Metsästä selvittiin, ja suurimman osan ajasta oli jopa oikeesti kivaa! Kaikki ei menny ihan suunnitelmien mukaan, mutta sitenhän syntyy yleensä parhaat reissut. Tuli taas korjattua yksi harhaluulo Suomeen liittyen, suomen ja venäjän kielet ei todellakaan oo toistensa kaltasia. Ja ei, suomi ei ole slaavilainen kieli. Paras oli toisen tyypin tokaisu asiaa, on Suomessa sentään yhtä kylmä kun Venäjällä. Ja tämä sanottiin sentään omakohtaisella yksi päivä helmikuisessa Lapissa -kokemuksella. Toinen oli Sakasta ja toinen etelä-Tirolista kotosin, todellakin huomas selkeen eron siinä kumpaa ymmärtää paremmin. Alussa en ois tajunnu tirolilaisen puheesta mitään, nyt meni jo aika hyvin. On sitte ihan oikeesti kehitytty saksassa. Ja tirolilainen oli myöhässä koska oli nukkunu pommiin, tapaaminen oli siis yheltä. Hyvä kuvailla millasia eri metsiä paikasta löyty, kun sellasia puita ei kasva Suomessa eikä siten mitään hajua mitä ne on. Sitten ne kyseli multa välillä voiko jotain juttua kutsua nimellä x. No, jos tietäisin mitä erikoissana x tarkoittaa. Oli sentään kuulemma kunnioitettavaa, että oon käyny kurssin 'Naturanaloge Optimierungsverfahren und Modellierung' ja päässy vielä ekalla läpi. Myöskään ympäristöpolitiikasta toinen tyypeistä ei ollu päässy ekalla läpi. Arvaa kuka pääsi. :) Ja hyvä kun kaikki übungin laput ja kartat, joita ois pitäny täytellä, on heinzilla. Toivottavasti muistan vielä ens viikolla mihin länttiin kartalla mikäkin kuvailu kuuluu. Valkoset tennarit hieman kärsi 'hyvästä oikaisureitistä' metsän läpi. Hiukan mutaa, märkää sellasta, lopussa edessä laaksossa sijaitseva puro, alas- ja ylösmenot aikamoisen jyrkkiä ja mudasta liukkaita. Ite pääsin lopulta kauniisti yli (huomioimatta kenkiä) mutta toinen matkaseurasta pääsi laskemaan hetken pyllymäkeä. Tämän jälkeen sai valita kolmesta vaihtoehdosta: sähköistetty aita, polttokasvimeri (en muista suomenkielistä nimeä tällekään) tai takaisin samaa reittiä. Polttokasvit. Oli meillä sentään pitkät housut, mutta vähän alko epämääräsesti poltella jalkoja. Lopputulos oli kuitenkin hauska reissu ja Sophienalpelta oli hienot näkymät ja ihan älytöntä miten paljon luontoa tälläsestä reilun 1,6 miljoonan asukkaan kaupungista voi löytyä. (väestötiheys wienissä n. 4000 as/km2, helsingissä n. 2700 as/km2, suomessa keskimäärin n. 16 as/km2)
Ihan hyvä vaan että pitää sulkea täkäläinen tili ens kuussa, kun sen korttikin jo alkaa temppuilla. Sain eilen kaupassa tunkea sen kortin ainakin kymmenen kertaa siihen laitteeseen ennenkun suostu toimimaan. Ja tämä just sillon, kun mulla ei oo yhtään käteistä mukana. Alko vähän hermostus nousta, sekä minun että takana olevan jonon keskuudessa.
Jee Suomi voitti USAn!
Ja tänään saapu vieraat! Hiukan säikähdin kun katoin päivällä finnairin sivuja ja niitten iltalento tänne oli peruttu. Sitten tuli viesti ja katoin varausta tarkemmin, austrian airlines, onneksi näin. Sadetta on tänään pitänyt ihan kiitettävästi, mutta wien on aina wien ja minähän olen kuitenkin täällä. :) Ravintolassa oli 'hauska' pariskunta, ei puhunu toisilleen koko aikana juuri sanaakaan, tuijotti vain avoimesti vuorotellen meitä ja vieressä istuvia ihmisiä. Huomenna uhmataan sadetta ja katsotaan, josko possut vielä viihtyis Lainzerissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti