.  Ja ei, suomi ei ole slaavilainen kieli. Paras oli toisen tyypin tokaisu asiaa, on Suomessa sentään yhtä kylmä kun Venäjällä. Ja tämä sanottiin sentään omakohtaisella yksi päivä helmikuisessa Lapissa -kokemuksella. Toinen oli Sakasta ja toinen etelä-Tirolista kotosin, todellakin huomas selkeen eron siinä kumpaa ymmärtää paremmin. Alussa en ois tajunnu tirolilaisen puheesta mitään, nyt meni jo aika hyvin. On sitte ihan oikeesti kehitytty saksassa. Ja tirolilainen oli myöhässä koska oli nukkunu pommiin, tapaaminen oli siis yheltä. Hyvä kuvailla millasia eri metsiä paikasta löyty, kun sellasia puita ei kasva Suomessa eikä siten mitään hajua mitä ne on. Sitten ne kyseli multa välillä voiko jotain juttua kutsua nimellä x. No, jos tietäisin mitä erikoissana x tarkoittaa. Oli sentään kuulemma kunnioitettavaa, että oon käyny kurssin 'Naturanaloge Optimierungsverfahren und Modellierung' ja päässy vielä ekalla läpi. Myöskään ympäristöpolitiikasta toinen tyypeistä ei ollu päässy ekalla läpi. Arvaa kuka pääsi. :) Ja hyvä kun kaikki übungin laput ja kartat, joita ois pitäny täytellä, on heinzilla. Toivottavasti muistan vielä ens viikolla mihin länttiin kartalla mikäkin kuvailu kuuluu. Valkoset tennarit hieman kärsi 'hyvästä oikaisureitistä' metsän läpi. Hiukan mutaa, märkää sellasta, lopussa edessä laaksossa sijaitseva puro, alas- ja ylösmenot aikamoisen jyrkkiä ja mudasta liukkaita. Ite pääsin lopulta kauniisti yli (huomioimatta kenkiä) mutta toinen matkaseurasta pääsi laskemaan hetken pyllymäkeä. Tämän jälkeen sai valita kolmesta vaihtoehdosta: sähköistetty aita, polttokasvimeri (en muista suomenkielistä nimeä tällekään) tai takaisin samaa reittiä. Polttokasvit. Oli meillä sentään pitkät housut, mutta vähän alko epämääräsesti poltella jalkoja. Lopputulos oli kuitenkin hauska reissu ja Sophienalpelta oli hienot näkymät ja ihan älytöntä miten paljon luontoa tälläsestä reilun 1,6 miljoonan asukkaan kaupungista voi löytyä. (väestötiheys wienissä n. 4000 as/km2, helsingissä n. 2700 as/km2, suomessa keskimäärin n. 16 as/km2)

Ihan hyvä vaan että pitää sulkea täkäläinen tili ens kuussa, kun sen korttikin jo alkaa temppuilla. Sain eilen kaupassa tunkea sen kortin ainakin kymmenen kertaa siihen laitteeseen ennenkun suostu toimimaan. Ja tämä just sillon, kun mulla ei oo yhtään käteistä mukana. Alko vähän hermostus nousta, sekä minun että takana olevan jonon keskuudessa.

Jee Suomi voitti USAn!

Ja tänään saapu vieraat! Hiukan säikähdin kun katoin päivällä finnairin sivuja ja niitten iltalento tänne oli peruttu. Sitten tuli viesti ja katoin varausta tarkemmin, austrian airlines, onneksi näin. Sadetta on tänään pitänyt ihan kiitettävästi, mutta wien on aina wien ja minähän olen kuitenkin täällä. :) Ravintolassa oli 'hauska' pariskunta, ei puhunu toisilleen koko aikana juuri sanaakaan, tuijotti vain avoimesti vuorotellen meitä ja vieressä istuvia ihmisiä. Huomenna uhmataan sadetta ja katsotaan, josko possut vielä viihtyis Lainzerissa.

Haloo Helsinki

Ei ei en jaksa tätä nettiä.  Tää on niin ihanan hidas ja joka kerta kun yrittää avata uuden sivun niin näytetään vaan että sivua ei voi näyttää. Muutaman F5-päivityksen jälkeen sivut ehkä sitten aukeaa. Lepposaa surffailua indeed.

On nyt just kyllä hyvää säätämistä tän heinz-jutun kanssa.. Ja ei oo nää kaverit tainnu tottua puhumaan saksaa vaihtareille, puhuu puhelimessa sen verran nopeeta ja murteella. Kyllä mä kuvittelisin ymmärtäneeni mistä oli kyse. Sitte oon kyllä tyytyväinen kun nään tän kurssin suoritusmerkinnän. Mutta joo, huomenna siis metsään heinzin kavereitten kanssa ilman heinzia. Mutta se lupas tehä ite sitten meiän ryhmätyön loppuun, koska ei ehi metsään. Mua edelleenkin epäilyttää mitä tästä tulee.

Tehtiin taessa aika hieno potku. Korjaan, ohjaaja teki hienonnäkösen potkun, jota minä ja muut sitten yrittivät matkia. Ensin otetaan muutama askel vauhdiksi, hypätään, nostetaan toisen jalan polvi ylös ja heti perään potkastaan toisella jalalla korkeelle ja lopuksi laskeudutaan asentoon, ilman että kuuluu valtava tömähdys. Kuvittele valtava tömähdys x 20. Siltä se kuulosti. Mut oli hauskaa, ei ne monet hienolta näyttävät liikkeet oo lopulta mitenkään ylivoimasia tavallisillekaan ihmisille.

Huomenna suomiputki saa jatkoa, kun sisko saapuu wieniin!

Oi sitten kun tulee suomeen niin saa oman polkupyörän, oman kitaran, oman sängyn, omat astiat, oman pyykinkuivaustelineen, oman keittiön uunilla, oman kylppärin, omat ihmiset, omat cd:t, paremmat kirjastot, isommat aukioloajat, minua kielellisesti ymmärtävät ihmiset, meren, isomman ruokavalikoiman, karjalanpiirakoita, ruisleipää, voi oikeesti suunnitella tulevaisuutta, halvempi vuokra, varauslistalliset pyykkikoneet, enemmän opintopisteitä, oikeen pakastimen, kukkapuskat, ostoskorit, kassahihnat, ei-dupatut ohjelmat, saunan, mökin, järvet, kuntosalin, body-tunnit. Mitenhän sitä osaa ajaa edes autoa vuoden tauon jälkeen, en oo ollu ees montaa kertaa kyydissä täällä ollessa.

Mutta sitten ei enää ole tonavaa, leipomoita, kahviloita, alppeja, täällä olleita ihmisiä, halpaa viiniä, ihania luontokohteita, saksaa puhuvia ihmisiä, koko wieniä, mahtavia rakennuksia, tunnelmaa, halpoja seisomapaikkoja erinäisiin paikkoihin, kesäisiä maaliskuita, näin toimivaa joukkoliikennettä, c&a:ta, suht halpaa ruokaa, miljoonia vapaita juhlapäiviä, kolmen viikon pääsiäislomia, matkustelua, 65 sentin postimerkkejä, halpaa jätksiä, prateria.

Listoja vois jatkaa vaikka miten mutta nyt taitaa jo olla nukunta-aika.

Bitte?

Sitä päästään sitten vähintään elokuun ajaksi taas tutustumaan Latokylän soluelämään. Onpahan sitten tullu senkin paikan talot käytyä aika hyvin läpi: C, D ja E nähty. Kyllä mä vähitellen alan innostua tästä Suomeen palaamisestakin. Nyt alan ymmärtää, miksi Suomi on ulkomaalaisille usein niin eksoottinen paikka. Se alkaa nyt itestäkin tuntua jotenkin eksoottiselta. Oon siis ollu hyvän kauan poissa. Ja päätös on nyt tehty, Erasmus päättyy lopullisesti 30.6. Näin ollen elämä Suomessa jatkuu 1. heinäkuuta klo 00:25. Saa tulla kentälle vastaan. :)

Eilinen tentti oli taas tuttua lottoarvontaa. 8 kohtaa 31:stä tiesin varmasti, kyllä kai ne loppupisteet puolet oikein -tilanteeseen tulee arpomalla. Kuvittelin jo tenttiin mennessä että tällä kertaa tää ei oo niin vaikeeta, mutta mitä vielä, ihan sama olotila kun ekassa saksankielisessä tentissä syksyllä. Ja kyseessä oli siis sillon nyt tentityn kurssin ykkösosa. Niin että mikähän näistä ítävaltalaisista kalalajeista on Kieslaicher? Vaihtoehtoina kaheksan kalalajia, joista kahesta tiesin mitä ne on. No nyt tajusin mikä on Kieslaicher, miten sitä voikaan tenteissä olla aina niin tyhmä, ihan kun ei ikinä olis kuullu päättelystä tai sananjohtamisesta.. No, aina ei voi, ei tälläkään kertaa. 2/8 tenttiä takana. Kohta sitten satuilemaan CITESista.

Luulin jo että jääkiekkokin jää eilen näkemättä, kun täällä tunnutaan näyttävän telkkarissa vaan futista. Mutta lopulta löyty, Sport1 kanavapaikalla 35. On se hyvä että täällä näkyy myös paljon saksalaisia kanavia, sekä yks italialainen, ranskalainen ja turkkilainen. Suomi teki maalin! :) ja voitti. :) Olipa kivaa kuulla pitkästä aikaa Maamme-laulu.

Tuhka

Miten voi olla löytämättä yhtäkään viidestä normaalisti nurkissa pyörivistä kaupunkikartoista kun sitä kerrankin vois jopa tarvita? No kaipa se '10 min kävelymatka' suuntaan X hoituu ihan intuitiollakin. Kohteena oli siis Lainzer Tiergarten ja se oli tosi kiva paikka. Intuitio toimi. Suosittelen.

Tässähän täytyy alkaa kohta tehdä jo lähtövalmisteluja. Tilin sulkeminen (tai ehkä se sulkee ittensä, nettipankki meni nimittäin vartti sitten erroriin eikä vieläkään toimi), lennon varaaminen (finnairilla maksais vaan 591e, mä jään tänne, tai oikeestaan ostan menopaluun ja jätän paluun käyttämättä, sen saa jollain 250e, ei mitään järkeä, ja saa nähdä pääseekö täältä yleensä edes pois tulivuoripilvien takia), laatikkopostilähetyksen hintojen selvittely, pakkaaminen, tenteistä läpipääsy, asunnon hakeminen (tehty), ihan kaikki. Ens kuussa on lähtö ja sitä ennen on ihan tosi paljon asioita tehtävänä, myös kivoja, mutta ihan tosi paljon.

Miten Prater voikaan näyttää joka kerta erilaiselta kun sinne menee lenkille. Eilen hevoskastanjoitten kukista oli tippunu paljon maahan ja paikoin sai kävellä pelkän punasen tai valkosen kukkamassan päällä. Älyttömän kaunista. Ja täällä on tosi paljon isoja kotiloita. Huomasin niitä yhessä metsikössä melkein kymmenen jokasen puun rungolla, ja osa oli vielä tosi korkeella. Sama metsikkö oli myös ihan täynnä bärlauchia (villivalkosipuli). Siitä sais tosi hyvää ruokaa, mutta en halua koskea niihin etten vaan vahingossa ottais kieloa. Lehdissä on ollu pari juttua ihmisistä, jotka on syöny vahingossa kieloa ja kuollu siihen. Ei kiitos. Lenkillä tuli vastaan joukko viiskymppisiä naisia, joitten paitojen selässä luki: Wir können auch ohne Spass Alkohol haben. Hyvän näköstä. Oiskohan hyvä suomalaisille. Mehän siis, jos joskus juomme alkoholia, teemme sen vain siksi että suomessa on niin kylmä, eikä meillä koskaan ole hauskaa. Olemme juroja. Ihan kaikki. Ihan aina.

"It is not important what is gone, but what remains." Leffasta 'Home', joka näytettiin yks päivä yliopistolla UBRM:n leffaillassa. Vähän turhan mahtipontinen, mutta oli siinä asiaa. 20% ihmisistä käyttää 80% kaikista luonnonvaroista. 50 viime vuoden aikana ihminen on muokannut maailmaa enemmän kuin kaikkien aiempien sukupolvien aikana yhteensä. Joka päivä 5000 ihmistä kuolee likaisen juomaveden takia. Jääpeite on ohentunut 40% viimisen 40 vuoden aikana (onpa muuten osuvat luvut). Kiinassa valmistuu joka päivä olisko ollu 3 uutta hiilivoimalaa. 15:stä suurimmasta kaupungista 11 sijaitsee vaaravyöhykkeellä, jos jäätiköt sulaa ja merenpinta alkaa nousta. Viidennes Amazonin sademetsästä on hakattu. Oli siinä paljon muutakin, en nyt muista tarkkoja lukuja. Tuli vähän maailmanloppufiilis, mitä järkeä missään enää on. Mutta kuten leffa sanoi: "It is too late to be a pessimist." Ja lopussa tietysti peruslausahdukset tyyliin "So what are we waiting for?" "Together we can make a change. Togehter."

Katoin äsken videon CITES:sta (koska teen siitä esseetä/esitelmää). Siinä kerrottiin miten krokotiilinnahkoja voidaan CITESin ansioista myydä laillisesti tarkkailluilta "tehtailta". Yhteen ikävuoteen asti poikaset elää teltan näkösissä putkissa ja syö kuivattua sardiinia, sitten ne siirretään isompiin kasvattamoihin lihotettaviksi ja kahden vuoden ikäisenä ne on valmiita teurastettaviksi. Sitten niitten nahkoja käärittiin rullille ja kerrottiin ylpeinä miten hyvä juttu se on. Onhan se hyvä jollei niitä enää laittomasti ammuta ja tapeta koko lajia, mutta teki suoraan sanottuna pahaa katella sitä nahkojen käärimistä. Eihän se eroa mitenkään vaikka tehokarjataloudesta, sitä ei vaan oo tottunu näkemään.

Siirtymistä  Pointersiin kattomaan MM-lätkää ei olis kannattanu tehdä. Miten ihmeessä suomi voi hävitä aina todella kamalasti jos meen johonkin pubiin kattomaan peliä? Ehkä maanantaina paremmin.

Tänään käytiin Linzissä. Tosi kivan olonen kesäkaupunki. Sääkin oli ihan mahtava ja sain mukavat repunkantorajat. Ja syötiin aivan jättikokoset erittäin hyvänmakuset jätskiannokset. Joku vanhempi mies perinteisissä nahkahousuissa tuli sanomaan meille tähän tyyliin: 'Ich möchte euch etwas sagen. Heute sind Buttersemmeln wegen Mutterstag Muttersemmeln genannt. Nur zu wissen.' Jahas. Selvä. Hyvä tietää. (eli tänään voisämpylöitä kutsutaan äitienpäivän takia äitisämpylöiksi)

Huomenna tyhjentämään pää hydrobiologiasta.

Für immer und ewig

Tulihan siitä lukemisesta sentään jotain, parikyt sivua hydrobiologia kakkosta. Termitkin alkaa olla hallussa ykkösosan jälkeen. Aina se voittaa esseeseen/esitelmään aineiston ettimisen. Mutta minkä takia esseenkirjotus/aineistonettimismotivaatio iskee just aamulla puol ysiltä, kun pitäis lähteä pakolliseen harjotukseen? Myös itsensä bittimaailmaan päivittäminen on ollut aikamoisen tehokasta. Eilen näin pitkästä aikaa yhden slovenialaisen vaihtarin, joka oli täällä vaan wintersemesterin. Tosi hassua että tuntu kun mitään ei olis tapahtunu siinä välissä. Ja reissu Ljubljanaan on edessä todennäkösesti vajaan viiden viikon päästä! Tää viikko taitaa mennä salaatilla. Sen verran mukavasti tuli syötyä terveysruokaa puolentoista viikon turisteilun aikana että huh huh. Eipä ollu enää kauheesti nälkä. Yhdistetyllä päivällisellä ja lounaalla purkki pakastevihanneksia. Itävallan ravintolapuolella ei turhan paljon kaninruokia harrasteta. Taas uusi kokemus: kaksi päivää marginaalisella syömisellä ja tuntematta nälän tunnetta. Tältäkö tuntuu olla anorektikko, ettei ihan todella vaan oo nälkä? Tänään päästiin jo takasin normaaliin olotilaan. Makaronia sipulilla ja ketsupilla.

Jos viikissä pisteitä saa helposti, niin täällä ei todellakaan voi sanoa samaa. En oo kovin usein tehny yhtä paljon hommia vaivasen 2 op:n eteen. Eka oli luennot, sit niistä tentti ja neljä harjotuskertaa, joissa oikeesti pitää tehdä hommia. Ja lopuks pitää vielä tehdä joku kattavampi kartotus jostain metsäalueesta eli mennä oikeesti sinne metsään (joku tunnin bussimatkan päässä wienistä) puoleks päiväks kattomaan pitikö orthofotosta katotut interpretationsschlüsselit paikkansa (joo, en osaa termejä suomeks). Sit vielä raporttien kirjotus kaikista mahollisista jutuista. Toivottavasti saan parin sitä tekemään ja vielä sellasen joka tajuaa etten tajua.
-> Seuraavana päivänä
Sain kyllä todellakin parin: Heinz. Voi jestas. Lähetään sitten Heinzin ja kavereitten kanssa metsään kattomaan jotain länttejä, sen minäki haluan nähdä mitä siitä tulee. Ainakin jo selvitettiin se kysymys, että mulle on aivan sama mikä arvosana tulee, kunhan menee läpi. Lupaava alku. Ja koko ajan toistuva kysymys: Verstehst du? Ja. Ja. Ja. Ja. Ei oo todellista. Ja ei muuten lähettäny sen sähköpostiosotetta mulle eilen vaikka lupas. Tästä tulee vielä kivaa.
-> Juuri äsken
No nyt tuli sähköpostia: Hey ho sanna! Here i am!
Ei vaan tyyppi taida käsittää että kyllä, minä osaan saksaa. Sitä ei ainakaan siitä vois päätellä että kurssi on saksaksi ja kerroin päässeeni jo tentistä läpi. Ei. Ja viestin otsikkona GIS, mikä ei siis ees oo se kurssi missä tää parityö tehdään vaan toinen jota en edes käy. Tuleepahan edes sosialisoitua paikallis(t)en kanssa.

Ei tuu ihan kevyt lomailu-kesäkuu, ei todellakaan. Tentit 1., 8., 14., 23. ja 24.6.  Ja johonkin väliin tungetaan vielä kaks lisää. Ja muutama viikonloppureissu siihen ettei tuu turhan paljon luettua. Toisaalta ei oo minään päivänä ees kahta tenttiä, edistystä tammikuun 3 tenttiä samana päivänä -tilaan. Mutta kuten sanottu, ykkönen tai nelonen, aivan sama, kunhan ei vitosta tuu. Mutta tää tarkottaa että saatan pystyä luovuttamaan kämpän 30. päivä klo 9 mennessä. Ei siis tarvis maksaa öad:lle enää ylimääräsiä. 10 kurssia, 23 op:ta, siitä positiivista että kotona tulee pisteitä sitten melkein satamalla. Tänään oon löytäny aika paljon hyviä lähteitä esseelle ja esitelmälle ja luin hydron tenttiprujutkin loppuun. Aina välillä tulee noustua vaihtarihulttio-opiskelijan suosta.

Kattelin ekoja kuvia täältä syyskuulta ja tajusin että se tunne, kun kaikki oli uutta ja jännää ja tapahtu/piti hoitaa 'isoja asioita', on täysin kadonnut. Ehkä se on se juttu. Nyt täällä on kun kotonaan, normielämässä ei ylipääsemättömiä kielellisiä vaikeuksia ja kaikki on tuttua, tavallista. On kun kotonaan, mutta silti ei, koska kaikki ihmiset on muualla. Muistan miten lopulliselta tuntu tyhjentää matkalaukusta kaikki tavarat kaappiin. Tänne sitä nyt jäätiin.

Pitää vielä sanoa, että tää on ihan naurettavaa miten vaikeeta viiden sivun englanninkielisen esseen kirjottaminen voi olla. En muista mitään sanoja, tekstin tieteellisyydestä ei voi edes haaveilla ja haluisin vaan heittää puolet sanoista saksaks. En taida ees olla ikinä kirjottanu niin pitkää pötköä englanniks. Alkaa olla kovin surkuhupasa olo tän esseen kanssa. Ja myös eilen, kun tulin aivan kuolleena taeboxingista kotiin, alaovella oli joku mies joka ei saanu ovea avaimellaan auki, en saanu minäkään ja lopulta koitin ovea ja kas, tämähän on auki! Kumpikaan ei ollu saanu mitään postia ja vielä samalla hissillä ylös. Hauskinta oli että mies näytti melkein yhtä kuolleelta kun minä.

Tätä oltiin kuuntelemassa tänään Tunnelissa Stammtischin ohella. Tykkäsin, on tosin parempi livenä kun netistä kuunneltuna.

Ernu-Patu

Yheksäs kuukausi maanpaossa alkaa. Päivittelen tätä joka kuukausi, mutta, miten ihmeessä ihan todella nyt voi olla jo toukokuu?! Siis mä oon ollu täällä jo kaheksan kuukautta. Ja mitä kaikkee siinä ajassa on ehtiny tehä, ja miten erilaiselta täällä olo tuntuu nyt kun alussa. No, viime syyskuun tunnelmiin pääsee ainakin kuuntelemalla Falcoa. :) Täysin absurdi ajatus, että saatan lähtee täältä jo ens kuussa pois. Mitä mä sitten teen? No oikeestaan tiedän aika tarkkaan mitä sitten teen. Säläpaperin liimaus (=kuukauden askartelutuokio), loppumaton tavaroiden läpikäynti muuttoa varten ja grillijuhlat (sitä kyllä ootan jo). Ja kysyn vaan että miten mun oletetaan saavan jotain op:ita kasaan, kun melkein kaikkiin tentteihin on vaan odotuslistapaikkoja tarjolla.. Great. Opiskelumotivaatio nolla. Essee, esitelmä ja tenttiinluku olis oltava valmis viikon päästä. Äh.

Tavallaan alkaa jo olla aika valmis lähtemään kotiin täältä, mutta kaupunkia en haluais jättää. Nyt kun sen näki monen eri ihmisen silmin uusilta kannoilta, niin siihen rakastu vaan enemmän. Voiko Wienin siirtää Suomeen? Voiko Suomen siirtää Wieniin? Onko pakko valita? Onko maailma enää sama kun vuosi sitten? Onko kaikki Suomessa edelleen sitä samaa kun vuosi sitten? On ja ei. Minkä takia lentokentät on niin kivoja mutta niin ikäviä paikkoja? Ja miten voi olla niin tyhjä olo kotona kun ei oo yhtään vierasta? Miksi sataa ja on harmaata?

Mutta viikonloppu oli paras. Ihmiset. Brie-juustoa, keksejä ja punkkua. Brie-juustoa ja keksejä. Simaa, munkkia, nakkeja, mansikoita, skumppaa, patonkia ja hedelmäsalaattia. Kreikkalaista. Serpentiini. Jätski. Jättijätskiannos. Japanilaista. Japanilaista. Kaurapuuro. Ruispuuro.  Kahvi ja sacherkakku. Apfelstrudel. Jalat hyytelöittävä kummistusjuna. Jalat hyytelöittävä vuoristorata. Munkkien paisto. Piknik. Piknik. Itikanpuremat. Iltatonavarantailu. Shoppailu. Hypistely. Kävely ja maisemat. Aurinkolasit. Aurinkorasva. Aurinko. Vaaleanpunainen. Belgialainen. Passion for shoes. Ermu. Tiutau tiutau tilitalitittan. Lepakot. Ison suuri ilotulitus. No kangaroos in Austria. Tehokasta ajankäyttöä. Kyllä äiti tietää.

Paras vappu. :)

Ja mikä aamupala tänään: reissumiestä, pirkka-kahvia ja myllyn paras-kaurapuuroa.

Nyt soi tämä.
Ja tämä. (mutta volgan tilalla helga, siis fredi on ollu salon torilla, miksen mä käyny sinä päivänä iltatorilla?!)
Torilla tavataan!