Torstaina Prahaan!!

Nyt on ihan pakko hehkuttaa, ja tää voidaan laskea vielä vaihtaripostauksiin.
Pääsin siitä *** Vertiefung Ökonomikista eli syventävästä taloustieteestä saksaksi avoimilla kysymyksillä läpi!!!! Ja vielä kolmosella eli ei edes huonoin! Kymmenen pojoa enemmän kun ekalla yrityksellä!
Oon aika ilonen että se meni läpi. :) Nyt on jo 40 op:ta vaihtarivuodelta ja viis voi vielä tulla kunhan tulokset tulee. Ei pitäis kenelläkään kauheesti olla valittamista. Tasan niin paljon pisteitä (vähintään) mitä kela vaatii normiolosuhteissa muutenkin.

Ensimmäinen muuttoapunainenkin on jo hankittu. Itävaltalainen. :) Tapasin sen kerran wienissä bokun farewell tilaisuudessa, tulee nyt syksyllä helsinkiin vaihtoon ja majotan ekaksi yöksi mulle. Vihdoinkin pääsee puhumaan jonkun kanssa oikeesti saksaa!

Prinsessa Daaniel

Vähän kesti mutta tässä paloja matkan varrelta.

Maanantai:

Ensimmäinen päivä pulkassa ja edelleen hengissä! Saavutus sinänsä, ensimmäistä kertaa auton ratissa ulkomailla ja vuoteen ei hirveesti ajokilometrejä oo kertyny.

Aamuviideltä herätys ja auton pakkaus. Ensimmäinen henkäys, kaikki tavarat mahtu autoon, jopa takalasista näki edelleen läpi! Ajo satamaan ja ikuisuudelta tuntuva jonotus laivaan. Laivaan ajo oli kaikkia kuvitelmia miljoonasti helpompi homma, ajo vaan suoraan ja sammutti. Siinä se. Toinen henkäys. Risteilyohjelma oli hiukkasen tylsä, vaan jotain tangoa ja muumipeikon synttäreitä. Jotenkin onnistuttiin lopulta se reilu 10 tuntia kuluttamaan syöden, nukkuen ja pelaten. Takasin autokannelle ja matkan tähän mennessä jännittävin osuus, ainakin näin ei niin kokeneiden kuskien näkökulmasta. Siis ajo satamasta leirintäalueelle. Navigaattorin yritykset johtaa meitä harhaan, pieni hapuilu kaksikaistaisessa liikenneympyrässä ja muutama eksyminen lukuun ottamatta löydettiin hyvin perille. Kolmas huokaus. Sätra Camping tosin ei ollut ihan kamalan kovin mainostanut itseään tienvarsilla. Hyvä että autossa on hyvät jarrut ja tiellä ei muita autoja ainakaan sillon kun lopulta huomaa pahvisen lapun.

Perillä pientä sähläystä aiheutti sähkö ja sen saaminen. Sähköpaikkahan oli varattu ja nurmikentältä löyty yksi tötsä, jossa oli paikkoja omille johdoille. Fiksuna ihmisenä olin ottanut mukaan pitkän johdon, mutta kas, kaikki tavallisten johtojen paikat oli varattu ja mukana olis pitäny olla joku isompi juttu. Selitäpä tämä niille vain ruotsia puhuville ehkä hädin tuskin täysi-ikäisille respatytöille. Respastakaan ei löytyny, seuraavana päivänä kuulemma sais. Mentiin sitten suihkun pukuhuonetilaan keittämään vedenkeittimellä vettä, kun joku ystävällinen ruotsalainen nainen tuli sanomaan että niitten sähköjohdosta voitte kyllä ottaa ihan mielellään, ei tarvii noin tehdä kun keittiötilakin menee jo ysiltä lukkoon. Ainakin ensimmäiset kohtaamiset paikallisten kanssa on antanu aihetta vaan positiiviseen mielikuvaan maasta.

Niin ja telttakin saatiin pystyyn, meni ehkä viisi minuuttia. Kohta alkaa sitten elämäni ensimmäinen oikea (ei siis omalla / kaverin pihalla toteutettu) telttailuyö! Huomenna kattomaan Tukholman keskustaa.

Tiistai:

Tukholma oli hieno paikka. Yksi päivä vähän turhan vähän, mutta tietää sitten myöhemmin että tonnehan vois lähteä vaikka viikonloppulomalle. Wasa-laivaa ei valitettavasti nähty. Se olis ollu ainut museo mihin aiottiin mennä mutta parinsadan metrin jono ei houkuttanu tarpeeks, varsinkin kun oltiin keskustassa tosiaan vaan se yks päivä. Illalla auringonlasku oli mahtava. Kaverin kaveri vei meiät jollekin kalliolle, josta näki koko keskustan, veden ja paljon kuumailmapalloja. Upeen näköstä. Suomenkielen sanojen unohdus ei vieläkään hellitä. Ne jutut mitkä tulee siitä värkistä. Niinpä niin.

Keskiviikko:

Aamulla lähettiin Tukholmasta ajamaan kohti pohjosta. Eka pysähdys Uppsalassa, pienoista ilmasen parkkipaikan ettimistä koska maksuautomaatti hyväksy vaan kolikkoja ja jotain hienoja kortteja, joita kumpiakaan ei ollut. Pieni kävely vanhan keskustan ympäri ja välipalatuokio lähiökerrostalon parkkipaikalla, pussikeittoa ja tomaatti. Suunta kohti Gävleä, jossa navigaattori ajelutti meitä vähän sinne tänne, lopulta lähdettiin jatkamaan matkaa. Joku H:lla alkava kaupunki, jonka nimeä en vaan pysty muistamaan ohitettiin ja päästiin melkein Sundsvalliin asti. Matkalla käytiin Itämeressä uimassa, kylmää kun mikä mutta kiva paikka. Leirintäalue löyty noin 350 km Tukholmasta E4:sta pohjoseen. Kivalta vaikuttava paikka, merenranta ihan teltan ulkopuolella, ihan järettömän kylmää vettä mutta ihana käydä illalla auringon laskiessa, sai vielä kävellä tosi pitkälle että vesi oli uintisyvystä. Tän päivän autotörttöilijä-saldo oli ihan suhteellisen kokonen. Paras/pahin oli yks kaksosanen rekka, joka ohitti ohituskaistalla meitä ja muita ja kun ohitustie päätty ja muuttu ykskaistaseks ei rekka mahtunutkaan mihinkään väliin ja tööttäili hirveesti. Jarrutettiin että tyyppi olis mahtunu, mutta se vaan päätti kääntää suoraan oikeelle meiän eteen eikä kovin kauas jääny törmäys. Hetken päästä ohitti edessä olevan ajokoulubussin kiilaamalla samalla tavalla sen eteen vaikka tilaa edessä olis ollu ihan riittävästi. Ja lopulta rekka jäi kuitenkin jurruttamaan siihen eteen. Fiksu mies. Sellasetkin kuskit on mieltä rauhottavia, jotka satasen alueella ajaa mittarin mukaan yheksääkymppiä ja kun niitä lopulta lähtee ohittamaan, ajaa itse 120 km/h eikä edes saa edessä olevaa autoa kiinni. Niin ihania nämä ihmiset. Teltanpystytys yksin onnistu hyvin, en oo enää ehkä ihan täysin erätaidoton. Telttavastaava. :)

Torstai:

Tänään käytiin mm. Umeåssa ja löydettiin hyvä leirintäpaikka. Seurattiin pientä kylttiä ja päädyttiin jonkun ylisympaattisen vanhan ruotsalaismiehen maatilalle. Ihanan idyllistä ja hauska mies vaikka puheesta oli joskus vähän vaikea saada selkoa. Kaverin ruotsin puhuminen sentään sujui omaa paremmin. Ite olis vaan halunnu tunkea saksaa ihan joka paikkaan, hyvin yllättävästä syystä.

Perjantai:

Tänään päästiin takasin Suomeen. Loppupäivän saldona oli käynti kolme kertaa Ruotsissa saman päivän aikana. Haaparannassa nähtiin opaskirjan, ja itsekin voisin tähän yhtyä, mukaan Ruotsin rumin kirkko. Näytti ihan tehdashallilta tai viljasäiliöltä. Yöksi mentiin Pelloon kaverin luo ja matkakaveri näki elämänsä ensimmäisen ihka elävän poron! Ja ylitti ekaa kertaa napapiirin!

Lauantai:

Tänään lähettiin Pellosta Rovaniemen kautta kohti Saariselkää. Perillä oli hyvin kummallista, tosi kivaa mutta kummallista. Ekaa kertaa Lapissa ilman äitiä ja iskää. Päästiin kunnon saunaan, syötiin poroa ja kateltiin maisemia tuulisen ja sateisen Kaunispään huipulta. Ja tietenkin käytiin vähän kaupoissa turisteilemassa.

Sunnuntai:

Aamulla lähettiin posottamaan kohti etelää. Tiellä näky edelleen yllättävän vähän poroja verrattuna edellisiin Lappi-reissuihin. Napapiirin Joulupukin kylä oli jälleen must-pysähdyspaikka. Kuinka kätevää oliskaan ollut kirjottaa jo nyt kaikki joulukortit ja laittaa postilaatikkoon, josta ne sitten kuljetettais jouluksi perille. Kuinka kätevää. Ehkä ensi kerralla. Alun perin suunnitelmana oli pysähtyä matkalla yhdeksi yöksi, ehkä Pohjanmaalle sukulaisille jos sinne asti jaksettaisiin ajaa. No, päätöstä ei oikein syntynyt ja lopulta edessä oli t-risteys, vasemmalle niin pääset kohti Turkua, oikeelle niin lähetään Pohjanmaalle. Kuski päätti noin viisi metriä ennen risteystä kääntyä vasemmalle. Jonkun ajan päästä, eli noin seitsemältä illalla oli ruokatauon paikka ja kohdalle osui sopivasti Alajärven Grilli. Grillijonoon ehti juuri ennen meitä varmaan puolet paikkakunnan nuorisosta, mutta lopulta saatiin omatkin jättiherkkuhampparit ja matka jatkui pirteänä. Turkuun saavuttiin noin puoli yhdeltä yöllä. Aamulla en olis vielä uskonut että ajettais yhtä putkea kotiin, mutta noin sadan kilometrin ajovuorot osottautu erittäin toimivaksi ratkaisuksi.

Jälkifiilikset:

Mahtava reissu, road tripille täytyy ehottomasti lähteä joskus uudestaankin. Ja ihan kaikkialle muuallekin tekemään ihan kaikkea.

Ruotsissa monissa kaupoissa oli rahanpalautusautomaatit. Eli käteisellä maksaessa kassa antaa vaihtorahoista vaan setelit ja kolikot tulee koneesta suoraan asiakkaalle. Kuinka kätevää ja tehokasta.

You don't know

 Kirjoitettu ekana päivänä heinäkuuta:

Ympyrä sulkeutui. Heinz oli samassa tentissä. Sano tekevänsä ryhmätyön ajoissa valmiiks. Tuli hyvä mieli, mutta eikö se ois vaan voinu vastata samalla tavalla sähköpostiin, jossa kyselin edistymisestä? Pankkisetä kysy mihin lennän, osloonko? Öö en, se ei oo suomessa..
En välttämättä enää ikinä koskaan mee bokulle. Varmaan joskus, mutta ei se oo enää sama asia. Miten ihan kaikki asiat, jopa tutut bussitolpat, voi aiheuttaa niin suuria liikutuskohtauksia? Ja oli ihan älyttömän kiva ilta buddylla. Mutta taas, pois sieltäkin oli lopulta lähdettävä. Kieltämättä hieman herkässä olotilassa, vielä kun alla kolmen tunnin yöunet ja tentti. En vaan voi käsittää että huomenna on lähtö. Että asun kohta taas suomessa. En mä asu suomessa, mä asun itävallassa. Wienissä. Mihin se vuosi meni? Tässä yks kappale buddyn lempibändiltä.

Ja nyt voi kai jo myöntää, että fecin esseetkin meni läpi. :) Jo toisella yrittämällä. Siitä melkein kahen kuukauden op:t!

Back home, finally. Oli hieman pitkä päivä eilen/tänään. Mutta siitä selvittiin ja kohta katsomaan miltä Helsinki näyttää puolen vuoden jälkeen. Yöllä lentokentältä tullessa oli ihan mielettömän valosaa. Keskellä yötä! Oon tienny, mutten koskaan tajunnu asiaa yhtä selkeesti. Siis täällä on valosaa! Katotaan osaanko vielä toimia suomen julkisissa liikennevälineissä. Ensin pitää heiluttaa että bussi pysähtyy, sitten pitää käyttää matkakorttilaitetta ja lopulta mennä hiljaa istumaan varoen katsomasta ketään silmiin. Wienin julkisissa tuijotetaan muita ihan avoimesti. Täällä se ei kai oo yleisenä tapana. Mua alko ahistaa suomalaisten paljous jo berliinin lentokentällä, missä vaihettiin konetta. Kuuluu liikaa suomea ja kaikki näyttää liian suomalaisilta. Ei voi käsittää että vielä eilen makasin aurinkotuolissa votivkirchen edessä. Siitä tuntuu olevan jo ikuisuus. Tuntuu melkein kun en missään poissa olis ikinä ollutkaan. Tapahtuko Wien oikeesti?

Kirjotettu tänään:

Suomessa siis taas ja kaikkea kaikesta vois kirjottaa, mutta siihen ryhdyn ehkä joskus myöhemmin jos ryhdyn. Nyt tämä blogi muuttuu ainakin hetkiseksi matkablogiksi. Seuraava reissu alkaa huomenna, road trip tukholmasta turkuun, ensin siis laivalla auton kanssa rapakon toiselle puolelle. Päivityksiä matkan kulusta seuraa jos nettiä tulee vastaan.

Suomessa vessojen lukot kääntyy väärään suuntaan, nyt vasta alan oppia kääntämään niitä "oikeeseen" suuntaan. Alussa luulin että ne on rikki, mutta eipä ollutkaan. Maailma vaan toimii hiukan eri tavalla. Ja odotan edelleen bokulta viimisiä tenttituloksia, joita siis tarvittaisiin hyväksilukemiseen sekä siihen, että voin näyttää kelalle ja yliopistolle että oon tehnyki vuoden aikana jotain. Eihän mulla mikään kiire olis.. Eikä mun sähköposteihinkaan tarvis vastata.. Mut ens viikolla ei mietitä näitä vaan ajellaan ja pidetään kivaa!

For the one last time

Oli taas toimiva ja mahdollisimman helppo yritys ilmottautua ulos kaupungista. Herättiin siis aikaisin että oltais paikalla vähän ennen aukeamista, eikä tarvis koko päivää jonottaa. Ensin ajettiin s-bahnilla pysäkin ohi ja piti sitten kiertää metrolla takasin. Oltiin ovella 10 min ennen kaheksaa ja vain kohtuullinen jono. Vielä tyytyväisiä. Virasto aukes ja päästiin jonottamaan jonotusnumeroa. Tiskille päästyä selvis, että uloskirjautumista ei voikaan hoitaa tässä virastossa, vaan siinä mihin teki aikanaan ensimmäisen ilmon kolmen päivän sisällä maahan saapumisesta. Ai kun kiva. No, vaihdetaanpa virastoa, jotka ei tietenkään voi sijaita vierekkäin. Molemmilla virastoillahan on siis perjaatteessa sama funktio, mutta toiseen tehdään eka ilmo ja toiseen toka, pitkäaikasempi ilmo. Eipä käynyt mielessäkään, ettei ne tässä virastossa voi klikata koneellaan ruksia mun nimen perään, että tämä lähti nyt pois. Saavuttiin sitten seuraavaan virastoon, otettiin jonotusnumero ja odotettiin noin about ehkä tunti. Päästiin virkailijalle, joka ensimmäisenä kysyi oletteko täyttäneet ulosilmolomakkeen. Siis ulosilmolomakkeen, onko sellanenkin olemassa?!? Onneksi pelkkä passi kuitenkin riitti, ja kahden henkilön asian hoitaminen kesti maksimissaan kaksi minuuttia. Itävaltahan ei siis ole mitenkään byrokraattinen tai konservatiivinen maa. Ei ikinä.

Enää yksi!! aamu jäljellä. Eilen kävin itekseni Kahlenbergillä sanomassa Wienille hei hei. Aikalailla haikee olo oli. Takas tullessa bussin kyytiin nousi neljä(!) luokallista koululaisia. Mikä järkyttävä meteli, huuto ja kiljunta. Metrossa sama homma. Taitaa olla luokkaretkikausi? Illalla syötiin vikat schnitzelit. Tänään vielä vika tentti, tilin sulkeminen ja kv-opiskelijakortista luopuminen, postiboksien vienti ja buddylle syömään. Illalla ehkä Tonavalle. Sitten on jo aamu, huone pitää luovuttaa, pyöriä hetki jossain ja lentää Berliinin kautta Helsinkiin. Sitten Erasmus on todellisesti ohi. Ja alkaa lopulta kesäloma. Täällä on taas +30.

Schnitzeleitten jälkeen hiukan eksyttiin MQ:n kautta Ride Clubiin. Eka kerta tuolla koko vuonna, vaikka siellä on erasmus-bileita joka viikko. En kyllä oo menettäny yhtään mitään. Ihan sinänsä ok paikka, ilmaseks sisään ja musiikki ihan ok, mutta ihan liian kovalla ja ihan liikaa ihmisiä. Sieltä selvisin kotiin jo viideltä aamulla. On muuten ihanaa pyöräillä neljän-viiden aikaan yöllä. Kolmen tunnin torkut ja pirteenä vikaan päivään. Heh. Hiukan pää käy ylikierroksilla. En tiiä mitä mahan siihen tenttiin kohta ruksia. Toivottavasti jotain fiksua. Onneks ymmärrettiin lainata lähikaupasta ostoskärryt, ei tarvinnu hyvässä henkisessä olotilassa kantaa kilometriä 17 kilon laatikkoa postiin. Se olis ollu jo liikaa. Fiksu olo työntää ostoskärryjä katuja pitkin. Jep, nyt minä lähen käymään ylimukavan özcanin vastaanotolla ja sitten tentti. Jee. Matkalla bokulle ehtii lukea.

"Tomorrow you'll be gone, gone, gone."

Face to face with your devils

Oho, nyt en usko. Sain ekan ykköseni täältä ihan oikeesta tentistä!! (Se on siis paras. :) ) Ja se on vielä tentistä, jonka tein tän viikon maanantaina, kerrankin nopeesti korjaava proffa.  Viime tentistä ei oo ykköstä odotettavissa, oon ylityytyväinen jos se menee läpi. Oli siis uusinta syventävästä taloustieteestä saksaksi avoimilla kysymyksillä. Nyt oli kirjottaminen huomattavasti sujuvampaa kun helmikuussa, mutta joihinki kysymyksiin ei vaan ollu mitään hajua mitä sillä haettiin. Heitin sitten jotain, ja muutenkin nauratti kun keksin taas ihan omia sanoja ja sanaväännöksiä, on varmaan korjaajalla taas kivaa. Mutta ei siinä olis sanakirjaa ehtiny kattoa, sai aika nopeeta kirjottaa että ehti vastata kaikkiin. Tentin jälkeen oli aivan ihana olo. Vaikkei se nyt ihan parhaiten mennykään, niin ainakin se on nyt ohi. Tiistaina vielä vika tentti ja tää vuos alkaa olla siinä. Tentissä oli ainakin kaks paikallista, jotka oli yrittämässä kolmatta kertaa. Eli ei toi mun toinen yritys ollu vielä ees huono!
Ei muuten kannata ihmetellä, missä kaikki suomen hyttyset on. Ne on täällä.

Donauinselfest, ihan parhautta. :) Vois sitä huonomminkin juhannusta viettää. Nyt on sitten koettu sekä itsenäisyyspäivä että juhannusaatto näkemättä yhtäkään suomalaista. Mutta mulla ainakin oli hauska ilta, vaikken ketään kavereita ihmispaljouden joukosta löytänytkään. Siis koko saari täynnä pieniä ja isompia lavoja, missä soittaa koko ajan ihan kaikenlaisia bändejä. Ensin kuuntelin jotain hauskaa paikallista iskelmäpoppia, tyyppi laulo aivan ihanalla kunnon itävaltalaisella tyylillä. Välissä aika hyvä covereita vetävä lava ja sitten ihan mahtava balkan-musiikkia soittava bändi. Ihan mahtava! Sitten sain lopulta paikannettua itseni ja seuraavan lavan kartalta. Kohteena Hitradio Ö3 -lava ja Sunrise Avenue. Hyvin ne veti! Ja ihan vaan jo suomalaisuuden takia piti mennä kattomaan. Ja tuntea myötähäpeää saksan lausumisesta erittäin suomalaisittain. Paikalliset innostu aina ihan täysin, jos tuli kaks sanaa saksaa. Ein Hand, zwei Hand. Juhuuuu! Sunrisen jälkeen samalle lavalle tuli Milow. Siltäkään en etukäteen tienny kun kaks kappaletta, mutta (sekin) veti tosi hyvin. Seuraavan päivän kohokohta oli HIM. Soitti ihan tosi hyvin, mutta laulu kuulu huonosti. Hyvä että osasin suurimman osan kappaleista niin ei sekään haitannut.

Kämppis muutti pois. Tuli yllättävän haikee olo. Vaikkei hirveesti olla tehty mitään yhessä niin kuitenkin yheksän kuukautta asuttu kämppiksinä. Onneksi fb pelastaa.

Packing, packing and packing. TJ 3. Viimisten päivien kunniaksi pitää vielä kerran linkittää Falcoon ensimmäisten päivien muistoksi. Sangriaa Tonavalla on ihan hyvä vaihtoehto siivouspakkauspäivän jälkeen. Mutta siis oikeesti mistä suomesta sais 1,5 litraa hyvää sangriaa maitokaupasta 2 eurolla? Ja samalla Tonavalla istuessa kuuli Donauinselfestin kolmannen päivän esiintyjiä ilman mitään ihmistungosta.  Wienin iltoja, Tonavalla istumista ja omaa ikkunaa tulee aivan varmasti ikävä. On jo nyt. Vikana iltana tiistaina täytyy vielä kerran mennä vakkaripaikalle ja tuhota läksäreissä saadut minijuomat. Hyvä merkki siis, ei missään vaiheessa oo niin paljoa halunnu täältä pois että ne ois menny. Huomenna ilmotaan ulos Itävallasta ja kävellään melkein vikaa kertaa keskustassa. Niisk.

Alles klar, Herr Kommissar?
Hörst du die Stimme die dir sagt?

Nicht wichtig doch bedeutend

Turhautumispostaus.
Oli todella kaikin puolin kiva viiminen taeboxing-kerta. Ohjaaja oli loukannu ittensä jotenkin ja meillä oli joku toinen nainen, joka ei ollu ikinä harrastanu taeboxingia tai todennäkösesti ei mitään boxingia. Mutta sano että hän yrittää vetää. Siinä sitten tunti heiluteltiin käsiä ja jalkoja millon mihinkin suuntaan todella päättömästi (mm kaheksikkoa ilmassa vastakkaisella kädellä ja jalalla yhtä aikaa) ja aina vähintään minuutin välein piti rentouttaa kädet ja jalat. Siis anteeks mutta mitä me sitten ollaan tää muu aika tehty? Musiikkina jotain pilipom ja liian hiljasella. Eikä se nainen pysyny rytmissä. Se oli ehkä kaikkein pahinta. Odotin kunnon lyömistä ja potkimista, että sais vähän stressiä ja muuta ulos, ja sitten tulee tollanen. Eihän mulla tällä hetkellä mitään muutakaan tekemistä oo kun käyttää yli kolme tuntia kaikkineen jonkun jalan heiluttamiseen. En oikeesti muista, koska olis viimeks tehny todella mieli lyödä jotain, nyt teki. Sitten rentoutuneena jatkamaan lukemista.. Taitaa jäädä keskushautausmaa ja Falcon hautakin näkemättä, pläh. No sitten on joskus pakko tulla takasin käymään lopuissa paikoissa. On kyllä kivaa käyttää vikat päivät täällä lukemiseen.. Onpahan sitten kivempi lähteä kotiin, kun on ihan väsynyt täällä olemiseen ja tietää että siellä tarvii seuraavan kerran lukea tenttiin ehkä joskus lokakuussa. :) Ja nyt tuli jo ihan lähtöfiilikset kun vedin seiniltä kaikki kortit, julisteet ym. henk.koht. tavarat veke, jäljelle jäi valkonen kammio. Ja kämppiksenkin kanssa on nyt jotenki paljon kivemmat välit. Haukutaan Itävallan huonoja puolia, tän talon siivoojia ja ihmetellään mitä tehään kaikille nurkista löytyville tavaroille. Nyt tosin sen hollantilainen poikaystävä tuli. Harmi että ne lähtee jo perjantaina, muuten se ois varmaan halunnu auttaa kantamaan mun pienen ja kevyen laatikon postiin maanantaina. :)

Jee jee, yks tentti taas ohi, two to go. Oli taas tentissä käytetty niin paljon kivoja uusia sanoja, ettei siitä aina oikeen saanu selvää, monivalintaa siis neljällä vaihtoehdolla ja 0-4 oikein. Saapa nähdä meneekö läpi. Pieni epäilys. No mutta sitä on turha murehtia, koska seuraava tentti odottaa jo huomenna ja prujukasa samaten. Ehkä ensin kuitenkin pienet päivätorkut. Oli taas muuten proffalla todella mielenkiintonen ilme, kun se tajus mun olevan erasmus ja mistä olen (kun esittelin sanakirjaa tentissä), tällä kertaa ei tosin osunu aikasemmin luokiteltuun ilmekategoriaan vaan tällä oli ihan oma! Ja ei välttämättä kannata hajottaa jogurttipurkkia kauppakassiin. Ei se kyllä ollu edes hyvää, Sparin jogurtit ei jotenkin vaan toimi. Ja juu, ei toiminu tulostimet tänäänkään. Kuinka voi olla turhauttavaa, että osaa tenttiin kuuluvat asiat, mutta kun sitten eteen lyödään tentti saksankielisillä kysymyksillä niin siitä ei vaan tuu yhtään mitään. Suomi on maailman paras kieli, siitä ymmärtää yleensä kaiken. Nyt tarvitaan suomalaista musiikkia, muuten hajoaa pää.

Poikilotherm

Itävalta; lunttaajien entinen, nykyinen ja tuleva maa. Näin se vaan on. Valitettavasti. Luulin ennen, että näin vaan bokulla, mutta kyllä siellä yleisyliopistollakin kuulemma osataan. Ihan naurettavaa minusta. Ja tosiaan proffa vastasi viestiin tentin ajankohdasta aamulla klo 07:46. Vastaus oli: 08:00. Jaaha, ei sitten mennä, kiitos vaan tiedosta. Jonkun ajan päästä onneksi tuli viesti, että voin mennä sen toimistoon parin tunnin päästä ja tehdä sen sillon. Aamulla oli lievästi sanottuna pienoinen ärsytysolo. No, tentti meni onneksi ihan ok, asia mitä mietin kauiten taisi olla se, millä nimellä kotilääniä nykyään mahdetaankaan kutsua. Siis toivon, että se oli oikea vastaus siihen, mikä on se EU:n NUTS III alue, josta on kotosin. Mutta toisaalta, tuskinpa se proffa sitä alkaa kauheen tarkkaan tarkistamaan. Ja juuri löysin reilu sata slidea lisää keskiviikon tenttiin, kivaa että ne voidaan ilmottaa niin ihanan selkeesti yhessä paikassa. Kyllä voin tän vuoden jälkeen sanoa ihan suoraan, että jotain ylivoimasen hyvää siinä suomen järjestemässä on, koska se vaan toimii. Täällä ei vaan toimi. Jos en yhtä ubrm:n keskustelufoorumia olis ikinä löytäny, niin mä en ihan oikeesti tietäis mistään mitään.

Ja yksi asia mitä en todellakaan ymmärrä: Mitä senkin ääliön päässä on liikkunut, joka on tunkenut talon ulko-oven avaimenreikään jotain(?), jolloinka ovea ei saa enää avaimella auki ja se on aina lukossa. Aina siis kun haluat kotiin, pitää ovella päivystää niin kauan että joku tulee talosta ulos ja avaa oven. Järkyttävän kätevää. Tilanne jatkuu toista päivää, eli voisi kysyä missä korjaajamies luuraa?

Ja minkä takia minä, siis minä, juon juurikin nyt kuplavettä kotona? Siis enhän mä edes pidä kuplavedestä! Ja hanasta tulee varsin hyvää vettä! Vakavaa keski-eurooppalaistumista.

Doch eines Tages

TJ 10. Tämä tentteihin lukeminen on muutenkin niin kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Kun tietäis edes missä ja mihin aikaan huominen tentti pidetään.. Netissä lukee, että tentti on aikavälillä 8:00-23:59 ja 'Ort ist nicht fixiert', sehän oli informatiivista. Ihan turhaahan tälläsiä asioita on edellisenä päivänä vielä kertoa..

Hehee, ostin Falcon CD:n. Pakkohan se oli, kun vitosella sai, ja samalla tarttu muutama muukin mukaan. Mutta siis jos on vuoden Itävallassa, niin täytyy se nyt yks Falcon levy edes jäädä käteen, on se sen verran iso nimi ollu täällä ja muuallakin.

Lievästi sanottuna hiukan säikähdin. Olin keittiössä, käytävän valot vilkahti ja samalla hetkellä ehkä kovin ukkosjyrähdys mitä oon ikinä kuullu. Tuli vielä ihan yllättäen. En tiiä iskikö tähän taloon vai viiden metrin päähän, mutta kuulosti aika pahalta. Kaks viikkoa jatkunu päänsärky ja se ettei saa nukuttua johtuu siis ilmeisesti siitä, että ukkospilvet vaan kiertää täällä koko ajan eikä mee ollenkaan pois. (ja siitä että vielä on edessä neljä tenttiä , joista yks aika paha uusinta, saatan vähän stressata) Ja yksi yö, kun viimein sain nukahdettua ennen aamuyötä, niin tietysti näin painajaisia pakkaamisesta, ja heräsin pulssi tuhannessa. Miten sellasestakin voi kehittää niin hyvän paniikkitilan. Enkä ollu ees lähössä täältä, vaan jo suomessa ja lähössä seuraavaan? paikkaan ja lennolle oli jo hirvee kiire ja joku oli vasta alottanu pakkaamisen eikä mitään toivoa ehtiä pakata kaikkea. Kuulostaapa tosi jännältä tolleen sanottuna. Mutta huomaa että lähtö lähestyy vääjäämättä. En osaa yhtään kuvitella, millasta on olla taas Suomessa. 6,5 kuukautta poissa yhteen pötköön, pisin aika tähän mennessä. Tänään tuli päivätorkuilla kanssa todella hyvä painajainen. Olin edelleen vaihdossa, bussissa menossa jossain, mutta olin niin väsynyt etten edes muistanut missä maassa olin tällä kertaa matkalla ja hostellin kanssa oli jotain ihme ongelmia. Kaipa se on vaan hyvä oleskella tän vuoden jälkeen hetki vaan aika paikallaan.

Nyt tietää sitten maistraattikin että poishan täältä tullaan. Läksärit on vaan aina haikeita.

Tällästä tänään:
"Wohin du auch gehst, was immer du tust, ich bin ein Teil von dir."
"Ich nehm' den Schmerz von dir."
"Ist es da, halt ich's fest, werd es niemals verliern."

Auch in schlechten Tagen

Oi oi oi, mitähän sitä tekis kaikella tällä ylimääräsellä ajalla, kun epäilmoin torstain tentistä. Ei ollu sen stressin arvosta. Sain tietää tarkalleen miten eka yritys meni ja se meni sen verran totaalisesti penkin alle että ei kiitos enää. En siis vaan tajua mitä ne hakee kysymyksillään. Ja kuvittelin vielä aikanaan pääseväni siitä läpi.. Eiköhän ens viikon kolme tenttiä kuitenkin pidä ihan tarpeeksi beschäftig. Oli kyllä ihanaa pitää kaks täysin tenttilukuvapaata päivää!

Tänään juotettiin muille vaihtareille ja erasmukseen aikoville paikallisille salmaria. Siinä hyvä panostus farewell partyyn, jotain ruokaa/juomaa omasta maasta, salmaria ja marianneja. Tuli hyviä ilmeitä! Salmarilla saa kyllä aina hyvät naurut aikaan, monella tasolla. :) Oli ihan kiva ilta, vaivatonta! keskustelua saksaksi paikallisten kanssa ja näki kavereita. Mutta siis missä oli illan farewell ja party-osuudet?? Siinäkö se nyt sitten bokun puolelta oli? Nyt tiedän, koska eräs paikallinen minulle näin kertoi, että suomalaiset menestyy koulussa niin hyvin sen takia, että täällä on niin pimeä ja aina sataa/on niin kylmä, ettei voi mennä uloskaan ja eikä oo siis mitään muutakaan tekemistä kun lukea. No, faktahan se on, jos ruotsiin erasmukseen lähtevän salzburgista kotosin olevan itävaltalaisen suusta tulee, eikö totta? Muutenkin keskusteluissa tuli ei niin yllättävänkään usein esille suomen kylmyys/pimeys-kortti. Paikalla oli jopa myös yksi helsinkiin lähtevä henkilö! Ekaa kertaa pääsi oikeesti kertomaan suomi-tietoutta siitä oikeesti kiinnostuneelle. Kivaa! :)

Läpsyköillä (siis flipflopit niille, jotka ei oo vielä täysin sisällä tässä kielessä..) on kivaa kävellä sateella. Sade ropisee sateenvarjoon ja läpsykät pitää kesästä ääntä. Näin ajattelin alussa. Sitten kävelin suojatien yli ja tein valkoviivan kohdalla kauniin luisteluliikkeen pysyen kuitenkin ihmeen kaupalla pystyssä. Tämän jälkeen huomasin myös normiasvaltin osoittavan hälyttäviä liukkauden merkkejä. Ei, sade ja läpsykät ei sittenkään sovi yhteen.

Ääää, aina jotain säätöä kun siivoojat tulee. Nyt ne sano, että suihkun "suihkutinpää"(?) on rikki (=tulee pieni vesiliru sivusta kun laittaa täysille, no pakkoko se on laittaa täysille?). Sano, että pitää vaihtaa. Jos ne tilaa jonkun, maksaa 30e. Jos käydään ite ostamassa ja maksetaan kämppiksen kanssa puoliks, maksaa molemmille noin 10e, eli pääsee halvemmalla. Mutta siis anteeks, onko se muka mun homma maksaa joku uus suihkutinpää? Tälläsessä talossa? Ja vielä kun häivyn täältä kahen viikon päästä? En ihan kyllä usko. Enkä oo ostamassa yhtään mitään. Jestas mitä juttua niiltä siivoojilta aina lähtee, ei oo tottakaan. Luulen kyllä että tämä "rikkinäisyys" korjaantuu pienellä huomaamattomalla tilkalla liimaa.

Suojelen sinua kaikelta

Todella jännä olo osata saksankielisten avointen kysymysten tentissä asioita ja kirjottaa aika tosta vaan, ja ilman sanakirjaa. Tietty tenttiin oli annettu 101 kysymyksen lista, josta tuli tenttiin 10. Ja netistä löytyy opiskelijoitten valmiita vastausvaihtoehtoja, joita sitten opettelin melkein ulkoa. Eli hyvä lyhytkestoinen työmuisti kannattaa täällä. Mutta kuitenkin, muistin sanat ja osasin asiat, eipä sillä täällä muulla juuri oo väliä. Tentissä vieressä istuva tyttö tökkäsi käteen, vilkas valvovaa proffaa ja teki jonkun käsieleen paperiaan kohtaan. En tajunnut mitään, mutta ilmeisesti olis halunnu luntata multa. Multahan ei luntata! Ja tuskin siitä olis sille hirveesti hyötyäkään ollu. Tällästä tää ubrm:n kandivaiheen opiskelu täällä.. Proffilla on muuten melkein aina suht samanlainen ilme, kun niille palauttaa tenttipaperin jossa nimen perässä lukee isolla 'erasmus'. Jotenkin säälin, yllättyneisyyden, 'osaskohan toi nyt mitään' ja 'toi näyttikin vähän oudolta' -katseiden sekotus. Olipa hyvä kuvailu.

Täällä kukkii ihan hirveesti ruusuja joka paikassa! Ihania!

Eikö se lapsi vois jo lopettaa sen anian huutamista?!

Sinkkuelämää 2 oli hyvä.

Tässä talossa on selkeesti panostettu keittiötasoihin. Omatekoinen kahvinkeitintorni ei pysynyt kasassa, jolloin kahvinporomeri vesineen valahti pöydälle. Minuutin jälkeen pöytä oli puhdas, mutta keskelle pöytää jäi kaunis hailakan kellertävä monihaarainen läiskä. Hups. Terkkuja vaan seuraavalle asukkaalle!

"Hei mä tulen niihin paikkoihin, ja mä tapaan suomen tyypit."

Puu kaatuu

Koitin eilen ekaa kertaa citybikeja. Ihan mahtavia, käteviä ja kaikkee muutakin! Siinä tuli sellanen olo että mä oikeesti asun täällä. Ja näkee niin eri tavalla kaikki paikat. Ja 35 asteen helteessä miljoonasti kivempaa kun istua pimeessä metrossa sadan muun ihmisen kanssa. Ja mustikkajätski! Nam. Salsa peruutettiin, ohjaajalta menny kylkiluu poikki. Mutta seuraavalle tunnille olis saanu jäädä jos olis halunnu. Mutta siis jos joltain menee kylkiluu poikki niin miten se voi parin tunnin päästä vetää jo salsatunteja? Vähän sellanen olo kun olis suomessa, koska jalat on täynnä itikan puremia. Ja täällä on kutinan perusteella hiukan eri lajit kun Suomessa.. Ne ilmeisesti tulee illalla avonaisesta ikkunasta sisään ja pistää yöllä, ei kivaa. Mutta se oli kivaa, kun yksi kaverin kaveri kysy ollaanko me saksalaisia. :)

Tämä on kyllä äärimmäisyyksiin vaihtelevien sääolosuhteiden maa. Kasilta oli vielä todella kuumaa, todella aurinkoista ja tuskin pilviä taivaalla. Varttia myöhemmin alko yhtäkkiä tuulla ihan älyttömän kovaa, sataa ja koko taivaan peitti erittäin tumma pilvi. Sitten alko ukkostaa, eikä ihan vähän. Koko ajan välähteli ja ikkunasta näky useita komeita monihaarasia ja vaakasuoraan meneviä salamoita, vaikka ikkunasta näkyvä taivasala ei oo kauheen laaja. Tuli pimeetä ja lämpötila inhimillistyi, jo alle kolmekymmentä, ehkä jopa 26. Mutta edelleen ilma on painostava. Lehti tosin lupas ens viikolla kunnollisia ukkosmyrskyjä.

Mua alkaa oikeesti ärsyttää kun täällä pidetään nykyään melkein joka ilta jotain bileitä. Ei voi yöllä ikkunaa pitää auki kun kuuluu vaan kovaa epäselvää huutamista ja uhoamista. Ja aamulla rappukäytävä täynnä pulloja ja kaikkia muita kivoja ylläreitä. Heh, en todellakaan taida sopia perinteiseen erasmuksen stereotypiaan.

Saksan taloussanastokurssi (jos sellanen on olemassa) olis ollu ihan todella kiva ennen vaihtoa. Tonttien ja kiinteistöjen kaupan saksankielinen erikoissanasto ei paljon naurata. Ei toisellakaan yrittämällä. Miksei vois vaan käyttää helppoja sanoja kuten 'notwendig', eikä jotain muita mitä oo ikinä kuullutkaan, kuten 'unentbehrlich' (joka siis tarkottaa samaa kun notwendig).

Rathausin edessä oli nyt viikonlopulla joku urheiluesittelytapahtuma. Käytiin tänään pyörillä, vähän oli tylsä, oikeen mitään ei tapahtunu mut pari esittelyä sentään nähtiin. Jotkut miehet hyppi ja teki kaikkia ihme juttuja rakennustelineen näkösellä telineellä. Tais olla aika hyvät lihakset. Skeittauksessa yks pikkupoika laski tosi isolta rampilta ja teki hyppyjä. Miten niin pieni poika a. osaa tehä sellasia b. uskaltaa tehä sellasia c. päästetään tekemään sellasia? Kolmentena oli kick fun -esitys. Aika samantyylistä kun taeboxing. Pakko kyllä alottaa suomessa kuntonyrkkeily tms, sen verran ois tehny mieli mennä mukaan.

Taas ukkostaa. Mutta täähän on kiva jos se menee näin, päivällä on nättiä ja iltayöllä sataa.

Huomenna tentti 3/8 ja ehkä sinkkuelämää 2.

Away from here

Täällä on ihan hullun kuuma! Yli 30 astetta on ihan kiva kesälämpötila (lehti ennusti tälle päivälle +37, ei kyllä ihan niin paljolta tuntunu), varsinkin kauan jatkuessaan, mutta ehkä vähän pohjosempi ilmasto sopii mulle paremmin. Eihän täällä jaksa tehdä mitään, lukea saati käydä lenkillä. Tää vois ehkä olla kivaa ellei ois paljon kouluhommia loppuun asti. Tosin jos vertaa Suomen kesäiseen +14 niin ehkä tää on kuitenkin parempi.. Onhan se täällä ihan normaalia, että lämpötilat heittää lähemmas 20 astetta parissa päivässä, niin se talvikin tuli. Ei kyllä sovi tälläsille suomalaisille kylmyyshulluille tämmönen ei sitten yhtään.

Ja onhan se kivaa, että ikkuna on sisäpihalle eikä kadulle, ettei kuulu liikenteen ääntä. Mutta vois noi ihanat pikkuihmiset tuolla ulkona pitää vähän pienempää ääntä. ANIA, ANIA, ANIA, ANIA! -huutoa kuulunu yhtäjaksosesti noin puoli tuntia, sitä ennen jotain muuta epämääräistä kiljumista. Ja joka päivä joku hyvin kovaääninen mies huutaa lastaan kotiin, eikä lapsi tietenkään tottele.

Joillain hyvä päättelyketju, jonka seurauksena kehitys=ydinvoima. (kehitys=talouskasvu, talouskasvu=energiankulutuksen kasvu, energiankulutuksen kasvu=sähkön tarpeen kasvu, sähkön tarpeen kasvu=ydinvoima) Ei nyt ehkä ihan niin.

Onko kannattavaa mennä nukkumaan, jos aurinkokin on jo noussut? Vähän samanlainen olo kun olis tullu yövuorosta kotiin ja pitäis mennä nukkumaan mutta on ihan valosaa. Äsken pääsin kokemaan jälleen yhden kätevyyden huippuhetkistä! Mentiin kaverin kanssa talon  takapihalle hetkeksi istumaan lähikerhosta kotouduttuamme. Mutta kas, sisälle halutessa avaimet ei sopinutkaan oviin! Eikä myöskään ympärillä olevan aidan portteihin! Lukitsimme siis itsemme ulos. Onneksi yksi portti oli auki, mistä pääsi viereisen kerrostalon aidatulle pihalle. Tältä pihalta pääsi sitten yhdestä tietystä portista jopa ilman avainta nappia painamalla ulos. Korttelin kierto ja kotiin. Mutta siis, omalla kotiavaimella ei pääse pyöräkellarin ovesta, takaovesta, saati aidasta sisälle/ulos. Mikähän fiksu idea tänkin suunnittelijalla on joskus ollut?

TJ 19.

Makes it so hard not to cry

Eilen oli yllättävän tehokas päivä. Ensin tenttiin, mikä meni ihan riittävän hyvin ja saman kurssin esseen palautus jo yhdeltä yöllä. Pisteitä kasassa tältä vuodelta siis jo 29! Tenttejä on vielä edessä noin 16 pisteen edestä ja kaksi pistettä tulee jos tulee siis jos heinz koskaan palauttaa meidän ryhmätyötä. Ihan miten vaan, pärjään ilmankin jos niikseen on. Kela haluais saada vähintään 38,4 noppaa ja siihen pitäsi päästä. Tentin jälkeen tulostamaan eli ensin etsitään kone, joka toimii, sitten ladataan tenttiprujuja ja painetaan tulosta. Laitetaan maksukortti tulostimeen ja odotetaan. Otetaan kortti ulos ja laitetaan uudestaan sisään. Odotetaan. Bitte Karte entnehmen. Bitte Karte entnehmen. Jaahas. Ei sitten tälläkään kertaa tulosteta. Muuten ei haittais, mutta loppuviikoks luvattu 30+ astetta ja aikaa ois kiva viettää myös pihalla eikä pelkästään sisällä koneen edessä. Ei sitten. Konettakaan ei voi ottaa pihalle, koska ilman kiinnitettyä virtajohtoa tapahtuu hyvin äkkiä tilttaus ja jumahdus. No, koitetaan josko vaatekaupassa käynti onnistuis. Pitkästä aikaa kyllä. Jo toisesta kaupasta löyty uudet uikkarit, ekasta kaupasta läpsykät ja kolmannesta housut (jotka samantyyliset vanhat oli myös hajonnu edellisenä päivänä, ehkä vois ostaa vähän useemmin vaatteita..). Kotiin ja keitettyjä perunoita. Oi että tavalliset keitetyt perunat maistuu hyviltä kun on joitakin kuukausia eläny pelkällä pastalla. Hieman nettitv-ohjelmia ennen illan konserttia. Mutta äää, matkaoppaat ei näy enää suomen ulkopuolella! Eikä muutkaan ohjelmat. Miksei, viime kuussa näky vielä, muuttuko tekijänoikeudet kesäkuussa? Typerää. Sitten jättiylimakeusherkkujätskille ja lopulta Schönbrunniin konserttiin. Uskon että siellä tosiaan oli se lähemmäs satatuhatta ihmistä. Sitä ei kyllä huomannu pois lähtiessä, sen verran jouhevasti meni. Konsertti itessään oli hieno, soittajat hyviä, hyvä pianisti, ohjelmisto vähän tylsähkö (=en oo kuullu juurikaan ennen) mutta star wars -tunnarit ja kappaleet ja valot niitten aikana oli hienoja! :) Ja keskiyöllä edelleen 24 astetta lämmintä. Huomenna +33. Punkku on muuten hyvää sekä spriten, kolan että fantan kanssa. Tapasin konsertissa ihmisen Iranista. Nyt tiedän (jos muistan oikein), että Iranissa on noin 70 miljoonaa ihmistä, siellä puhutaan persiaa (jossa on 32 aakkosta), lähin kieli persialle on arabia (27 aakkosta, kirjaimet samankaltasia mut muuten rakenteeltaan ei), persia kuulostaa vähän laulamiselta, yleensä Iranissa opiskellaan englantia ja arabiaa, talvella maksimikylmyys on -25 paikkeilla (mikä on ihan jäätävää), kesällä noin kuukauden ajan +30-35, perinteinen soitin on joku kolmionmuotonen häkkyrä kielillä/naruilla joita sitten lyödään kahdella ohuella puutikulla.

Tänään on ihan liian kuuma päivä lukemiselle. Mutta silti pitää lukea. Sisällä, yllä kerrotuista syistä johtuen. Ympäristöetiikan sanasto ei oikein ota jäädäkseen päähän, vaikken käynyt luennoillakaan kertaakaan. Siinä taas uusi ennätys, hydrobilsassa kävin sentään kerran ja ekologiassa jo kahdesti. Wie wirklich ist die Wirklichkeit?

Kämppis muuttaa pois jo 25. päivä, Alankomaihin. Saa nähä tuleeko vajaan viikon aikana vielä uus kämppis. Ilmeisesti mun ei tarviikaan sillon vikana päivänä lähtee raahaamaan kaikkia kamoja keskustaan öad:n toimistoon, vaan avaimen vois jättää siivoojille. Ihan mahtavaa. Ei innostais viimisenä päivänä seistä jonossa. As we say our long goodbyes. Suomesta lähtiessä sentään tiesi että palaa ja näkee ihmiset. Mutta täältä lähtiessä ei voi tietää näkeekö näitä ihmisiä enää ikinä.

Wohin du auch gehst

En ikinä ennen vaihtoa ollu ajatellu, että koskaan kävisin Sloveniassa. Sehän on vaan joku pieni maa jossain keskellä Eurooppaa. Mutta aivan ihana maa! Meri, vuoret ja mukavat ihmiset. Aurinko ja lämpö. Meri. :) Välimeri on niin kaunis. Viimeks nähny meren joulukuussa lentokoneen ikkunasta. Ekaa kertaa uimassa sitten viime kesän. Talviturkin heitto Välimeressä, vois sitä huonomminkin olla. Tosin bikinien hajoaminen yleisellä paikalla ei oo koskaan kivaa, mutta onneks oli sitä ennen jo ehditty kerran uida ja ottaa aurinkoa. Toinen ja kolmas uintikerta jäi valitettavasti väliin, mutta maisemat oli aivan upeita. Meri/järvi, vesi ihanan väristä ja niin puhdasta että näkee pohjaan ja voi katella kaloja, taustalla korkea vuoristo, taivaalla aurinko, pieni tuulenvire ja ulapalla valkosia purjelaivoja. Ah. Jalkapohjan arvista myös huomaa, ettei kyseessä ollu ihan mikään hiekkaranta, vaan paljon pieniä ja isompia teräviä kiviä. Nyt on myös Kroatia ja Italia nähty, vaikken ihan maitten maaperälle asti päässy. Illalla rannalta pois lähtiessä oli ehkä kaunein auringonlasku ikinä. Se jos mikä olis voinu olla romanttista. Muutenkin oli ihan epätodellinen olo esim. Piranissa ja Portorozossa, ihan kun olis ollu etelässä mutta ei kuitenkaan oo. Jos siis haluat etelänmatkalle, lähde Sloveniaan tai Kroatiakin on varmasti siihen hyvä. Oltiin yks päivä myös Ljubljanassa sekä Bledissä, molemmat hienoja. Lisäplussana ruokakaupat halpoja, osa kahviloista halpoja, mutta ravintolat normitasolla. Nyt tiedän miksen koskaan muuttais pysyvästi Itävaltaan. Siellä on ihan kaikkea, paitsi merta.

Menin sitten ilmoomaan vielä yhteen eli kaheksanteen tenttiin tässä kuussa. Koitan vielä kerran sitä ihanaa vertiefung ökonomia ja jos ei nyt onnistu niin oonpahan edes yrittäny kaks kertaa. Ja ihan typerää että BOKUn farewell party on jo ens viikon keskiviikkona. Mitkä ihmeen jäähyväisbileet semmoset on, joitten jälkeen on vielä viis tenttiä ja kaks viikkoa lukukautta jäljellä? Huomenna siis tenttii 2/8 ja illalla Wienin filharmonikkojen kesäyön konserttiin Schönbrunniin. Viime vuonna paikalla oli arviolta 100.000 ihmistä.

Torstaille luvataan +31!

Tanz

TJ 28, vika kuukausi vaihdossa alkaa ja viiminen vuokralasku löyty postiluukusta. Keskimäärin tentti joka neljäs päivä. Vois kauhistuttaa. Mutta kuten eräs fb-ryhmä kuuluttaa: nelonen on riittävä, riittävä on hyvä ja hyvä on melkein ykkönen. Hyvä päättelyketju, jota Y125-kurssin proffa varmaan arvostais. Mutta eilisen aamun tentti oli aivan ihana, siis verrattuna siihen mitä odotin ja verrattuna kaikkiin aikasempiin. Elämäni eka tentti englanniks! ja aivan mahtava tunne kun pystyy vaan kirjottamaan mitä haluaa, eikä tarvii eka käyttää puolta tuntia sanojen muistelemiseen ja kysymysten ymmärtämiseen. Ah. Nyt sen kunnolla tajuaa miten tahmasta saksaks opiskelu on ollu kun pääsi englannin makuun. En sittenkään oo oikeesti niin huono miltä viimiset yheksän kuukautta on tuntunu.

Käytiin ostamassa junaliput Ljubljanaan. Mentiin sisälle toimistoon ja huomattiin että vaan käteinen käy. Jonotus automaatille ja takaisin. Minuutilleen oikeaan aikaan ennen kun toimisto meni kiinni. Mies oli kiva ja suostu myymään meille vielä liput. Kun kaikki oli oikein säädetty, oli maksamisen vuoro. Niin paljonko se tekeekään yhteensä? Ai......hmmmm, meillä ei oo tarpeeks käteistä. Mies huokaa syvään ja kaveri lähtee juoksemaan uudestaan automaatille. Toimiston ovi oli jo lukossa ja takana oli nainen, joka tunki väkisin sisään estelyistä huolimatta kaverin lähtiessä. Melkein tappelun paikka. Hirveä valitus- ja selityslitanja naiselta toiselle virkailijalle kuinka hänelle on pakko vielä myydä lippu (erittäin monimutkainen sellainen) vaikka paikka on jo kiinni. Ei onnistu. Lisää valitusta. Ei onnistu. Lisää valitusta. No hyvä on, syvä huokaus. Lopulta kaveri tulee takaisin rahojen kanssa ilmeisen pitkästä automaattijonosta ja kiva myyjäsetä pääsee vihdoin meistä eroon. Oltiin kuitenkin jo kivoja asiakkaita verrattuna valivali-naiseen. Ulos lähtiessä huomaamme tietenkin edellistä automaattia vielä lähempänä sijaitsevan automaatin ilman jonoa. Ehkä ensi kerralla.

Äsken tuli omassa keittiössä vastaan Englannissa opiskeleva liettualainen, joka on mun amerikkalaisen kämppiksen kaveri. Jännää mihin ihmisiin täällä aina törmää. Se osas sanoa suomeksi 'kiitos', koska sen kaverilla on helsingistä kotosin oleva mies, vaihdossa ollessa hankittu. Hups, kämppis sai äsken mukavat valitukset siivoojilta, kun sillä on yövieras, josta se ei ollu ilmottanu ja siivoojat huomas sen. Onneks siivoojat oli sillon lomalla kun kaveri asu täällä jonkun viikon.. Ja toinen siivoojista tuli mulle just selittämään jotain (kuiskien), että 'laiton vieras taas, oletko huomannut. Meille ei ole mikään ongelma, meille ei ole mikään ongelma. Mutta johtaja tulee joka ilta kameran kanssa ja huomaa. Joka ilta maksaa 25 euroa. Meille ei mikään ongelma, mutta johtaja tulee ja 25 euroa.' Siis mitä? Kuka tulee kameran kanssa? joka ilta? ja tekee mitä? (No ei ainakaan mun vieraita oo ikinä huomannu.) Se vielä ihan innoissaan selitti siitä mulle ja pahoitteli että tällä viikolla ei siivota huonetta, niin paljon hommaa. 'Laiton vieras' kuulostaa muuten aika pahalta. Muutkin on tässä talossa kyllä huomannu että siivoojat selittää aina ihan mitä sattuu. Niillä on varmaan niin tylsää että pitää kehittää kaikkia jänniä tarinoita asukkaitten päänmenoks.

Vieläkin sataa. Esseenkirjotusmotivaatio nolla. Tietokoneenedessäistumismotivaatio nolla. Lyhenteet on sitten kivoja, ens viikolla tentittävästä löytyy ihan esim. DSB, GATT, WTO, MEA, MFN, UNCED, CTE, CTESS, EMIT, TBT, GATS, TRIPS, PPM, SPS, SCM, DBG, CITES, STO, URA, URAA, AMS, PSE, ATC, ITO, IMF, IBRD, CAP. Useimmat ihan selkeitä, mutta pakkoko kaikki on lyhentää? Tällä kertaa tylsyyksissäni törmäsin juutuupissa tähän ja tähän. Sveitsiläinen yhtye, mieslaulaja saksalainen ja naislaulaja suomalainen.

Huomenna Ljubljanaan (Sloveniaa) loppuviikoks!!

Eipä tiennyt tyttö

Sataa sataa ropisee, pilipilipom.
Ei oo kyllä mikään ihme, jos tälläsellä sateella alkaa tulvimaan jossain. Ihan hirveetä kaatosadetta. Tää kun olis tullu lumena (kuten vistani ennusti) niin olis aikamoiset nietokset. Katotaan vaan niín kohta toi Tonavakin alkaa tulvimaan. Donauinselfestiäkään ei voitu joku vuosi pitää kun koko saari oli enemmän tai vähemmän veden peitossa.

Se ois sitten markkinoinnin tentti 1.7. klo 13. En taida olla menossa. Niitä pisteitä ei siis oo tulossa. Eikä myöskään hyväksilukua. Eipähän tarvii käydä enää niilläkään luennoilla. Tämä täytyy siis kompensoida menemällä ensimmäistä kertaa elämässäni uusintatenttiin vähentämään hylättyjen määrää. Kaipa joku merkkipaalu sekin.

Viikonlopun saldoa: AD-käyttölupa(?) aktivoitu, Praterissa juostu, kirjastokäyty, postilähetyslaatikko roinalle hommattu ja opiskeltu. Sekä kuunneltu afrikka-tarinointia ja kateltu afrikka-kuvia, juotu lastenskumppaa (pahaa, mutta näyttää hienolta), tultu kotiin ei-edes-viimeisellä metrolla, kävelty kotiin tihkusateessa puoli yhdeltä yöllä capreissa ja t-paidassa ajatellen että 'mulla on oikeestaan kuuma', syöty synttärikakkua, ostettu huonoja mansikoita, missattu kirkkojen pitkä yö, saatu selville että vain itävallassa sanotaan 'passt' mutta saksalainen ei osannut sanoa mitä saksassa sanottaisiin, lainattu makuupussi, opittu juomaan punaviiniä siitä pitäen, pohdittu lähtöä ja oltu olevinaan eksoottinen erasmus kaukaa kylmästä pohjolasta. Salsattu, kierretty kirpparimarkkinatapahtumia, kävelty jalat verille ja tekoiholaastarit puhki, suoritettu saksan kurssi tiivistelmän arvostelulla 'Bravo!', juotu kahvia, tavattu uusia ihmisiä, kuunneltu ukkosta ja pidetty sadetta, laulettu shonki ponki shanghaita, vietetty vieraan ihmisen synttäreitä, juostu Tonavalla ja tehty samalla viisivuotissuunnitelma.

Gut gemacht.

Viel Erfolg

Viikon päästä on kesäkuu. Ens viikonlopulla juna/auto suuntaa Sloveniaan! :) Ja nään ehkä Välimeren!

Eilen käytiin Grazissa. Hyvä reissu. Maisemat junasta tosi hyvät, yllättävän paljon ja korkeita kukkuloita kun lähtee Wienistä etelään. Alpit, metsää ja lehmiä laiduntamassa, niin klisee, mutta niin ihanan näköstä. Voi kun Alpit vois ottaa mukaan. Ravintolavaunu. Nähtävyys Glockenspiel, video siitä ja varsinkin se ettei se toisellakaan kerralla halunnu tehdä mitään. Hiukset ja kärpäset ruoassa. Nenän edestä sulkeutuvat ovet. Kommunikointiongelmat. Vesijuoppous. Lähellä ollut ruokakauppaan eksyminen. Auringossa +34 C. Aurinkorasvan istuminen kotona hyllyllä. Hieman punoittava iho. Naurukohtaukset. Suomen kylmyys ja suhteet Venäjään. Heisse Schokolade. Eigentlich nicht so schlecht. Nicht so gut, nicht so schlecht.

Toukokuu on ollu kaikista paras kuukausi täällä tähän mennessä. Mutta niinhän se kai sitten kuuluu tehdä, lopettaa sillon kun on vielä kivaa?

38

En vieläkään, edelleenkään, koskaan tule ymmärtämään Itävallan lomia, pyhäpäiviä, vapaapäiviä. Yliopistoliikunnalla on 22.-25.5 Pfingstferien (helluntailoma?) eli heräsin taas ihan turhaan aikasin, hyvä että sentään tarkistin etukäteen. Yliopistolla taas ilm maanantai vaan on vapaapäivä. Lehdissä on jo useempana päivänä ennustettu millanen sää on kun on pfinstsamstag, pfingstsonntag, pfingstmontag, pfingstdienstag, pfingstmittwoch, pfingstdonnerstag, pfingstfreitag jne.. Täällä vedetään nää uskonnolliset erikoispäivät välillä vähän turhan pitkälle. Ja uutisissa näytetään järkyttäviä helluntairuuhkia, näyttää vähän suomelta juhannuksena.

Aamulla käytiin Praterissa karusellissa. Muuten perjaatteessa normikaruselli, jossa istutaan tuolissa ja jalat roikkuu, mutta tämä nousi 117 metriin samalla pyörien 60 km/h. Hyvät oli näkymät ja tosi kova tuuli. Vähän epäilytti kun katoin alas tullessa tuolien ketjujen kiinnityssysteemeitä. Näytti liian ohuilta ja heikoilta, mutta en oo kuullu että joku ois joskus pudonnu sieltä alas. Nyt on siis jo karuselli, kummitusjuna ja vuoristorata tässäkin maassa testattu.

Aamulla join luultavasti pahinta kahvia ikinä, ja sain myös ehkä huonointa palvelua ikinä. Aamupalalla jossain ravintolassa Praterissa, kello puoli yhden paikkeilla. Halusin sämpylän ja sen kanssa annoksen voita tai marmeladia. Vastaus tylysti: ei ole, se on vain aamupalalle. (varmaan niille joo tulee joka aamu just se tietty määrä jotain voiannospaketteja) Okei, otan täyteyn sämpylän. Vastaus: ei ole. Ottaisin cafe latten. Ei ole. Melange. No sitä on. (miten muka on melangea jos ei oo lattea, melangeen tulee kaikki samat aineet kun latteen ja vielä vähän päälle) Saako ison kahvin? Ei. jne. Meitä oli pöydässä kolme, koko ajan mies juoksi jossain edestakasin kun yritettiin tilata ja parhaimmillaan juoksi pois kesken lauseen ennen kun kuuli mitä koko asia koski. Eikä asiakkaita ees ollu hirveesti. Joku meistä halus tietää millanen on Speckbrot. Vastaus: Speckbrot, Speckbrot. Ja juoksi pois ennen kun ehti sanoa haluaako sen vai ei. Sitten saatiin venata ehkä 10 minuuttia kahveja, törkeen pahaa, kaks pussia sokeria helpotti aavistuksen tilannetta. Noin puoli tuntia lisää ja leivät saapu. Wurstweckerl oli tosiaankin halkastu sämpylä, jonka välissä kuus siivua jotain lauantaimakkaran tapasta. Eikä toisen leipä ollu yhtään sen haastavampi tehdä. Ja tähän kaikkeen joku kulutti 40 minuuttia?? Siis täällähän on maantapana että palvelu kahviloissa on töykeetä ja näin, mutta jotain rajaa sentään. Paras oli että menussa mainostettiin suurin kirjaimin 'Raucherlokal', niinpä niin.

Toinen 'mahtava' persoona, joka on tullu vastaan, oli todnäk englantilainen mieshenkilö. Oli istunu metrossa meiän (5 henkeä) vieressä. Ulkona kysy meiltä tietä ja sano lopuks, että oli ajatellu yhen meistä olevan kaikkien muitten äiti. Tämä kuulemma siitä syystä, että kyseinen henkilö on tyypin mukaan iso ja sillä on iso suu. Siis kuka tulee laukomaan vieraille ihmiselle jotain tollasta??

Company

Aina vaan sataa. Takatalvi saapui wieniin (siis sataa, tuulee, myrskyää ja lämpötilat laskenu). Tääl ei oo montaa kertaa jos kertaakaan aiemmin vuoden aikana ollu yhtä kovaa ja pitkään kestävää myrskyä. Kaapin nurkkaan tungettu takkikin piti kaivaa pitkästä aikaa esiin. Varmaan piti aurinkoa ja lämpöä lainata hetkeksi suomeenkin. Sinnehän nyt lupaillaan normaalia lämpimämpää kesää. En valita. Mutta ens viikolla siivoojat vie meiän viltit, ja palauttaa joskus syksyllä. Jäädytään sitten yöllä ellei lämpene.

Arvaa mikä alkaa nelosella ja päättyy neloseen.
Myös kuivatut mustikat sottaa (mutta on myös hyviä).
Rankkarit on typeriä.
Date Night -leffa oli hyvä.
Kuka oikeesti keksii sanakirjojen esimerkkilauseet? 'He heaved his formidable bulk into the chair. Hän hilasi mahtavan ruhonsa tuolille.'
Kivaa, Viikin Prisman automaatilla kopioitu pankkikortteja. Tervetuloa vaan kotiin! Onkohan rengashirviö vielä paikallaan..

Joo, pieni valivali-hetki. Nyt leffaan, taas :). (New York I Love You oli ihan tosi hyvä, suosittelen, Fatih Akin on myöskin hyvä, nyt tiedän myös miltä meksikon lippu näyttää) Pitäis kyllä päästä sitseille, viimisistä on jo ihan liian pitkä aika. Kuunnellaan sitten edes tätä, ja kuvitellaan että ollaan jatkoilla kulmahuoneessa. Tällänenkin löyty tänään. Leffan jälkeen tein itekseni pienin iltakävelyn keskustassa. Wien on tosi kaunis iltakaupunki, ja tunnelmallinen. Tuli ihan wieninhyvästelyfiilis. Täytyy toistaa jotain samaa sitten vikana iltana. Jotenki kauheeta puhua vikasta illasta, ens kuussa.

Fläche 5.2.100

Nähtiin ihan tosi paljon possuja! :) Ja kauriita/peuroja/mitä lie sorkkaeläimiä. Ja taas sain tennarini päällystettyä mudalla. Eihän nyt mitään goretex-kenkiä kannata metsään laittaa, jos pari päivää on satanut kunnolla, eihän? Musikvereinin konsertissa pääsin lopulta kuuntelemaan wienin filharmonikkoja, soittajat oli kyllä hyviä mutta ohjelmista vaan auttamattoman tylsä. No, maksoin vitosen seisomapaikasta eli ei kauheen iso menetys ollu. Konsertin väliajalla joku vanhempi/keski-ikänen nainen tuli selittämään kun nojasin seisomapaikat istumapaikoista erottavaan aitaan. 'Sinä olet varmasti itävaltalainen. Sinä olet wieniläinen. Tämä seisoma-alueen erottava aita on ihan kauhea, ihan kun eläimet häkissä olis. Hauskaa iltaa vielä.' Vai niin, no kiitos vaan. Täällä on joskus vähän kummallista porukkaa.

Saako taas vähän valittaa tästä fernerkundungin ryhmätyöstä? Tänään (15.) heinz soitti mulle, että oonko jo palauttanu teknisen kertomuksen. 'En. Voitko tehdä sen, tänään on palautuspäivä. Eikö palautuspäivä ole vasta 25.? Ei kun tänään. Okei, jos se on tänään niin teen sen tänään. Hyvä, minä voin sitten tehdä työn loppuun.'  Tarkastin netistä, palautuspäivä on 25. Ja tekninen kertomus on aikamoisen iso osa koko ryhmätyöstä. En todellakaan oo tekemässä sitä kokonaan yksin ja kirjota vielä senkin nimeä siihen. Vähän alkaa epäilyttää. No, nään sen maanantaina ja jos se ei oikeesti aio tehdä mitään niin saa sitten mun puolesta tehdä ihan yksinään ja minä teen ite omani. Onko aina pakko säätää?

Eilen näki Kahlenbergiltä kauemmas kun oon kertaakaan aiemmin nähny. Ja kävin lopulta kattomassa myös uni wienin sisätiloja. Ihan kivat.. Marmoria, koristeita, isoja portaikkoja, aurinkotuoleja sisäpihalla, vartijoita ovella, ihan kun ois astunu sisään museoon. On bokulla sentään hienommat kampuspuitteet, vieressä iso puisto ja yhen talon katolta tosi hyvät näköalat wieniin.

Nyt mulla alkaa olla sellanen olo, että oon valmis lähtemään täältä kotiin. Oli kivaa ja oon tyytyväinen että lähin, mutta samalla tiedän etten halua toista kertaa lähteä yksin yhtä pitkäks ajaks pois. Vikat vieraatkin lähti äsken kentälle. En tosin tiedä millä lennolla ne pääsee suomeen. Austrian Airlinesilla on ilmeisesti tapana myydä koneisiin enemmän lippuja kun on paikkoja ja jos tarpeeks moni ei peru niin kentällä on eka tulee eka saa paikan systeemi. En kyllä tajua, miten voidaan kentällä vaan sanoa että sori, et pääse lennolle vaikka lippu on ostettu normaalisti etukäteen eikä mitään muutakaan erikoista oo. Ihan naurettavaa. Eli jos oot joskus lentämässä Austrian Airlinesilla niin suosittelen menemään tekemään check-in:n hyvin ajoissa etukäteen. Tai siis netissä heti kun vaan voi. Tilannepäivitys-> lento ylibuukattu, 8 ihmistä jääny koneesta. Sai sentään seuraavalle aamulle lennon, hotellin ja kipurahaa. Mutta silti, edelleen ihan naurettavaa.

Minimatic

Metsästä selvittiin, ja suurimman osan ajasta oli jopa oikeesti kivaa! Kaikki ei menny ihan suunnitelmien mukaan, mutta sitenhän syntyy yleensä parhaat reissut. Tuli taas korjattua yksi harhaluulo Suomeen liittyen, suomen ja venäjän kielet ei todellakaan oo toistensa kaltasia.  Ja ei, suomi ei ole slaavilainen kieli. Paras oli toisen tyypin tokaisu asiaa, on Suomessa sentään yhtä kylmä kun Venäjällä. Ja tämä sanottiin sentään omakohtaisella yksi päivä helmikuisessa Lapissa -kokemuksella. Toinen oli Sakasta ja toinen etelä-Tirolista kotosin, todellakin huomas selkeen eron siinä kumpaa ymmärtää paremmin. Alussa en ois tajunnu tirolilaisen puheesta mitään, nyt meni jo aika hyvin. On sitte ihan oikeesti kehitytty saksassa. Ja tirolilainen oli myöhässä koska oli nukkunu pommiin, tapaaminen oli siis yheltä. Hyvä kuvailla millasia eri metsiä paikasta löyty, kun sellasia puita ei kasva Suomessa eikä siten mitään hajua mitä ne on. Sitten ne kyseli multa välillä voiko jotain juttua kutsua nimellä x. No, jos tietäisin mitä erikoissana x tarkoittaa. Oli sentään kuulemma kunnioitettavaa, että oon käyny kurssin 'Naturanaloge Optimierungsverfahren und Modellierung' ja päässy vielä ekalla läpi. Myöskään ympäristöpolitiikasta toinen tyypeistä ei ollu päässy ekalla läpi. Arvaa kuka pääsi. :) Ja hyvä kun kaikki übungin laput ja kartat, joita ois pitäny täytellä, on heinzilla. Toivottavasti muistan vielä ens viikolla mihin länttiin kartalla mikäkin kuvailu kuuluu. Valkoset tennarit hieman kärsi 'hyvästä oikaisureitistä' metsän läpi. Hiukan mutaa, märkää sellasta, lopussa edessä laaksossa sijaitseva puro, alas- ja ylösmenot aikamoisen jyrkkiä ja mudasta liukkaita. Ite pääsin lopulta kauniisti yli (huomioimatta kenkiä) mutta toinen matkaseurasta pääsi laskemaan hetken pyllymäkeä. Tämän jälkeen sai valita kolmesta vaihtoehdosta: sähköistetty aita, polttokasvimeri (en muista suomenkielistä nimeä tällekään) tai takaisin samaa reittiä. Polttokasvit. Oli meillä sentään pitkät housut, mutta vähän alko epämääräsesti poltella jalkoja. Lopputulos oli kuitenkin hauska reissu ja Sophienalpelta oli hienot näkymät ja ihan älytöntä miten paljon luontoa tälläsestä reilun 1,6 miljoonan asukkaan kaupungista voi löytyä. (väestötiheys wienissä n. 4000 as/km2, helsingissä n. 2700 as/km2, suomessa keskimäärin n. 16 as/km2)

Ihan hyvä vaan että pitää sulkea täkäläinen tili ens kuussa, kun sen korttikin jo alkaa temppuilla. Sain eilen kaupassa tunkea sen kortin ainakin kymmenen kertaa siihen laitteeseen ennenkun suostu toimimaan. Ja tämä just sillon, kun mulla ei oo yhtään käteistä mukana. Alko vähän hermostus nousta, sekä minun että takana olevan jonon keskuudessa.

Jee Suomi voitti USAn!

Ja tänään saapu vieraat! Hiukan säikähdin kun katoin päivällä finnairin sivuja ja niitten iltalento tänne oli peruttu. Sitten tuli viesti ja katoin varausta tarkemmin, austrian airlines, onneksi näin. Sadetta on tänään pitänyt ihan kiitettävästi, mutta wien on aina wien ja minähän olen kuitenkin täällä. :) Ravintolassa oli 'hauska' pariskunta, ei puhunu toisilleen koko aikana juuri sanaakaan, tuijotti vain avoimesti vuorotellen meitä ja vieressä istuvia ihmisiä. Huomenna uhmataan sadetta ja katsotaan, josko possut vielä viihtyis Lainzerissa.

Haloo Helsinki

Ei ei en jaksa tätä nettiä.  Tää on niin ihanan hidas ja joka kerta kun yrittää avata uuden sivun niin näytetään vaan että sivua ei voi näyttää. Muutaman F5-päivityksen jälkeen sivut ehkä sitten aukeaa. Lepposaa surffailua indeed.

On nyt just kyllä hyvää säätämistä tän heinz-jutun kanssa.. Ja ei oo nää kaverit tainnu tottua puhumaan saksaa vaihtareille, puhuu puhelimessa sen verran nopeeta ja murteella. Kyllä mä kuvittelisin ymmärtäneeni mistä oli kyse. Sitte oon kyllä tyytyväinen kun nään tän kurssin suoritusmerkinnän. Mutta joo, huomenna siis metsään heinzin kavereitten kanssa ilman heinzia. Mutta se lupas tehä ite sitten meiän ryhmätyön loppuun, koska ei ehi metsään. Mua edelleenkin epäilyttää mitä tästä tulee.

Tehtiin taessa aika hieno potku. Korjaan, ohjaaja teki hienonnäkösen potkun, jota minä ja muut sitten yrittivät matkia. Ensin otetaan muutama askel vauhdiksi, hypätään, nostetaan toisen jalan polvi ylös ja heti perään potkastaan toisella jalalla korkeelle ja lopuksi laskeudutaan asentoon, ilman että kuuluu valtava tömähdys. Kuvittele valtava tömähdys x 20. Siltä se kuulosti. Mut oli hauskaa, ei ne monet hienolta näyttävät liikkeet oo lopulta mitenkään ylivoimasia tavallisillekaan ihmisille.

Huomenna suomiputki saa jatkoa, kun sisko saapuu wieniin!

Oi sitten kun tulee suomeen niin saa oman polkupyörän, oman kitaran, oman sängyn, omat astiat, oman pyykinkuivaustelineen, oman keittiön uunilla, oman kylppärin, omat ihmiset, omat cd:t, paremmat kirjastot, isommat aukioloajat, minua kielellisesti ymmärtävät ihmiset, meren, isomman ruokavalikoiman, karjalanpiirakoita, ruisleipää, voi oikeesti suunnitella tulevaisuutta, halvempi vuokra, varauslistalliset pyykkikoneet, enemmän opintopisteitä, oikeen pakastimen, kukkapuskat, ostoskorit, kassahihnat, ei-dupatut ohjelmat, saunan, mökin, järvet, kuntosalin, body-tunnit. Mitenhän sitä osaa ajaa edes autoa vuoden tauon jälkeen, en oo ollu ees montaa kertaa kyydissä täällä ollessa.

Mutta sitten ei enää ole tonavaa, leipomoita, kahviloita, alppeja, täällä olleita ihmisiä, halpaa viiniä, ihania luontokohteita, saksaa puhuvia ihmisiä, koko wieniä, mahtavia rakennuksia, tunnelmaa, halpoja seisomapaikkoja erinäisiin paikkoihin, kesäisiä maaliskuita, näin toimivaa joukkoliikennettä, c&a:ta, suht halpaa ruokaa, miljoonia vapaita juhlapäiviä, kolmen viikon pääsiäislomia, matkustelua, 65 sentin postimerkkejä, halpaa jätksiä, prateria.

Listoja vois jatkaa vaikka miten mutta nyt taitaa jo olla nukunta-aika.

Bitte?

Sitä päästään sitten vähintään elokuun ajaksi taas tutustumaan Latokylän soluelämään. Onpahan sitten tullu senkin paikan talot käytyä aika hyvin läpi: C, D ja E nähty. Kyllä mä vähitellen alan innostua tästä Suomeen palaamisestakin. Nyt alan ymmärtää, miksi Suomi on ulkomaalaisille usein niin eksoottinen paikka. Se alkaa nyt itestäkin tuntua jotenkin eksoottiselta. Oon siis ollu hyvän kauan poissa. Ja päätös on nyt tehty, Erasmus päättyy lopullisesti 30.6. Näin ollen elämä Suomessa jatkuu 1. heinäkuuta klo 00:25. Saa tulla kentälle vastaan. :)

Eilinen tentti oli taas tuttua lottoarvontaa. 8 kohtaa 31:stä tiesin varmasti, kyllä kai ne loppupisteet puolet oikein -tilanteeseen tulee arpomalla. Kuvittelin jo tenttiin mennessä että tällä kertaa tää ei oo niin vaikeeta, mutta mitä vielä, ihan sama olotila kun ekassa saksankielisessä tentissä syksyllä. Ja kyseessä oli siis sillon nyt tentityn kurssin ykkösosa. Niin että mikähän näistä ítävaltalaisista kalalajeista on Kieslaicher? Vaihtoehtoina kaheksan kalalajia, joista kahesta tiesin mitä ne on. No nyt tajusin mikä on Kieslaicher, miten sitä voikaan tenteissä olla aina niin tyhmä, ihan kun ei ikinä olis kuullu päättelystä tai sananjohtamisesta.. No, aina ei voi, ei tälläkään kertaa. 2/8 tenttiä takana. Kohta sitten satuilemaan CITESista.

Luulin jo että jääkiekkokin jää eilen näkemättä, kun täällä tunnutaan näyttävän telkkarissa vaan futista. Mutta lopulta löyty, Sport1 kanavapaikalla 35. On se hyvä että täällä näkyy myös paljon saksalaisia kanavia, sekä yks italialainen, ranskalainen ja turkkilainen. Suomi teki maalin! :) ja voitti. :) Olipa kivaa kuulla pitkästä aikaa Maamme-laulu.

Tuhka

Miten voi olla löytämättä yhtäkään viidestä normaalisti nurkissa pyörivistä kaupunkikartoista kun sitä kerrankin vois jopa tarvita? No kaipa se '10 min kävelymatka' suuntaan X hoituu ihan intuitiollakin. Kohteena oli siis Lainzer Tiergarten ja se oli tosi kiva paikka. Intuitio toimi. Suosittelen.

Tässähän täytyy alkaa kohta tehdä jo lähtövalmisteluja. Tilin sulkeminen (tai ehkä se sulkee ittensä, nettipankki meni nimittäin vartti sitten erroriin eikä vieläkään toimi), lennon varaaminen (finnairilla maksais vaan 591e, mä jään tänne, tai oikeestaan ostan menopaluun ja jätän paluun käyttämättä, sen saa jollain 250e, ei mitään järkeä, ja saa nähdä pääseekö täältä yleensä edes pois tulivuoripilvien takia), laatikkopostilähetyksen hintojen selvittely, pakkaaminen, tenteistä läpipääsy, asunnon hakeminen (tehty), ihan kaikki. Ens kuussa on lähtö ja sitä ennen on ihan tosi paljon asioita tehtävänä, myös kivoja, mutta ihan tosi paljon.

Miten Prater voikaan näyttää joka kerta erilaiselta kun sinne menee lenkille. Eilen hevoskastanjoitten kukista oli tippunu paljon maahan ja paikoin sai kävellä pelkän punasen tai valkosen kukkamassan päällä. Älyttömän kaunista. Ja täällä on tosi paljon isoja kotiloita. Huomasin niitä yhessä metsikössä melkein kymmenen jokasen puun rungolla, ja osa oli vielä tosi korkeella. Sama metsikkö oli myös ihan täynnä bärlauchia (villivalkosipuli). Siitä sais tosi hyvää ruokaa, mutta en halua koskea niihin etten vaan vahingossa ottais kieloa. Lehdissä on ollu pari juttua ihmisistä, jotka on syöny vahingossa kieloa ja kuollu siihen. Ei kiitos. Lenkillä tuli vastaan joukko viiskymppisiä naisia, joitten paitojen selässä luki: Wir können auch ohne Spass Alkohol haben. Hyvän näköstä. Oiskohan hyvä suomalaisille. Mehän siis, jos joskus juomme alkoholia, teemme sen vain siksi että suomessa on niin kylmä, eikä meillä koskaan ole hauskaa. Olemme juroja. Ihan kaikki. Ihan aina.

"It is not important what is gone, but what remains." Leffasta 'Home', joka näytettiin yks päivä yliopistolla UBRM:n leffaillassa. Vähän turhan mahtipontinen, mutta oli siinä asiaa. 20% ihmisistä käyttää 80% kaikista luonnonvaroista. 50 viime vuoden aikana ihminen on muokannut maailmaa enemmän kuin kaikkien aiempien sukupolvien aikana yhteensä. Joka päivä 5000 ihmistä kuolee likaisen juomaveden takia. Jääpeite on ohentunut 40% viimisen 40 vuoden aikana (onpa muuten osuvat luvut). Kiinassa valmistuu joka päivä olisko ollu 3 uutta hiilivoimalaa. 15:stä suurimmasta kaupungista 11 sijaitsee vaaravyöhykkeellä, jos jäätiköt sulaa ja merenpinta alkaa nousta. Viidennes Amazonin sademetsästä on hakattu. Oli siinä paljon muutakin, en nyt muista tarkkoja lukuja. Tuli vähän maailmanloppufiilis, mitä järkeä missään enää on. Mutta kuten leffa sanoi: "It is too late to be a pessimist." Ja lopussa tietysti peruslausahdukset tyyliin "So what are we waiting for?" "Together we can make a change. Togehter."

Katoin äsken videon CITES:sta (koska teen siitä esseetä/esitelmää). Siinä kerrottiin miten krokotiilinnahkoja voidaan CITESin ansioista myydä laillisesti tarkkailluilta "tehtailta". Yhteen ikävuoteen asti poikaset elää teltan näkösissä putkissa ja syö kuivattua sardiinia, sitten ne siirretään isompiin kasvattamoihin lihotettaviksi ja kahden vuoden ikäisenä ne on valmiita teurastettaviksi. Sitten niitten nahkoja käärittiin rullille ja kerrottiin ylpeinä miten hyvä juttu se on. Onhan se hyvä jollei niitä enää laittomasti ammuta ja tapeta koko lajia, mutta teki suoraan sanottuna pahaa katella sitä nahkojen käärimistä. Eihän se eroa mitenkään vaikka tehokarjataloudesta, sitä ei vaan oo tottunu näkemään.

Siirtymistä  Pointersiin kattomaan MM-lätkää ei olis kannattanu tehdä. Miten ihmeessä suomi voi hävitä aina todella kamalasti jos meen johonkin pubiin kattomaan peliä? Ehkä maanantaina paremmin.

Tänään käytiin Linzissä. Tosi kivan olonen kesäkaupunki. Sääkin oli ihan mahtava ja sain mukavat repunkantorajat. Ja syötiin aivan jättikokoset erittäin hyvänmakuset jätskiannokset. Joku vanhempi mies perinteisissä nahkahousuissa tuli sanomaan meille tähän tyyliin: 'Ich möchte euch etwas sagen. Heute sind Buttersemmeln wegen Mutterstag Muttersemmeln genannt. Nur zu wissen.' Jahas. Selvä. Hyvä tietää. (eli tänään voisämpylöitä kutsutaan äitienpäivän takia äitisämpylöiksi)

Huomenna tyhjentämään pää hydrobiologiasta.

Für immer und ewig

Tulihan siitä lukemisesta sentään jotain, parikyt sivua hydrobiologia kakkosta. Termitkin alkaa olla hallussa ykkösosan jälkeen. Aina se voittaa esseeseen/esitelmään aineiston ettimisen. Mutta minkä takia esseenkirjotus/aineistonettimismotivaatio iskee just aamulla puol ysiltä, kun pitäis lähteä pakolliseen harjotukseen? Myös itsensä bittimaailmaan päivittäminen on ollut aikamoisen tehokasta. Eilen näin pitkästä aikaa yhden slovenialaisen vaihtarin, joka oli täällä vaan wintersemesterin. Tosi hassua että tuntu kun mitään ei olis tapahtunu siinä välissä. Ja reissu Ljubljanaan on edessä todennäkösesti vajaan viiden viikon päästä! Tää viikko taitaa mennä salaatilla. Sen verran mukavasti tuli syötyä terveysruokaa puolentoista viikon turisteilun aikana että huh huh. Eipä ollu enää kauheesti nälkä. Yhdistetyllä päivällisellä ja lounaalla purkki pakastevihanneksia. Itävallan ravintolapuolella ei turhan paljon kaninruokia harrasteta. Taas uusi kokemus: kaksi päivää marginaalisella syömisellä ja tuntematta nälän tunnetta. Tältäkö tuntuu olla anorektikko, ettei ihan todella vaan oo nälkä? Tänään päästiin jo takasin normaaliin olotilaan. Makaronia sipulilla ja ketsupilla.

Jos viikissä pisteitä saa helposti, niin täällä ei todellakaan voi sanoa samaa. En oo kovin usein tehny yhtä paljon hommia vaivasen 2 op:n eteen. Eka oli luennot, sit niistä tentti ja neljä harjotuskertaa, joissa oikeesti pitää tehdä hommia. Ja lopuks pitää vielä tehdä joku kattavampi kartotus jostain metsäalueesta eli mennä oikeesti sinne metsään (joku tunnin bussimatkan päässä wienistä) puoleks päiväks kattomaan pitikö orthofotosta katotut interpretationsschlüsselit paikkansa (joo, en osaa termejä suomeks). Sit vielä raporttien kirjotus kaikista mahollisista jutuista. Toivottavasti saan parin sitä tekemään ja vielä sellasen joka tajuaa etten tajua.
-> Seuraavana päivänä
Sain kyllä todellakin parin: Heinz. Voi jestas. Lähetään sitten Heinzin ja kavereitten kanssa metsään kattomaan jotain länttejä, sen minäki haluan nähdä mitä siitä tulee. Ainakin jo selvitettiin se kysymys, että mulle on aivan sama mikä arvosana tulee, kunhan menee läpi. Lupaava alku. Ja koko ajan toistuva kysymys: Verstehst du? Ja. Ja. Ja. Ja. Ei oo todellista. Ja ei muuten lähettäny sen sähköpostiosotetta mulle eilen vaikka lupas. Tästä tulee vielä kivaa.
-> Juuri äsken
No nyt tuli sähköpostia: Hey ho sanna! Here i am!
Ei vaan tyyppi taida käsittää että kyllä, minä osaan saksaa. Sitä ei ainakaan siitä vois päätellä että kurssi on saksaksi ja kerroin päässeeni jo tentistä läpi. Ei. Ja viestin otsikkona GIS, mikä ei siis ees oo se kurssi missä tää parityö tehdään vaan toinen jota en edes käy. Tuleepahan edes sosialisoitua paikallis(t)en kanssa.

Ei tuu ihan kevyt lomailu-kesäkuu, ei todellakaan. Tentit 1., 8., 14., 23. ja 24.6.  Ja johonkin väliin tungetaan vielä kaks lisää. Ja muutama viikonloppureissu siihen ettei tuu turhan paljon luettua. Toisaalta ei oo minään päivänä ees kahta tenttiä, edistystä tammikuun 3 tenttiä samana päivänä -tilaan. Mutta kuten sanottu, ykkönen tai nelonen, aivan sama, kunhan ei vitosta tuu. Mutta tää tarkottaa että saatan pystyä luovuttamaan kämpän 30. päivä klo 9 mennessä. Ei siis tarvis maksaa öad:lle enää ylimääräsiä. 10 kurssia, 23 op:ta, siitä positiivista että kotona tulee pisteitä sitten melkein satamalla. Tänään oon löytäny aika paljon hyviä lähteitä esseelle ja esitelmälle ja luin hydron tenttiprujutkin loppuun. Aina välillä tulee noustua vaihtarihulttio-opiskelijan suosta.

Kattelin ekoja kuvia täältä syyskuulta ja tajusin että se tunne, kun kaikki oli uutta ja jännää ja tapahtu/piti hoitaa 'isoja asioita', on täysin kadonnut. Ehkä se on se juttu. Nyt täällä on kun kotonaan, normielämässä ei ylipääsemättömiä kielellisiä vaikeuksia ja kaikki on tuttua, tavallista. On kun kotonaan, mutta silti ei, koska kaikki ihmiset on muualla. Muistan miten lopulliselta tuntu tyhjentää matkalaukusta kaikki tavarat kaappiin. Tänne sitä nyt jäätiin.

Pitää vielä sanoa, että tää on ihan naurettavaa miten vaikeeta viiden sivun englanninkielisen esseen kirjottaminen voi olla. En muista mitään sanoja, tekstin tieteellisyydestä ei voi edes haaveilla ja haluisin vaan heittää puolet sanoista saksaks. En taida ees olla ikinä kirjottanu niin pitkää pötköä englanniks. Alkaa olla kovin surkuhupasa olo tän esseen kanssa. Ja myös eilen, kun tulin aivan kuolleena taeboxingista kotiin, alaovella oli joku mies joka ei saanu ovea avaimellaan auki, en saanu minäkään ja lopulta koitin ovea ja kas, tämähän on auki! Kumpikaan ei ollu saanu mitään postia ja vielä samalla hissillä ylös. Hauskinta oli että mies näytti melkein yhtä kuolleelta kun minä.

Tätä oltiin kuuntelemassa tänään Tunnelissa Stammtischin ohella. Tykkäsin, on tosin parempi livenä kun netistä kuunneltuna.