Für immer und ewig

Tulihan siitä lukemisesta sentään jotain, parikyt sivua hydrobiologia kakkosta. Termitkin alkaa olla hallussa ykkösosan jälkeen. Aina se voittaa esseeseen/esitelmään aineiston ettimisen. Mutta minkä takia esseenkirjotus/aineistonettimismotivaatio iskee just aamulla puol ysiltä, kun pitäis lähteä pakolliseen harjotukseen? Myös itsensä bittimaailmaan päivittäminen on ollut aikamoisen tehokasta. Eilen näin pitkästä aikaa yhden slovenialaisen vaihtarin, joka oli täällä vaan wintersemesterin. Tosi hassua että tuntu kun mitään ei olis tapahtunu siinä välissä. Ja reissu Ljubljanaan on edessä todennäkösesti vajaan viiden viikon päästä! Tää viikko taitaa mennä salaatilla. Sen verran mukavasti tuli syötyä terveysruokaa puolentoista viikon turisteilun aikana että huh huh. Eipä ollu enää kauheesti nälkä. Yhdistetyllä päivällisellä ja lounaalla purkki pakastevihanneksia. Itävallan ravintolapuolella ei turhan paljon kaninruokia harrasteta. Taas uusi kokemus: kaksi päivää marginaalisella syömisellä ja tuntematta nälän tunnetta. Tältäkö tuntuu olla anorektikko, ettei ihan todella vaan oo nälkä? Tänään päästiin jo takasin normaaliin olotilaan. Makaronia sipulilla ja ketsupilla.

Jos viikissä pisteitä saa helposti, niin täällä ei todellakaan voi sanoa samaa. En oo kovin usein tehny yhtä paljon hommia vaivasen 2 op:n eteen. Eka oli luennot, sit niistä tentti ja neljä harjotuskertaa, joissa oikeesti pitää tehdä hommia. Ja lopuks pitää vielä tehdä joku kattavampi kartotus jostain metsäalueesta eli mennä oikeesti sinne metsään (joku tunnin bussimatkan päässä wienistä) puoleks päiväks kattomaan pitikö orthofotosta katotut interpretationsschlüsselit paikkansa (joo, en osaa termejä suomeks). Sit vielä raporttien kirjotus kaikista mahollisista jutuista. Toivottavasti saan parin sitä tekemään ja vielä sellasen joka tajuaa etten tajua.
-> Seuraavana päivänä
Sain kyllä todellakin parin: Heinz. Voi jestas. Lähetään sitten Heinzin ja kavereitten kanssa metsään kattomaan jotain länttejä, sen minäki haluan nähdä mitä siitä tulee. Ainakin jo selvitettiin se kysymys, että mulle on aivan sama mikä arvosana tulee, kunhan menee läpi. Lupaava alku. Ja koko ajan toistuva kysymys: Verstehst du? Ja. Ja. Ja. Ja. Ei oo todellista. Ja ei muuten lähettäny sen sähköpostiosotetta mulle eilen vaikka lupas. Tästä tulee vielä kivaa.
-> Juuri äsken
No nyt tuli sähköpostia: Hey ho sanna! Here i am!
Ei vaan tyyppi taida käsittää että kyllä, minä osaan saksaa. Sitä ei ainakaan siitä vois päätellä että kurssi on saksaksi ja kerroin päässeeni jo tentistä läpi. Ei. Ja viestin otsikkona GIS, mikä ei siis ees oo se kurssi missä tää parityö tehdään vaan toinen jota en edes käy. Tuleepahan edes sosialisoitua paikallis(t)en kanssa.

Ei tuu ihan kevyt lomailu-kesäkuu, ei todellakaan. Tentit 1., 8., 14., 23. ja 24.6.  Ja johonkin väliin tungetaan vielä kaks lisää. Ja muutama viikonloppureissu siihen ettei tuu turhan paljon luettua. Toisaalta ei oo minään päivänä ees kahta tenttiä, edistystä tammikuun 3 tenttiä samana päivänä -tilaan. Mutta kuten sanottu, ykkönen tai nelonen, aivan sama, kunhan ei vitosta tuu. Mutta tää tarkottaa että saatan pystyä luovuttamaan kämpän 30. päivä klo 9 mennessä. Ei siis tarvis maksaa öad:lle enää ylimääräsiä. 10 kurssia, 23 op:ta, siitä positiivista että kotona tulee pisteitä sitten melkein satamalla. Tänään oon löytäny aika paljon hyviä lähteitä esseelle ja esitelmälle ja luin hydron tenttiprujutkin loppuun. Aina välillä tulee noustua vaihtarihulttio-opiskelijan suosta.

Kattelin ekoja kuvia täältä syyskuulta ja tajusin että se tunne, kun kaikki oli uutta ja jännää ja tapahtu/piti hoitaa 'isoja asioita', on täysin kadonnut. Ehkä se on se juttu. Nyt täällä on kun kotonaan, normielämässä ei ylipääsemättömiä kielellisiä vaikeuksia ja kaikki on tuttua, tavallista. On kun kotonaan, mutta silti ei, koska kaikki ihmiset on muualla. Muistan miten lopulliselta tuntu tyhjentää matkalaukusta kaikki tavarat kaappiin. Tänne sitä nyt jäätiin.

Pitää vielä sanoa, että tää on ihan naurettavaa miten vaikeeta viiden sivun englanninkielisen esseen kirjottaminen voi olla. En muista mitään sanoja, tekstin tieteellisyydestä ei voi edes haaveilla ja haluisin vaan heittää puolet sanoista saksaks. En taida ees olla ikinä kirjottanu niin pitkää pötköä englanniks. Alkaa olla kovin surkuhupasa olo tän esseen kanssa. Ja myös eilen, kun tulin aivan kuolleena taeboxingista kotiin, alaovella oli joku mies joka ei saanu ovea avaimellaan auki, en saanu minäkään ja lopulta koitin ovea ja kas, tämähän on auki! Kumpikaan ei ollu saanu mitään postia ja vielä samalla hissillä ylös. Hauskinta oli että mies näytti melkein yhtä kuolleelta kun minä.

Tätä oltiin kuuntelemassa tänään Tunnelissa Stammtischin ohella. Tykkäsin, on tosin parempi livenä kun netistä kuunneltuna.