On jotenki silmiäavaavaa tajuta, että täällä minä olen se ulkomaalainen ja maahanmuuttaja. Usein noista käsitteistä, varsinkin maahanmuuttajasta, tulee paljon negatiivisia mielikuvia. Mutta en minä ole negatiivinen asia, yhteiskunnan näkökulmasta, toivottavasti. Käsitteenä maahanmuuttaja on harvinaisen huono. Se kattaa liian suuren alan, kaikki jotka muuttaa joksikin aikaa toiseen maahan mistä tahansa syystä. Kauheeta yleistystä. Keskustelupalstoillakin (joita ei kannattais koskaan lukea) toistuu hyvin usein 'varmaan oli taas joku maahanmuuttaja asialla'. Häiritsevä sana.
Tonavan rannalla on kivaa istua ja kattoa, kun valosa muuttuu nopeesti pimeeks ja kaikki valot syttyy. Se on myös hyvä aamuyön kävelykohde. :) (itseasiassa ainoo suunta mihin kotoonta viittii siihen aikaan lähteä, Praterin pikkukujat naisineen ei oikeen houkuta) Donauinsel on muuten kiva, mut se on nykyään ihan teinien valtaama (varmaan niilläkin pääsiäislomaa). Parin tunnin itekseni Starbucksissa istuskelun jälkeen sain jo tokan saksankielisen romaaninkin luettua. Perhostalo on kiva pikkupaikka, vaikka oisin halunnu nähä ehkä vähän enemmän perhosia. Eilen lähti taas yks ihminen kotiin. Miks kaikkien pitää lähtee pois?
Tänään ei asiat oikeen toiminu. Kaverin, joka asuu samassa talossa, ikkuna lähti irti seinästä. Siis ikkuna lähti irti seinästä! Eikä täällä tietenkään oo mitään talkkaria mille vois soittaa, vaan ainoastaan yhessä kämpässä asuu hausmeister jolle asioista voi ilmottaa, mutta tyyppi ei ollu kotona ja ainooksi vaihtoehdoksi jää aamulla siivoojien puheille meneminen. Nähtäväksi sitten jää, miten nopeasti asialle tehdään jotain. Onneksi ei olla suomessa, sillon saattais tulla hiukan kylmä. Toisaalta suomessa koko juttua ei olis luultavasti edes tapahtunu. Tän jälkeen yritettiin kattoa leffaa koneelta, mutta ihanainen vistani halusi pitää kaikki äänet itsellään. Lopulta saatiin yks elokuva toimimaan. Leffan jälkeen en uskonut että huomenna on jo torstai. Olisin voinut vaikka vannoa seuraavan päivän olevan keskiviikko. Ei sitten.
Tajusin jo eilen, että Salzburg on Salz ja Burg laitettuna yhteen. Ja että kahvinporot on kahvin porot. Eilen tuli myös puheeksi mitkä on eri kielten pisimpiä sanoja. Tässä muutama googlen kertoma:
kumarreksituteskenteleentuvaisehkollaismaisekkuudellisenneskenteluttelemattomammuuksissansakaankopahan (anteeks mitä?)
epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhän
Muuta hauskaa.
istahtaisinkohan = "I wonder if I should sit down for a while"
juoksentelisinkohan = "I wonder if I should run around aimlessly"
-Kokko, kokoo koko kokko kokoon!
-Koko kokkoko?
-Koko kokko! (tän yks tsekkiläinen ois halunnu kuulla, en muistanu sillon)
Paras kommentti jollain keskustelupalstalla: "Kattokaa wikipediasta jos ette usko!"
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Puutomaatti
Kesä ja puistot! <3 Ja kolmen viikon pääsiäisloma! :)
Tänään oli varmasti yli 20 astetta. Sen verran kuuma! oli t-paidan kanssa Schönbrunnin nurtsilla (siellähän lukee että please don't step on the lawn, mutta kuka tollasia nyt noudattaa?). Ihanaa vaan istua ja katella kaupunkia (sieltä näkee siis melkein koko kaupungin ja mäennyppylöitä), syödä eväitä ja salaisuuspuuhastella. Sitä ennen tarkastin Schönbrunnin pääsiäismarkkinat, samaa tyyliä kun joulumarkkinat mutta pienempiä, ei niin monipuolisesti tavaraa ja kaikissa tavaroissa pääsiäisaiheita (muuten usein samoja, kynttilät, pallot, roikkuvat koristeet), ja sää hiukkasen lämpimämpi.
Eilen oli ihan mahtavaa istua myös Stadtparkissa, prujuja lukemassa! Samalla pääsin seuraamaan lähietäisyydeltä pulujen lisääntymismenoja, jee. Puisto oli ihan täynnä ihmisiä kahen aikaan perjantaina, ei tainnu muillakaan olla liikaa pakottavia velvotteita.
Nyt on sellanen olo että pitäis päästä mökille. Eiköhän joku halua heinäkuussa kutsua? :)
Tänään oli varmasti yli 20 astetta. Sen verran kuuma! oli t-paidan kanssa Schönbrunnin nurtsilla (siellähän lukee että please don't step on the lawn, mutta kuka tollasia nyt noudattaa?). Ihanaa vaan istua ja katella kaupunkia (sieltä näkee siis melkein koko kaupungin ja mäennyppylöitä), syödä eväitä ja salaisuuspuuhastella. Sitä ennen tarkastin Schönbrunnin pääsiäismarkkinat, samaa tyyliä kun joulumarkkinat mutta pienempiä, ei niin monipuolisesti tavaraa ja kaikissa tavaroissa pääsiäisaiheita (muuten usein samoja, kynttilät, pallot, roikkuvat koristeet), ja sää hiukkasen lämpimämpi.
Eilen oli ihan mahtavaa istua myös Stadtparkissa, prujuja lukemassa! Samalla pääsin seuraamaan lähietäisyydeltä pulujen lisääntymismenoja, jee. Puisto oli ihan täynnä ihmisiä kahen aikaan perjantaina, ei tainnu muillakaan olla liikaa pakottavia velvotteita.
Nyt on sellanen olo että pitäis päästä mökille. Eiköhän joku halua heinäkuussa kutsua? :)
Illalla pelattiin lautapelejä buddyn luona. Oli minuutista kiinni että ehin vikaan metroon kotimatkalla. Mutta ei tarvinnu edes juosta. Mutta jestas mä oon kehittyny itävallansaksasta selvää saamisessa! Siellä oli kaks muuta tyyppiä, jotka puhu ihan järkyttävää dialektia. Mutta ymmärsin koko ajan mistä oli puhe ja suurimman osan ajasta melkein kaiken. Vou. Puhuttiin mm. siitä, minkä takia yks oli alkanu vegaaniksi, johtuuko nälänhätä oikeasti ruoan puutteesta vai huonosta resurssien allokoinnista, onko geenimanipulointi hyvä vai huono juttu jne. Sitä sanastoa oon tietysti täällä kuullu kursseilla koko ajan. Mut nyt pysty jännästi kuuntelemaan ja samalla huomaamaan että ahaa, näin tää ja tää juttu sanotaan itävallaksi. Siinä on oikeesti tosi paljon säännönmukaisuuksia. Heute->Heit, Leute->Leit. A vedetään o:ksi melkein joka paikassa, ei vaan verbeissä. Ja oikeestaan nää ei sano a:ta ja o:ta ihan puhtaana a:na ja o:na, vaan jotenki jännästi, kuulostaa oikeestan aikamoisen huvittavalta. Kaipa se puoli vuotta on jonkunlainen haamuraja, jonka jälkeen 'uuteen' kieleen alkaa päästä sisälle. Tässä vielä innoikkaille esimerkki siitä miltä itävallansaksa näyttää (toi on vielä suhteellisen ymmärrettävää).
torstai 25. maaliskuuta 2010
Uralt Heißhunger
Välillä kieltä opiskellessa tulee turhautunut olo, mitä hyötyä tästäkin sanasta tai sanonnasta on, eikä olisi hyödyllisempiäkin juttuja. Mutta niinhän se menee, sanat pitää opetella yksi kerrallaan ja kaikki aikaisemmin opittu tukee uutta. Olisi hauska tietää, montako uutta sanaa täällä on keskimäärin oppinu päivässä. Ainakin passiivinen sanavarasto on kasvanut ihan valtavasti. Yks hyvä keino oppia uusia (ei niitä tavallisimpia) sanoja on pelata sananselitystä saksankielisten kanssa. Sekin on jännää, että kun oppii jonkun yksittäisen uuden sanan, niin sitä alkaa vähän aikaa kuulla/lukea lehdestä tosi usein, vaikkei muista sanasta koskaan ennen kuulleensa. No, jos sanaa ei oo ymmärtänyt niin tuskinpa se olis mieleenkään jäänyt. Esimerkiksi sana 'Grundstück' (maapalsta, tontti), luennolla olin ihan pihalla koska en tajunnut mitä sana tarkoitti, mikä ihmeen peruspala? (asiayhteydestä olis voinu tajuta, mutta aina ei voi, eikä ekan luennon jälkeen tullu tietenkään mieleen tarkistaa sanakirjasta, aina ei vaan leikkaa) Mutta sen jälkeen oon nähnyt sanan jo muutamassa kyltissä ja kuullut jonkun puhelinkestustelussa. Sama juttu 'Verteidigung'-sanan kanssa (puolustus, puolustusasianajaja). Verteidigung on siis yksi liike taeboxingissa, siellä osaan kyllä liikkeet mutten millään muista mikä on minkäkin niminen. Pari päivää sitten selvisi, että kyseinen sana tarkoittaa puolustusta, ja johan helpotti muistamista. Sanan huomasin tämän päivän ilmaislehdessä kahteen kertaan ja lisäksi kirjassa jota oon lukemassa. Kiva välillä huomata että hei, oon oppinu täällä saksaa ja näistähän on joskus jotain hyötyäkin!
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
In joy and sorrow
Nyt on viime aikoina alkanu selvemmin tuntua se, että täällä on viettäny jo yli puoli vuotta. Ei normielämässä sinänsä pitkä aika, mutta eri juttu kun ihan kaikki on uutta ja muuttuu kerralla. Ja kaikki ihmiset jää Suomeen. Ja ite on täällä. En oikeen osaa kuvailla sitä tunnetta.
Mutta Rachmaninoff on vaan yks parhaista (miksen menny konserttiin syksyllä..). Tässä muutama esimerkki (huomaa kuinka hienosti onnistuin laittamaan linkit :) ):Prelude Op 23 No 3 (mm. tätä soitin joskus mutta jäi kesken, ajattelin alottaa uudestaan)
ja toinen: Elegia (tääkin pitäis harjotella, ihana)
Tein tänään vähän listaa siitä, mitä haluan vielä tehdä wienissä ennen kun lähen. Ei tullu ihan lyhyt. Kiireeks heittää. Sitä odotellessa voidaan kuunnella vielä hetki Itzhak Perlmania. (Osaispa soittaa viulua, osaispa soittaa ihan kaikkea, hyvin.)
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Verteidigung
Itävallassa on kuulemma laki, jonka mukaan kaikissa yliopistoissa täytyy opetuksessa käyttää Hochdeutschia. Sen kun näkis. Ja bokulla on joitakin vuosia sitten tehty sopimus proffien ja kv-yksikön välillä, että itävalta vaihtuu heti Hochdeutchiin jos kurssilla on ykskin Erasmus. Sen kun näkis.
Oon jo aiemmin listannu jotain itävallan saksan piirteitä, mutta tän päiväsen saksantunnin keskustelun innoittamana päätin tehdä vähän kattavamman. Tässä siis vinkkejä saksantaitoisille vierailijoille. :)
saksa-itävalta
sanat on joko ihan erit tai sitten niitä lyhennetään
Bonbon = Zuckerl
Tüte = Sackerl (mm. -rl, -ln ja -l päätteet tavallisia)
Kartoffel = Erdäpfel
Hackfleisch = Faschiertes
Guten Tag = Grüss Gott
zwei = zwo
heute = heit
dieses Jahr = heuer
Januar = Jänner
Wiedersehen = Wiederschaun
ein bischen = a bissl
nicht = net
nichts = nix
ich = i
viel = vü
Geld = Göd
kein = ka
auch = a
-ma pääte viittaa 'wir'-sanaan
gehen wir = gemma
kochen wir = kochma
verbeissä a muuttuu usein o:ksi ja lopun e jää pois
haben = hobn
-ka pääte viittaa ilm 'du'-sanaan
hast du = hods'ka
Siinä pieni pintaraapaisu. Lisänä on kaikkea jännää epäloogista sälää. Pääperiaattena on, että kahen itävaltalaisen keskustelusta ei ymmärrä juuri mitään. En kyllä toisaalta ymmärrä stadin slangiakaan (minkä huomas aikanaan yo-kirjotuksissa kun en tajunnu mitä stidit on). Tähän väliin on pakko sanoa, että mikä ihme siinä on että turkua ja turun murretta pitää haukkua joka paikassa? Millä tavalla turussa puhuttava suomi on muka sen huonompaa suomea kun vaikka itä-suomessa puhuttava? Ei sielläkään kirjakieltä puhuta. Jollain tasolla nousee karvat pystyyn aina tän asian kanssa, vaikkei ite turusta ookkaan.
Mitä opin tänään:
'Auf Kritik stoßen' tarkoittaa samaa kuin 'kritisiert werden', mutta sitä käytetään tieteellisessä, 'korkeammassa', kielessä. Die Benzinpreise sind auf Kritik gestoßen.
Oon jo aiemmin listannu jotain itävallan saksan piirteitä, mutta tän päiväsen saksantunnin keskustelun innoittamana päätin tehdä vähän kattavamman. Tässä siis vinkkejä saksantaitoisille vierailijoille. :)
saksa-itävalta
sanat on joko ihan erit tai sitten niitä lyhennetään
Bonbon = Zuckerl
Tüte = Sackerl (mm. -rl, -ln ja -l päätteet tavallisia)
Kartoffel = Erdäpfel
Hackfleisch = Faschiertes
Guten Tag = Grüss Gott
zwei = zwo
heute = heit
dieses Jahr = heuer
Januar = Jänner
Wiedersehen = Wiederschaun
ein bischen = a bissl
nicht = net
nichts = nix
ich = i
viel = vü
Geld = Göd
kein = ka
auch = a
-ma pääte viittaa 'wir'-sanaan
gehen wir = gemma
kochen wir = kochma
verbeissä a muuttuu usein o:ksi ja lopun e jää pois
haben = hobn
-ka pääte viittaa ilm 'du'-sanaan
hast du = hods'ka
Siinä pieni pintaraapaisu. Lisänä on kaikkea jännää epäloogista sälää. Pääperiaattena on, että kahen itävaltalaisen keskustelusta ei ymmärrä juuri mitään. En kyllä toisaalta ymmärrä stadin slangiakaan (minkä huomas aikanaan yo-kirjotuksissa kun en tajunnu mitä stidit on). Tähän väliin on pakko sanoa, että mikä ihme siinä on että turkua ja turun murretta pitää haukkua joka paikassa? Millä tavalla turussa puhuttava suomi on muka sen huonompaa suomea kun vaikka itä-suomessa puhuttava? Ei sielläkään kirjakieltä puhuta. Jollain tasolla nousee karvat pystyyn aina tän asian kanssa, vaikkei ite turusta ookkaan.
Mitä opin tänään:
'Auf Kritik stoßen' tarkoittaa samaa kuin 'kritisiert werden', mutta sitä käytetään tieteellisessä, 'korkeammassa', kielessä. Die Benzinpreise sind auf Kritik gestoßen.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Salaisuus
Taas törmäsin suomea puhuvaan ihmiseen! Itävaltalainen, äiti suomalainen, ollu suomessa vaihdossa. On vaan niin kummallista mennä paikkaan, jossa ei oleta olevan yhtään suomalaista ja sitten joku alkaa keskustella mun kanssa suomeks. Tulee heti aika suuri keskinäinen yhteisymmärrys, molemmat ollu toisen kotimaassa vaihdossa ja puhuu suht hyvin toisen kieltä.
Onpa ihana pinkki, jolla viereisen korttelin seinää maalataan. Jättää vieläkin vähemmän arvailujen varaan millä alalla kyseisessä talossa toimitaan.
Sain lopulta Anmeldebescheinigungin (asukkaaksilmolapun). Siis ensin jonotin jonotusnumeroa, sitten jonotin hissiin, sitten jonotin huoneeseen (josta sain maksulapun ja äkeän keski-ikäisen naisen huomautuksen että lappu oli lähetetty mulle jo 1.12., harmi vaan ettei se ollu koskaan tullu perille enkä näin ollen voinu ottaa sitä mukaan..), sitten vielä jonotus kassalle ja lopullisen lapun sai sitten jo hakea em naiselta jonon ohi (joka tällä kertaa oli ylimukava, vaihdevuodet?). Nyt oleskelen siis ihan virallisesti Itävallassa, jee.
Tänään dupatut tv-ohjelmat alko näyttää hyvältä, tai siis kuulostaa normaaleilta. Ei häiritse edes se, että suut liikkuu eri tahtiin kun sanat tulee. Tää on jo vakavaa. Mutta miksei tänään tuu mitään hyvää leffaa? Eilen ois tullu Da Vinci Code, TSH 2 ja Shrek 2. On jo vähän liikaa, vaikee päättää mitä haluis kattoa. Toisaalta täällä on tottunu siihen että normitelkkarista näkee sellaset 30 kanavaa (joista oon tosin useemmin kattonu ehkä viittä, joista parilta tulee tosi usein samaa ohjelmaa).
Tuplapostikortti.
Ylläripaketti.
Kahviaddikti.
Pääjomotus.
Ruuhkabussi.
Bauer sucht Frau. *pudistelee päätään*
Sääennuste perjantaille: +22!!
Onpa ihana pinkki, jolla viereisen korttelin seinää maalataan. Jättää vieläkin vähemmän arvailujen varaan millä alalla kyseisessä talossa toimitaan.
Sain lopulta Anmeldebescheinigungin (asukkaaksilmolapun). Siis ensin jonotin jonotusnumeroa, sitten jonotin hissiin, sitten jonotin huoneeseen (josta sain maksulapun ja äkeän keski-ikäisen naisen huomautuksen että lappu oli lähetetty mulle jo 1.12., harmi vaan ettei se ollu koskaan tullu perille enkä näin ollen voinu ottaa sitä mukaan..), sitten vielä jonotus kassalle ja lopullisen lapun sai sitten jo hakea em naiselta jonon ohi (joka tällä kertaa oli ylimukava, vaihdevuodet?). Nyt oleskelen siis ihan virallisesti Itävallassa, jee.
Tänään dupatut tv-ohjelmat alko näyttää hyvältä, tai siis kuulostaa normaaleilta. Ei häiritse edes se, että suut liikkuu eri tahtiin kun sanat tulee. Tää on jo vakavaa. Mutta miksei tänään tuu mitään hyvää leffaa? Eilen ois tullu Da Vinci Code, TSH 2 ja Shrek 2. On jo vähän liikaa, vaikee päättää mitä haluis kattoa. Toisaalta täällä on tottunu siihen että normitelkkarista näkee sellaset 30 kanavaa (joista oon tosin useemmin kattonu ehkä viittä, joista parilta tulee tosi usein samaa ohjelmaa).
Tuplapostikortti.
Ylläripaketti.
Kahviaddikti.
Pääjomotus.
Ruuhkabussi.
Bauer sucht Frau. *pudistelee päätään*
Sääennuste perjantaille: +22!!
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Burn it down
Jee, siitepölyt ovat saapuneet wieniin lämpötilojen nousun seurauksena!
Piknik, lettuja, viiniä, ihmisiä, lämmin ilma vaihtelevalla auringolla! Sieltä Kahlenbergin lähelle 'Am Himmel' juhlaan. Paljo pieniä kokkoja, yks jättikokko, mahtava ilotulitus, ihmisiä, näkymä koko wieniin, tunnelmaa. Melkein kun juhannus ja uusi vuosi samaan aikaan. Ja aamulla salsaa. Tosi kiva päivä. :)
Kyllä se saksa vaan yrittää tunkea joka välissä ulos, vaikka miten yrittäis englantia puhua. Ihan mahotonta. Mutta ihanaa miten helposti se jo aika usein sujuu. Nyt alkaa tehä sitä, että englantia puhuessa sanoo välillä jonkun sanan saksaks, koska ei tiedä/muista englanniks. Ennen oli toisin päin. Pelottaa vaan että unohtaa kaiken, kun tule takasin suomeen eikä käytä enää joka päivä. Joskus sitä miettii millasta elämä olis jos jäis tänne. Kämppäkin olis jo valmiina. Tai siis mulle ois jo varattu huone muutamien paikallisten tulevasta kommuunista. Vähänkö olis hienoa asua niitten kanssa. Enää ei vaan ois järkee muuttaa, koska niillä ei ensinnäkään oo vielä kämppä katottuna ja toiseks en ees pystyis lopettamaan nykystä vuokrasuhdetta ennen kesäkuun loppua, rahalla tietysti onnistuu mutta muuten ei. Ah, aina yhtä ihana öad (paikallinen hoas). Kielen puolesta vois jäädäkin, joku siinä saksassa vaan kiehtoo. Suomeaki puhuu nykyään ihan miten sattuu, ykskin päivä sanoin jotain että näitten housujen taikina on vähän kummallinen.
Taitaa olla niin, että paikalliset on aina aika viileitä tuntemattomia kohtaan. Omassa opiskelija-asuntolassa tervehdin kaikkia ja melkein kaikki tervehtii takasin. Kun eilen kävin paikallisten asuntolassa niin hyvä kun päin kattovat, tervehtimisestä puhumattakaan. Osataan se vaikeneminen muuallakin kun Suomessa. Yleensä on vaan paljon helpompaa muitten vaihtareitten kanssa.
Yks tsekkiläinen kysy mistä tuun. Suomesta. Joo, mä näin sen kyllä susta. Nice.
Piknik, lettuja, viiniä, ihmisiä, lämmin ilma vaihtelevalla auringolla! Sieltä Kahlenbergin lähelle 'Am Himmel' juhlaan. Paljo pieniä kokkoja, yks jättikokko, mahtava ilotulitus, ihmisiä, näkymä koko wieniin, tunnelmaa. Melkein kun juhannus ja uusi vuosi samaan aikaan. Ja aamulla salsaa. Tosi kiva päivä. :)
Kyllä se saksa vaan yrittää tunkea joka välissä ulos, vaikka miten yrittäis englantia puhua. Ihan mahotonta. Mutta ihanaa miten helposti se jo aika usein sujuu. Nyt alkaa tehä sitä, että englantia puhuessa sanoo välillä jonkun sanan saksaks, koska ei tiedä/muista englanniks. Ennen oli toisin päin. Pelottaa vaan että unohtaa kaiken, kun tule takasin suomeen eikä käytä enää joka päivä. Joskus sitä miettii millasta elämä olis jos jäis tänne. Kämppäkin olis jo valmiina. Tai siis mulle ois jo varattu huone muutamien paikallisten tulevasta kommuunista. Vähänkö olis hienoa asua niitten kanssa. Enää ei vaan ois järkee muuttaa, koska niillä ei ensinnäkään oo vielä kämppä katottuna ja toiseks en ees pystyis lopettamaan nykystä vuokrasuhdetta ennen kesäkuun loppua, rahalla tietysti onnistuu mutta muuten ei. Ah, aina yhtä ihana öad (paikallinen hoas). Kielen puolesta vois jäädäkin, joku siinä saksassa vaan kiehtoo. Suomeaki puhuu nykyään ihan miten sattuu, ykskin päivä sanoin jotain että näitten housujen taikina on vähän kummallinen.
Taitaa olla niin, että paikalliset on aina aika viileitä tuntemattomia kohtaan. Omassa opiskelija-asuntolassa tervehdin kaikkia ja melkein kaikki tervehtii takasin. Kun eilen kävin paikallisten asuntolassa niin hyvä kun päin kattovat, tervehtimisestä puhumattakaan. Osataan se vaikeneminen muuallakin kun Suomessa. Yleensä on vaan paljon helpompaa muitten vaihtareitten kanssa.
Yks tsekkiläinen kysy mistä tuun. Suomesta. Joo, mä näin sen kyllä susta. Nice.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Plop
Tosi hyvä tunne kun sormet alkaa vähitellen liikkua siten miten haluaa ja alkaa kuulostaa jo soitolta. Kolme tuntia siihen meni, mutta ei se mitään, kivaa oli koko ajan. Huomasin myös että saksaks ajattelu ja puhuminen sekä soittaminen yhtä aikaa on liikaa mun aivoille. Suomeks pystyy jotenkuten puhumaan samalla mut saksaks, ei toimi. Kaks nuottia, yks sana, öö, kaks nuottia, verbi, öö, nuotti, verbi toisella tavalla taivutettuna.... Voi kun tässäkin talossa olis musiikkihuone vanhalla hienolla flyygelillä. Chopinin valssitkin innosti ihan eri tavalla nyt kun niitä ei oo enää "pakko" soittaa. Tänään jopa tietokone ja tulostin halus tehdä yhteistyötä ja sain tulostettua pienoisen kasan prujuja. Tänään oli myös ihanan lämmintä, t-paidalla pärjäs. Ihanaa istua partsilla silmät kiinni, aurinko paistaa ja pieni tuulenvire käy kasvoille. Lisäksi vaivatonta keskustelua paikallisen kanssa saksaksi. Wienissä on kuulemma heinä- ja elokuussa usein yli 30 astetta. Just ne ainoot kuukaudet koko vuodesta, joita en vietä täällä. Heinäkuusta ehkä vähän aikaa, mutta mutta.
Näin kaupassa raakaa, tuoretta lohta! Ja myös joitain muita kokonaisia kaloja. Jos jostain niin merkurista näköjään löytyy. Muuten hyvä, mutta pieni pala makso yli kaheksan euroa. Jää siis vaan ulkoisen ihailun tasolle.
Miten melkein aina kun oon menossa yliopistolle ja kuuntelen mp3:a shuffle-toiminnolla, niin sieltä voi kuulua HIM:n "Well at least you could try, for the one last time.". Ja tää on yleensä yliopiston kohalla. Yrittääkö joku kertoa mulle jotain, pitäis yrittää vähän enemmän? Sillä tikulla on sentään aika monta levyä ettei oo vähäsestä kappalemäärästäkään kiinni.
Huomenna avataan piknik-kausi.
Näin kaupassa raakaa, tuoretta lohta! Ja myös joitain muita kokonaisia kaloja. Jos jostain niin merkurista näköjään löytyy. Muuten hyvä, mutta pieni pala makso yli kaheksan euroa. Jää siis vaan ulkoisen ihailun tasolle.
Miten melkein aina kun oon menossa yliopistolle ja kuuntelen mp3:a shuffle-toiminnolla, niin sieltä voi kuulua HIM:n "Well at least you could try, for the one last time.". Ja tää on yleensä yliopiston kohalla. Yrittääkö joku kertoa mulle jotain, pitäis yrittää vähän enemmän? Sillä tikulla on sentään aika monta levyä ettei oo vähäsestä kappalemäärästäkään kiinni.
Huomenna avataan piknik-kausi.
torstai 18. maaliskuuta 2010
Und sonst gar nicht
Olipa kivaa herätä tänään, avata kone ja huomata kaverien suunnittelevan reissua wieniin! :) Voin jo nähdä miten vappuaamuna lähetään piknikviltti kainalossa nurtsille, aurinkoa, viintä/skumppaa, herkkuja. Jotain kyllä puuttuu ilman haalareita ja yo-lakkia, mutta ihmiset on tärkeimmät. Täällä ei taideta juhlia vappua yleisesti ihan samanlaisella mentaliteetilla kun suomessa. Mutta tulee 3,5 viikon sisällä 7 vierasta. :)
Kolmen ja puolen tunnin luento saksaks kahella 10 minuutin tauolla on kunnon koetus. Älyttömän väsyny olo sen jälkeen. Ekaa kertaa ei tullu kesken mitään hälytystä. Mua vieläkin yllättää se, miten voi tuntua niin arkipäiväseltä istua saksankielisellä luennolla, ymmärtää, tehä muistiinpanoja ja koputtaa lopuks pöytää. Se on aika kiva tapa kiittää luennoitsijaa, suomessa ihmiset vaan katoaa mahollisimman nopeesti.
Kauheen sekavaa, ettei täällä oo vaan yhtä hätänumeroa johon soittaa. On 122, 133 ja 144. En muista mikä oli poliisin, mikä palokunnan ja mikä ambulanssin ja yks noista oli kuulemma paras josta perjaatteessa tavottais kaikki mutten taaskaan muista mikä. Aattele jos oikeesti tulis hätätilanne. Kätevyys ja loogisuus ei vaan taida yleisesti sopia yhteen itävallan kanssa.
Tuli tänään pieni vou-elämys, kun olin ruokakaupassa. Pähkäilin tofuhyllyllä mitä kokeilisin, kun viereen tuli nuorehko mies ja otti kolme purkkia soijajogurttia ja ilmeisesti leberkäseä jäljittelevän vegelärpäkkeen. Eka miespuolinen henkilö tässä maassa johon oon törmänny sillä osastolla. Piti sitten tottakai itekin kokeilla kyseistä vegelärpäkettä (halvinta kun oli) ja yllättävän hyvää siitä tuli muutaman sipulin ja yrttitomaatin kanssa.
Ennen vaihtoon lähtöä olin yhellä saksan kurssilla, joka oli suunnattu vaihtoon lähteville. Olin siellä ainut itävaltaan lähtijä ja kaikki käytännön jutut oli tietysti suunnattu kaikille muille eli saksaan lähtijöille. Oli hieman turhauttavaa. Mutta en ihan ymmärrä miksei ihmiset halua lähteä tänne. Musta tuntuis jotenki tylsältä mennä saksaan, kaikki menee sinne. Vaikka tää on saksan vieressä ja puhutaan samaa kieltä, niin silti tää on ihan oma maailmansa. Kiva maailma. Kurssilla opettaja ja moni opiskelija kysy, onko mulla tuttuja itävallassa/wienissä. Ei, en tunne ketään. No ootko käyny siellä ennen. En ikinä. Kysymysmerkkikatseita, aa wirklich, ja silti lähet sinne? Joo. Ainakin on huomannu, että kyllä mä pärjään, vaikka heitettäis yksin keskelle vierasta maata, kieltä ja kulttuuria.
Huomenna pääsee leikkimään flyygelillä!
Tähän loppuun aattelin tehä pienen listan saksankielisistä kappaleista, joiden avulla voi virittäytyä, no, saksankieliseen tunnelmaan.
-Falco: Jeanny (ainut itävaltalainen bändi jonka tiedän (dj ötzin lisäks), monelle paikalliselle vitsi, mutta saavuttanut suosiota, aiheutti aikanaan pienen skandaalin, video mielenkiintonen)
-Rammstein: Frühling in Paris
-Curse: Und was ist jetzt?
-Peter Fox: Schwarz zu blau
-Rosenstolz: Ich bin ich
-Silbermond: Das Beste
-Herbert Grönemeyer: Mensch
-Marlene Dietrich: Ich bin von Kopf bis Fuss auf Liebe eingestellt
Kolmen ja puolen tunnin luento saksaks kahella 10 minuutin tauolla on kunnon koetus. Älyttömän väsyny olo sen jälkeen. Ekaa kertaa ei tullu kesken mitään hälytystä. Mua vieläkin yllättää se, miten voi tuntua niin arkipäiväseltä istua saksankielisellä luennolla, ymmärtää, tehä muistiinpanoja ja koputtaa lopuks pöytää. Se on aika kiva tapa kiittää luennoitsijaa, suomessa ihmiset vaan katoaa mahollisimman nopeesti.
Kauheen sekavaa, ettei täällä oo vaan yhtä hätänumeroa johon soittaa. On 122, 133 ja 144. En muista mikä oli poliisin, mikä palokunnan ja mikä ambulanssin ja yks noista oli kuulemma paras josta perjaatteessa tavottais kaikki mutten taaskaan muista mikä. Aattele jos oikeesti tulis hätätilanne. Kätevyys ja loogisuus ei vaan taida yleisesti sopia yhteen itävallan kanssa.
Tuli tänään pieni vou-elämys, kun olin ruokakaupassa. Pähkäilin tofuhyllyllä mitä kokeilisin, kun viereen tuli nuorehko mies ja otti kolme purkkia soijajogurttia ja ilmeisesti leberkäseä jäljittelevän vegelärpäkkeen. Eka miespuolinen henkilö tässä maassa johon oon törmänny sillä osastolla. Piti sitten tottakai itekin kokeilla kyseistä vegelärpäkettä (halvinta kun oli) ja yllättävän hyvää siitä tuli muutaman sipulin ja yrttitomaatin kanssa.
Ennen vaihtoon lähtöä olin yhellä saksan kurssilla, joka oli suunnattu vaihtoon lähteville. Olin siellä ainut itävaltaan lähtijä ja kaikki käytännön jutut oli tietysti suunnattu kaikille muille eli saksaan lähtijöille. Oli hieman turhauttavaa. Mutta en ihan ymmärrä miksei ihmiset halua lähteä tänne. Musta tuntuis jotenki tylsältä mennä saksaan, kaikki menee sinne. Vaikka tää on saksan vieressä ja puhutaan samaa kieltä, niin silti tää on ihan oma maailmansa. Kiva maailma. Kurssilla opettaja ja moni opiskelija kysy, onko mulla tuttuja itävallassa/wienissä. Ei, en tunne ketään. No ootko käyny siellä ennen. En ikinä. Kysymysmerkkikatseita, aa wirklich, ja silti lähet sinne? Joo. Ainakin on huomannu, että kyllä mä pärjään, vaikka heitettäis yksin keskelle vierasta maata, kieltä ja kulttuuria.
Huomenna pääsee leikkimään flyygelillä!
Tähän loppuun aattelin tehä pienen listan saksankielisistä kappaleista, joiden avulla voi virittäytyä, no, saksankieliseen tunnelmaan.
-Falco: Jeanny (ainut itävaltalainen bändi jonka tiedän (dj ötzin lisäks), monelle paikalliselle vitsi, mutta saavuttanut suosiota, aiheutti aikanaan pienen skandaalin, video mielenkiintonen)
-Rammstein: Frühling in Paris
-Curse: Und was ist jetzt?
-Peter Fox: Schwarz zu blau
-Rosenstolz: Ich bin ich
-Silbermond: Das Beste
-Herbert Grönemeyer: Mensch
-Marlene Dietrich: Ich bin von Kopf bis Fuss auf Liebe eingestellt
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Ei se sunkaa tual päi oo
Junalippujen ostaminen on kivaa! Ja täällä vielä niin paljon halvempaa kun Suomessa. Lippu Berliinistä Wieniin yöjunassa (tosin istumapaikalla) 29e.
Harmi ettei yliopistoliikunnalla taida olla taeboxing-kursseja. Kuntonyrkkeilyä näytti olevan mut se ei kai oo ihan sama? Ja kallista, viiden kerran kurssi eli kuukausi maksaa 30e. Maksoin täällä saman verran koko semesterin kestävästä kurssista.
En edelleenkään tajua, minkä takia Suomessa etukäteen peloteltiin, että täällä olis hirveen kallista. Suomessa se kallista on jos missä.
Voin kertoa, että on aika hyvä tunne saada kaks vuotta roikkunu homma lopulta tehtyä valmiiks. Ja jopa opiskelin tänään vähän, siis nyt jo, mikähän mua vaivaa. Der Fliegende Holländer nähty. Kävi ilmi, että oon noin 5,5 tuntia vanhempi kun yks hollantilainen. Siinä tuli sitten hyviä vitsejä vieressä istuvista "vanhuksista". Suuri osa täällä tuntemistani ihmisistä on vähintään sen kolme vuotta vanhempia. Aika moni on ihmetelly sitä, miks oon lähteny vaihtoon jo näin nuorena. Mutta minkä ihmeen takia en ois lähteny? Nyt oli musta kaikkein paras aika, myös hollantilaisen mielestä. Olipas kummallista lähettää postcrossingia Suomeen.
Eksyin äsken lukemaan jonkun vanhaa vaihtariblogia itävallasta. Iski pieni alemmuudentunne. Oikeesti asiaa, kiinnostavaa ja mielenkiintosta tekstiä. No jaa, ehkä mun tavoitteena oli ennemminkin ekana kertoa äidille että kyllä, olen edelleen hengissä. Lisäksi yritys havainnoida juttuja itävallasta ja suomesta yhdessä ja erikseen sekä kertoa yleisesti, miten täällä menee. Itsekriittisyys nostaa päätään. Tää on samalla yllättävän addiktoivaa. Kun päivän mittaan tapahtuu tulee usein miettineeksi, että tämän haluan jakaa blogissa. Toisaalta en osaa vieläkään mieltää itseäni ihmiseksi, joka kirjoittaa blogia. Kaipa sitä on niin tottunut pitämään asiat omana tietonaan tai sosialisoida vaan pienin piirin kanssa, mikä tosin sopii mulle hyvin. Ei musta ikinä mitään seurapiiri-ihmistä sais. Onpa taas hyvin siirrytty asiasta kuuseen (ja mikä sanonta toikin muka on). Jossain kohtaa halusin kai sanoa, että kannattaa lähteä vaihtoon! Ja ehottomasti vuodeksi jos vaan mahollista.
Harmi ettei yliopistoliikunnalla taida olla taeboxing-kursseja. Kuntonyrkkeilyä näytti olevan mut se ei kai oo ihan sama? Ja kallista, viiden kerran kurssi eli kuukausi maksaa 30e. Maksoin täällä saman verran koko semesterin kestävästä kurssista.
En edelleenkään tajua, minkä takia Suomessa etukäteen peloteltiin, että täällä olis hirveen kallista. Suomessa se kallista on jos missä.
Voin kertoa, että on aika hyvä tunne saada kaks vuotta roikkunu homma lopulta tehtyä valmiiks. Ja jopa opiskelin tänään vähän, siis nyt jo, mikähän mua vaivaa. Der Fliegende Holländer nähty. Kävi ilmi, että oon noin 5,5 tuntia vanhempi kun yks hollantilainen. Siinä tuli sitten hyviä vitsejä vieressä istuvista "vanhuksista". Suuri osa täällä tuntemistani ihmisistä on vähintään sen kolme vuotta vanhempia. Aika moni on ihmetelly sitä, miks oon lähteny vaihtoon jo näin nuorena. Mutta minkä ihmeen takia en ois lähteny? Nyt oli musta kaikkein paras aika, myös hollantilaisen mielestä. Olipas kummallista lähettää postcrossingia Suomeen.
Eksyin äsken lukemaan jonkun vanhaa vaihtariblogia itävallasta. Iski pieni alemmuudentunne. Oikeesti asiaa, kiinnostavaa ja mielenkiintosta tekstiä. No jaa, ehkä mun tavoitteena oli ennemminkin ekana kertoa äidille että kyllä, olen edelleen hengissä. Lisäksi yritys havainnoida juttuja itävallasta ja suomesta yhdessä ja erikseen sekä kertoa yleisesti, miten täällä menee. Itsekriittisyys nostaa päätään. Tää on samalla yllättävän addiktoivaa. Kun päivän mittaan tapahtuu tulee usein miettineeksi, että tämän haluan jakaa blogissa. Toisaalta en osaa vieläkään mieltää itseäni ihmiseksi, joka kirjoittaa blogia. Kaipa sitä on niin tottunut pitämään asiat omana tietonaan tai sosialisoida vaan pienin piirin kanssa, mikä tosin sopii mulle hyvin. Ei musta ikinä mitään seurapiiri-ihmistä sais. Onpa taas hyvin siirrytty asiasta kuuseen (ja mikä sanonta toikin muka on). Jossain kohtaa halusin kai sanoa, että kannattaa lähteä vaihtoon! Ja ehottomasti vuodeksi jos vaan mahollista.
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Fatal error
Jee jee, pääsin siitä vikasta tentistä läpi! En kyllä oo menossa uusimaan mitään. :)
Todella kätevää kun on kaks eri tiliä ja itävallan tilille unohtaa aina siirtää rahaa. Oisin halunnu hakea pakollisen kaupunkiinilmolapun, ilmoa kahelle ekskulle ja käydä ostamassa ruokaa, mutta koska tilisiirto kestää pari päivää, voin tehä vaan yhen, siis ruokaa. Toivottavasti huomenna voi jo tehdä jotain.
Nyt tais vaihtua gamssit ympäristöetiikkaan ja markkinointiin. Molemmat vaikuttaa kivoilta ja molempiin löytyy netistä ilm kattava kysymyslista vastauksineen. Ne kun siis opettelee ulkoa, niin pääsee läpi. Eihän ne listat lyhyitä oo mutta helpottaa joka tapauksessa huomattavasti. Hyvä kun ite olin ainut, joka halus että gams pidetään englanniks ja sitte kuitenkin jätän sen tekemättä. :) No, ei se näille saksankielisillekään pahaa tee opiskella välillä englanniks. Musta on vähän hassua, että monet kurssit on englanniks, mut jos kaikkien äidinkieli on saksa, niin pidetään kuitenkin saksaks. Ykskin proffa sano, et ei meiän oo mitään järkeä puhua englantia, jos kaikki osaa saksaa. Miten niin ei mitään järkeä? Kai tekin sitä englantia tuutte tarviimaan? Ja jotkut paikalliset ei haluu millään mennä alkuperäiskieliseen (siis englanniks) leffaan, vaan aina pitää olla dubattu. Tai jos lähteekin, niin se on hirvee pinnistys. On se vaikeeta.
Näytti tosi kummalliselta, kun Sweeney Toddissa lauluja ei ollu dubattu ja niitten aikana oli saksankieliset tekstitykset. Niitä ei kovin usein nää.
Todella kätevää kun on kaks eri tiliä ja itävallan tilille unohtaa aina siirtää rahaa. Oisin halunnu hakea pakollisen kaupunkiinilmolapun, ilmoa kahelle ekskulle ja käydä ostamassa ruokaa, mutta koska tilisiirto kestää pari päivää, voin tehä vaan yhen, siis ruokaa. Toivottavasti huomenna voi jo tehdä jotain.
Nyt tais vaihtua gamssit ympäristöetiikkaan ja markkinointiin. Molemmat vaikuttaa kivoilta ja molempiin löytyy netistä ilm kattava kysymyslista vastauksineen. Ne kun siis opettelee ulkoa, niin pääsee läpi. Eihän ne listat lyhyitä oo mutta helpottaa joka tapauksessa huomattavasti. Hyvä kun ite olin ainut, joka halus että gams pidetään englanniks ja sitte kuitenkin jätän sen tekemättä. :) No, ei se näille saksankielisillekään pahaa tee opiskella välillä englanniks. Musta on vähän hassua, että monet kurssit on englanniks, mut jos kaikkien äidinkieli on saksa, niin pidetään kuitenkin saksaks. Ykskin proffa sano, et ei meiän oo mitään järkeä puhua englantia, jos kaikki osaa saksaa. Miten niin ei mitään järkeä? Kai tekin sitä englantia tuutte tarviimaan? Ja jotkut paikalliset ei haluu millään mennä alkuperäiskieliseen (siis englanniks) leffaan, vaan aina pitää olla dubattu. Tai jos lähteekin, niin se on hirvee pinnistys. On se vaikeeta.
Näytti tosi kummalliselta, kun Sweeney Toddissa lauluja ei ollu dubattu ja niitten aikana oli saksankieliset tekstitykset. Niitä ei kovin usein nää.
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Running Sushi
Buddykin ihmetteli sitä, miks mulla on melkein kaikki kurssit saksaks, vaikka suurin osa vaihtareista tekee pelkästään englanninkielisiä kursseja. Melkeen kaikki täällä olevista tuntemistani vaihtareista on jo maisterivaiheessa, ja maisterikursseja on tosi paljon englanniks. Kandikursseja ei, ja musta ois vähän hölmöä lähteä saksankieliseen maahan tekemään kursseja pelkästään englanniks (enkä perjaatteessa ees sais tehä niitä). Paljon enemmän mä ainakin siitä hyödyn, että teen niitä saksaks, senhän takia mä tänne pitkälti tulinkin.
En voi uskoa, että kahen päivän toimitusaika oli myös käytännössä kahen päivän toimitusaika. Tilasin deutsche bahnilta netistä junalippuja ke-aamulla ja ne tuli jo perjantaina.
Suunniteltiin buddyn kanssa, että mentäis kesämmällä kiipeemään jolleki hügelille parin tunnin automatkan päähän, en muista nimeä. Ensin ehdotettiin heinäkuuta, mutta ai niin, sä et oo sillon enää täällä. Niin. En oikein tiedä mitä siitä pitäs ajatella. Kivaa vai ei, who knows. Onneks oon täällä sentään sen melkein vuoden, vasta nyt toisella lukukaudella on alkanu tajuta asioita.
Onnistuin muuten yllättämään pari itävaltalaista kertomalla että helsingissä/suomessa on kuin onkin yksi metrolinja! Mutta ei itävallassakaan oo metroja muualla kun wienissä. Tosin linzissä on kuulemma maan alla kulkeva ratikka, jolla on siellä jopa neljä pysäkkiä. Turistinähtävyys kuulemma. Syötiin thaimaalaisen kokkaamaa thairuokaa, tosi hyvää, tosi tulista. Jääkaapissa jämät, ei tarvinnu eilen ja tänäänkään tehä ruokaa. :) Olin vasta kaks päivää syöny valmispakasteruokia.
Ostin piknik-viltin. :) Sellasen mikä on alapuolelta semmonen ettei kastu. Tulis äkkiä ne lämpimät ilmat että pääsis testaamaan. Tällä hetkellä se toimittaa lattialla maton virkaa, toimii niinkin. En tiiä saanko sitä mitenkään kuljetettua aikanaan suomeen, mut annan sitten buddylle/muulle paikalliselle perintönä laatikollisen tavaraa.
Alotin lukemaan jo tokaa! saksankielistä romaania täällä. Ekassa oli tosin yli 700 sivua. Vaikuttaa hyvältä ja ymmärrän tosi hyvin, vaikka siinä on vähän wieniläistä murretta, jopa huumorin ja ironian. (Ivo Schneider: Valentino & Uz) Muistan vielä miten tuskasta oli lukea eka englannin kielinen romaani, mut sen yhen jälkeen ei oo ollu mitään ongelmia. Suomessa oon pari kertaa koittanu lukee saksaks mutta ei siitä oo tullu yhtään mitään, täällä on aika hyvin oppinu päättelemään mistä on kyse ja on ihan tavallista ettei tajua mitään. Tänäänkin olin sunnuntaikävelemässä praterissa ja yks mies kysy jotain, en erottanu ees sanoja toisistaan, kai se oli saksaa koska sit se kysy, että "Sprechen Sie Deutsch?", sen tietysti ymmärsin ja vastasin "ja". Se sitten kysy vielä uudestaan ja vastasin "weiss leider nicht", joka on hyväksi todettu vastaus aina sillon kun on ihan ulkona tilanteesta. Prater oli kyllä aivan ihana tänään, aurinko paisto ja auringossa oli melkeen kuuma. <3
Mutta miten voi olla näin hidas netti.
Ei pitäis kattoo nyyhkyleffoja.
House of Sleep.
Sweeney Todd. (loppuu vasta kahelta, mut onneks aamuluento peruttu :) )
(buddy vaimolleen kuultuaan Johnny Deppin esiintymisestä Alice in Wonderlandissa: Ai SEN takia te haluutte mennä kattomaan sitä! ;) )
Analytics.
En voi uskoa, että kahen päivän toimitusaika oli myös käytännössä kahen päivän toimitusaika. Tilasin deutsche bahnilta netistä junalippuja ke-aamulla ja ne tuli jo perjantaina.
Suunniteltiin buddyn kanssa, että mentäis kesämmällä kiipeemään jolleki hügelille parin tunnin automatkan päähän, en muista nimeä. Ensin ehdotettiin heinäkuuta, mutta ai niin, sä et oo sillon enää täällä. Niin. En oikein tiedä mitä siitä pitäs ajatella. Kivaa vai ei, who knows. Onneks oon täällä sentään sen melkein vuoden, vasta nyt toisella lukukaudella on alkanu tajuta asioita.
Onnistuin muuten yllättämään pari itävaltalaista kertomalla että helsingissä/suomessa on kuin onkin yksi metrolinja! Mutta ei itävallassakaan oo metroja muualla kun wienissä. Tosin linzissä on kuulemma maan alla kulkeva ratikka, jolla on siellä jopa neljä pysäkkiä. Turistinähtävyys kuulemma. Syötiin thaimaalaisen kokkaamaa thairuokaa, tosi hyvää, tosi tulista. Jääkaapissa jämät, ei tarvinnu eilen ja tänäänkään tehä ruokaa. :) Olin vasta kaks päivää syöny valmispakasteruokia.
Ostin piknik-viltin. :) Sellasen mikä on alapuolelta semmonen ettei kastu. Tulis äkkiä ne lämpimät ilmat että pääsis testaamaan. Tällä hetkellä se toimittaa lattialla maton virkaa, toimii niinkin. En tiiä saanko sitä mitenkään kuljetettua aikanaan suomeen, mut annan sitten buddylle/muulle paikalliselle perintönä laatikollisen tavaraa.
Alotin lukemaan jo tokaa! saksankielistä romaania täällä. Ekassa oli tosin yli 700 sivua. Vaikuttaa hyvältä ja ymmärrän tosi hyvin, vaikka siinä on vähän wieniläistä murretta, jopa huumorin ja ironian. (Ivo Schneider: Valentino & Uz) Muistan vielä miten tuskasta oli lukea eka englannin kielinen romaani, mut sen yhen jälkeen ei oo ollu mitään ongelmia. Suomessa oon pari kertaa koittanu lukee saksaks mutta ei siitä oo tullu yhtään mitään, täällä on aika hyvin oppinu päättelemään mistä on kyse ja on ihan tavallista ettei tajua mitään. Tänäänkin olin sunnuntaikävelemässä praterissa ja yks mies kysy jotain, en erottanu ees sanoja toisistaan, kai se oli saksaa koska sit se kysy, että "Sprechen Sie Deutsch?", sen tietysti ymmärsin ja vastasin "ja". Se sitten kysy vielä uudestaan ja vastasin "weiss leider nicht", joka on hyväksi todettu vastaus aina sillon kun on ihan ulkona tilanteesta. Prater oli kyllä aivan ihana tänään, aurinko paisto ja auringossa oli melkeen kuuma. <3
Mutta miten voi olla näin hidas netti.
Ei pitäis kattoo nyyhkyleffoja.
House of Sleep.
Sweeney Todd. (loppuu vasta kahelta, mut onneks aamuluento peruttu :) )
(buddy vaimolleen kuultuaan Johnny Deppin esiintymisestä Alice in Wonderlandissa: Ai SEN takia te haluutte mennä kattomaan sitä! ;) )
Analytics.
torstai 11. maaliskuuta 2010
Pieni polku läpi villin sademetsän
Hylsyjä satelee. Tällä kertaa vaan yks. Mut oli jo toinen. Jee. Voi.
No pienen epätoivon 'mä en vaan pysty tähän' -hetken jälkeen tajusin, että hei, mä opiskelen täällä saksaksi, siis saksaksi, ja se ei todellakaan oo mikään ihan maailman helpoin homma. Ja on ehkä ihan positiivista että oon tehny jotain muutakin kun istunu kotona nenä kirjassa. Toisaalta tekee vaan hyvää sisällä asuvalle pienoiselle perfektionistille. Who cares. No ei ihan, mutta kuitenkin. Mutta vielä on mahikset kelan asettamaan rajaan ilman uusintoja, olettaen että vika kysymysmerkkitentti oli genügend. Ellei siis oteta huomioon sitä että nostin tukea myös syyskuulta ja helmikuulta, joilta en saanu käytännössä yhtään pistettä. Ei se mitään, onneks olin kaks ekaa vuotta tarpeeks yliaktiivinen. Ja täällä mä vaan oon valittanu monivalintatenteistä, vaikka ne on ainoita joista pääsen läpi, heh. Ja voin sanoa, että erasmus-kortti ei todellakaan aina auta. Mulla auttanu vielä kertaakaan. Kuultuaan että oon täällä erasmuksena monet on sanonu että eihän sun tarvii sitten ees opiskella. Ei nyt ihan niinkään.
Alice in Wonderland, ihan tosi hyvä. Ja Johnny Depp. :)
Ja kuinka ollakaan. Sama päivä, sama luento ja lähes sama kellonaika kun viime viikolla. Palohälytys, teknisen vian vuoksi kehotamme kaikkia poistumaan rakennuksesta! Enpä valita, pääsin kotiin aikasemmin.
ESN järkkäs tänään leffaillan ja siellä katottiin leffa yhen ranskalaisen erasmus-vuodesta barcelonassa. Se oli niin tätä, ei varmaan ois ollu puolikskaan yhtä hyvä jos ei ite ois ollu erasmuksena. Melkein kaikki löyty, paperisodat, lentokentät, soluasumiset, kaikenmaalaiset ihmiset, tosi kiva aika, tosi huono aika, matkalaukut, kartat, lähtötunnelmat, suhteet kotimaan ihmisiin, itsensä tuntemista, kasvamista, hyväksymistä.. En muista koska ois viimeks ollu yhtä vahva samaistumiskokemus jonkun leffan henkilöön. Täytyy jatkaa suomessa ranskan lukemista.
No pienen epätoivon 'mä en vaan pysty tähän' -hetken jälkeen tajusin, että hei, mä opiskelen täällä saksaksi, siis saksaksi, ja se ei todellakaan oo mikään ihan maailman helpoin homma. Ja on ehkä ihan positiivista että oon tehny jotain muutakin kun istunu kotona nenä kirjassa. Toisaalta tekee vaan hyvää sisällä asuvalle pienoiselle perfektionistille. Who cares. No ei ihan, mutta kuitenkin. Mutta vielä on mahikset kelan asettamaan rajaan ilman uusintoja, olettaen että vika kysymysmerkkitentti oli genügend. Ellei siis oteta huomioon sitä että nostin tukea myös syyskuulta ja helmikuulta, joilta en saanu käytännössä yhtään pistettä. Ei se mitään, onneks olin kaks ekaa vuotta tarpeeks yliaktiivinen. Ja täällä mä vaan oon valittanu monivalintatenteistä, vaikka ne on ainoita joista pääsen läpi, heh. Ja voin sanoa, että erasmus-kortti ei todellakaan aina auta. Mulla auttanu vielä kertaakaan. Kuultuaan että oon täällä erasmuksena monet on sanonu että eihän sun tarvii sitten ees opiskella. Ei nyt ihan niinkään.
Alice in Wonderland, ihan tosi hyvä. Ja Johnny Depp. :)
Ja kuinka ollakaan. Sama päivä, sama luento ja lähes sama kellonaika kun viime viikolla. Palohälytys, teknisen vian vuoksi kehotamme kaikkia poistumaan rakennuksesta! Enpä valita, pääsin kotiin aikasemmin.
ESN järkkäs tänään leffaillan ja siellä katottiin leffa yhen ranskalaisen erasmus-vuodesta barcelonassa. Se oli niin tätä, ei varmaan ois ollu puolikskaan yhtä hyvä jos ei ite ois ollu erasmuksena. Melkein kaikki löyty, paperisodat, lentokentät, soluasumiset, kaikenmaalaiset ihmiset, tosi kiva aika, tosi huono aika, matkalaukut, kartat, lähtötunnelmat, suhteet kotimaan ihmisiin, itsensä tuntemista, kasvamista, hyväksymistä.. En muista koska ois viimeks ollu yhtä vahva samaistumiskokemus jonkun leffan henkilöön. Täytyy jatkaa suomessa ranskan lukemista.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Dort gibt's nix zu sehen
Kannatti lopulta uskaltautua kukkakauppaan just naistenpäivänä. Sai ilmasen ruusun. :) Heti tuli paljon kotosamman näköstä kun joku puska istuu pöydällä. Tosin se kuihtu jo seuraavana päivänä mut ei se mitään.
Pääsiäisloman jälkeen viikko luentoja, sit tulee vieraita vajaaks viikoks, vappu, puoltoista viikkoa luentoja, vieraita, 7 viikkoa luentoja/tenttejä/muuta, the end, kreikka, suomi, kesä, arki.
Heh, pääsin tarjoomaan ekan kalakeittoaterian kahelle itävaltalaiselle. Siis ne ei oo ikinä ennen syöny kalakeittoa! Ja kun sanoin että oisin voinu tehdä myös jauhelihakeittoa ja että se on normaali ruoka suomessa, niin sain hyvin ihmetteleviä katseita osakseni. Siis jauhelihaa keittoon? Joo, miksei? Pitää ens kerralla tehä niille jauhelihakeittoa. Huomas kyllä että mun keskustelutaidot saksaks on aika huomattavasti paremmat kun sillon kun tapasin buddyn ekaa kertaa. Nyt pystyy jo suht vaivattomasti kertomaan pitempiäkin juttuja, mm siitä miten onnistui kiukaan kuljetus itä-Saksaan. Oli tosi kiva ilta ja kalakeittokin onnistu yli odotusten. Ihan kun ois kotona ollu, edessä höyryävää kalakeittoa ja ruisleipää munavoilla, ah. Ja tuoreita marjoja, ah.
Tällä kertaa taeboxing pidettiin ja tykkäsin tosi paljon. Välillä aika raskasta, mut hauskaa. Ei ollu yhtään "aggressioita purkavat naiset huitovat tosissaan ilmaa miten sattuu"-tyylistä, kuten joku oli lajia kuvaillu. Aamulla oli taas GAMSia. Tällä kertaa oli hiukan eri fiilis kun viimeks, tavallaan tykkäsin vieläkin, mut olin vaan suurimman osan ajasta kertakaikkisen pihalla. Yhen kerran putosin ja olin vähän hidas, enkä sen jälkeen päässy enää mukaan. Onneks vieressä istu yks poika, joka ystävällisesti neuvo, miten sitä konetta ja ohjelmaa oikeen käytetään.. Oli se välillä aika hauskaakin, mut enimmäkseen noloa. Nyt on jännää kun käy mensassa syömässä niin siellä on tosi paljon tuttuja kasvoja. Vaikkei kauheen monen kanssa mitään puhuiskaan, mut ne on ollu samalla kurssilla tms. Tulee kotosampi olo.
Pääsiäisloman jälkeen viikko luentoja, sit tulee vieraita vajaaks viikoks, vappu, puoltoista viikkoa luentoja, vieraita, 7 viikkoa luentoja/tenttejä/muuta, the end, kreikka, suomi, kesä, arki.
Heh, pääsin tarjoomaan ekan kalakeittoaterian kahelle itävaltalaiselle. Siis ne ei oo ikinä ennen syöny kalakeittoa! Ja kun sanoin että oisin voinu tehdä myös jauhelihakeittoa ja että se on normaali ruoka suomessa, niin sain hyvin ihmetteleviä katseita osakseni. Siis jauhelihaa keittoon? Joo, miksei? Pitää ens kerralla tehä niille jauhelihakeittoa. Huomas kyllä että mun keskustelutaidot saksaks on aika huomattavasti paremmat kun sillon kun tapasin buddyn ekaa kertaa. Nyt pystyy jo suht vaivattomasti kertomaan pitempiäkin juttuja, mm siitä miten onnistui kiukaan kuljetus itä-Saksaan. Oli tosi kiva ilta ja kalakeittokin onnistu yli odotusten. Ihan kun ois kotona ollu, edessä höyryävää kalakeittoa ja ruisleipää munavoilla, ah. Ja tuoreita marjoja, ah.
Tällä kertaa taeboxing pidettiin ja tykkäsin tosi paljon. Välillä aika raskasta, mut hauskaa. Ei ollu yhtään "aggressioita purkavat naiset huitovat tosissaan ilmaa miten sattuu"-tyylistä, kuten joku oli lajia kuvaillu. Aamulla oli taas GAMSia. Tällä kertaa oli hiukan eri fiilis kun viimeks, tavallaan tykkäsin vieläkin, mut olin vaan suurimman osan ajasta kertakaikkisen pihalla. Yhen kerran putosin ja olin vähän hidas, enkä sen jälkeen päässy enää mukaan. Onneks vieressä istu yks poika, joka ystävällisesti neuvo, miten sitä konetta ja ohjelmaa oikeen käytetään.. Oli se välillä aika hauskaakin, mut enimmäkseen noloa. Nyt on jännää kun käy mensassa syömässä niin siellä on tosi paljon tuttuja kasvoja. Vaikkei kauheen monen kanssa mitään puhuiskaan, mut ne on ollu samalla kurssilla tms. Tulee kotosampi olo.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Schneemann
En muistanukaan enää miten kivaa salsa on. Varsinki ku on tehny sitä aikasemmin jo jonkun aikaa niin ei oo suuria vaikeuksia pysyä mukana. Ja kerranki tehtiin kunnon pitusta koreografiaa, tosin ihan alottelijat valitti ettei pysy mukana mut toisaalta se kurssi on kaikentasosille. Hyvä syy herätä lauantaiaamuna ihmisten aikaan. Ja sieltä tokalle aamupalalle kivojen ihmisten kanssa. Loppupäivä sitten teen, telkun ja peittoon kääriytymisen parissa. Eilinen päänkylmätys tuntuu välillä siltä että siitä saattaa seurata jotain ikävää. Mut ehkä jos on tarpeeks kiltisti pari päivää niin se jättää tulematta.
Yliannostus passiivista tupakointia. Vois ihmiset vähän miettiä kahviloissa muitaki ihmisiä. Ees korostettu yskintä ja paheksuvat katseet ei auta.
Kolme viikkoa kolmen viikon lomaan.
Yliannostus passiivista tupakointia. Vois ihmiset vähän miettiä kahviloissa muitaki ihmisiä. Ees korostettu yskintä ja paheksuvat katseet ei auta.
Kolme viikkoa kolmen viikon lomaan.
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Mukavuussyistä
Päästiin saunaan!! :) Edellinen kerta kunnon saunassa oli jouluna. Yhen tsekkiläisen erasmuksen opiskelija-asuntolassa on tosi hyvä sauna, oltiin siellä reilu neljä tuntia. Ja se anto kaikille vielä niska-selkähieronnan, ihan mahtava olo sen jälkeen. Kotiin oli vaan inhottava mennä, kun tänne on tullu taas tosi kylmä, varsinki kauhee jäätävä tuuli, märillä hiuksilla odottaa ratikkaa. Mut voisin mennä sinne vaikka joka perjantai-ilta. Nyt pääsin jo sisälle saunan vieressä olevaan meditaatiohuone-ideaan. Ekojen vähän turhankin kuumien löylyjen jälkeen heitti mukavasti päästä, joten pieni lököstys aurinkotuolissa oli tervetullut. Saunakunto on päässy pelottavasti heikentymään. Ja suihkun jääkylmän veden pysty melkein kuvittelemaan kesällä järveen hyppäämiseks, mutta vaan melkein. Musta on kummaa ettei täällä heitetä saunoessa vettä kiukaalle. Tai siis vaan tosi harvoin ja se on sillon tosi extrem. Ja vielä suurempi kummuus, join saunassa mukavasti lämmennyttä ottakringeriä ja oikeesti pidin siitä. Tais olla kunnon kylmä-kuuma-shokkihoito.
Oon itseasiassa valinnu tän lukukauden kurssit aika hyvin. Kaikki vaikuttaa mielenkiintosilta. Eilisaamun Regional Economics kuulosti tylsältä ja hyödylliseltä mutta osottautu mielenkiintoseks ja hyödylliseks. Myös Fernerkundung oli jännää, varsinki sitten kun palohälyttimet alko soimaan ja kaikkia kehotettiin poistumaan rakennuksesta. Eli pääsin tuntia aikasemmin kotiin. Palohälytykset tuntuu olevan tän paikan juttu, tai ainaki mun juttu tässä kaupungissa. Muutenki tuntuu että opiskelu itessään kiinnostaa tällä hetkellä enemmän kun aikasemmin. Ehkä se että on tavallaan saanu koittaa opiskella hetken jotain muuta on ollu hyvä juttu. Sehän oli aika sattumaa että päädyin lukemaan just ye:tä. Oon siitä aina tykänny, mut nyt ei enää oo sellasta ajatusta että mitäs jos oisinki hakenu aikanaan jonneki muualle.
Aamulla oli sitte ympäristöarvottamista/johtamista. Luentopäiväkirja, joka pitää jättää kolme kertaa arvosteltavaks. Kolme eri luennoilla 20 minuutin aikana kirjotettavaa esseetä, sisältönä tarkkaa, selkeää ja loogista argumentointia. Sekä tentit kurssin kahesta muusta osiosta. Saksaks. Pitäsköhän jättää tekemättä. 20 minuutin aikana ehtii ymmärtää mitä pitäis kirjottaa ja ettiä sanakirjasta viis sanaa. Kurssin sisältö kiinnostais oikeesti, mutta. Nicht genügend.
Kutsuin buddyn syömään ens tiistaina. Tarkotuksena olis loihtia jotain suomalaista ruokaa, joka on helppo ja nopee, ei tarvii uunia ja ainekset löydettävissä normaalista ruokakaupasta. Päädyin yrittämään kalakeittoa, siis sillä edellytyksellä että löydän jostain tuoretta lohta. Tai sitten pakasteseitiä, ei kyllä tuu yhtään niin hyvää. Aikasemmin oon aina ihmetelly sitä kun kaikki kysyy että eikö suomessa syödä paljon kalaa. Ei musta mitenkään erityisen, mut jos vertaa ettei täällä normikaupasta saa tuoretta kalaa niin kyllä se kalankulutus taitaa suomessa olla aika valtavaa. Kalakeiton kanssa tietysti ruisleipää (sparista saa finnbråtia, joka on paahdettuna melkein oikeeta ruisleipää) munavoilla. Jälkkäriks mansikka-mustikkarahkaa tuoreilla marjoilla. Ja kahvia. Ja aattelin tarjota buddylle pullon lapin kultaa, sitä saa kuulemma myös sparista. Mitään muita olutmerkkejä ei, mutta lapin kultaa kyllä, tottakai.
Nyt nukkumaan jotta jaksaa aamulla salsata, mennä sieltä naschmarktille aamupalabrunssille ja illalla ehkä vielä luistelemaan.
Oon itseasiassa valinnu tän lukukauden kurssit aika hyvin. Kaikki vaikuttaa mielenkiintosilta. Eilisaamun Regional Economics kuulosti tylsältä ja hyödylliseltä mutta osottautu mielenkiintoseks ja hyödylliseks. Myös Fernerkundung oli jännää, varsinki sitten kun palohälyttimet alko soimaan ja kaikkia kehotettiin poistumaan rakennuksesta. Eli pääsin tuntia aikasemmin kotiin. Palohälytykset tuntuu olevan tän paikan juttu, tai ainaki mun juttu tässä kaupungissa. Muutenki tuntuu että opiskelu itessään kiinnostaa tällä hetkellä enemmän kun aikasemmin. Ehkä se että on tavallaan saanu koittaa opiskella hetken jotain muuta on ollu hyvä juttu. Sehän oli aika sattumaa että päädyin lukemaan just ye:tä. Oon siitä aina tykänny, mut nyt ei enää oo sellasta ajatusta että mitäs jos oisinki hakenu aikanaan jonneki muualle.
Aamulla oli sitte ympäristöarvottamista/johtamista. Luentopäiväkirja, joka pitää jättää kolme kertaa arvosteltavaks. Kolme eri luennoilla 20 minuutin aikana kirjotettavaa esseetä, sisältönä tarkkaa, selkeää ja loogista argumentointia. Sekä tentit kurssin kahesta muusta osiosta. Saksaks. Pitäsköhän jättää tekemättä. 20 minuutin aikana ehtii ymmärtää mitä pitäis kirjottaa ja ettiä sanakirjasta viis sanaa. Kurssin sisältö kiinnostais oikeesti, mutta. Nicht genügend.
Kutsuin buddyn syömään ens tiistaina. Tarkotuksena olis loihtia jotain suomalaista ruokaa, joka on helppo ja nopee, ei tarvii uunia ja ainekset löydettävissä normaalista ruokakaupasta. Päädyin yrittämään kalakeittoa, siis sillä edellytyksellä että löydän jostain tuoretta lohta. Tai sitten pakasteseitiä, ei kyllä tuu yhtään niin hyvää. Aikasemmin oon aina ihmetelly sitä kun kaikki kysyy että eikö suomessa syödä paljon kalaa. Ei musta mitenkään erityisen, mut jos vertaa ettei täällä normikaupasta saa tuoretta kalaa niin kyllä se kalankulutus taitaa suomessa olla aika valtavaa. Kalakeiton kanssa tietysti ruisleipää (sparista saa finnbråtia, joka on paahdettuna melkein oikeeta ruisleipää) munavoilla. Jälkkäriks mansikka-mustikkarahkaa tuoreilla marjoilla. Ja kahvia. Ja aattelin tarjota buddylle pullon lapin kultaa, sitä saa kuulemma myös sparista. Mitään muita olutmerkkejä ei, mutta lapin kultaa kyllä, tottakai.
Nyt nukkumaan jotta jaksaa aamulla salsata, mennä sieltä naschmarktille aamupalabrunssille ja illalla ehkä vielä luistelemaan.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Liszt
Mulla ei oikeen toimi tää juttu tietokoneitten kanssa. Yks aamu oli GAMS-kurssia (oli ihan hauskaa leikkiä koneella ja kivaa kun saa yksinään päättää millä kielellä kurssi luennoidaan, valitsin tietysti englannin koska tietokonemallinnuksesta ei välttämättä tulis mitään saksaks), siellä mun kone oli ainoo jossa kyseistä ohjelmaa ei ollu ja proffan piti asentaa se siihen. Myöhemmin menin yhteen tietokoneluokkaan ja siellä yritin kirjautua omilla tunnuksilla, mutta se ilmotti mukavasti että mun tunnukset on vanhentunu, vaikka käytin niitä just puol tuntia aikasemmin. Onneks joku muu oli kirjautunu yhteen koneeseen eikä ollu kirjautunu ulos niin pääsin tekemään jotain. Täällä pitää kuitenkin kirjautua vielä jollekin virtuaalikoneelle että saa käyttöön office-ohjelmat yms. En siis pysytny kattomaan mm reittiopasta koska siinä pitää avata pdf-tiedostoja. Sitten menin painamaan yhtä nuolinäppäintä ja koko näyttö keikahti nurinpäin. Ja hiiri lakkas toimimasta, ihan mahtijuttu. Kyllä se lopulta meni takas oikeinpäin kun painelin kaikkia nappuloita. Ja sitten oli saksaa, se oli ihan mukavaa. Lähin taeboxingiin, puolen tunnin matka, kymmenen minuuttia potentiaalisen alkamisajankohdan jälkeen joku huomas seinällä lapun, jossa kerrottiin tunnin olevan peruttu. Ei muuta kun kotiin, 40 minsan matka. Illalla vielä bokuheimfestiin, eli olutta, itävaltalaisia, pöytäfutista ja pianon soittoa. Siellä oli kivaa.
Kuuluuko Suomi EU:iin? Onko Suomessa euro?
Tänään oli kesälukukauden eka stammtisch, ihan tosi paljon ihmisiä ja uusia erasmuslaisia. Ite vietin illan tällä kertaa tsekki-pöydässä pääasiassa ennestään tuttujen ihmisten kanssa. Oli yllättävänkin kivaa. Pääsisin ens kuussa uudestaan budapestiin ainakin kahen tsekkiläisen kanssa. Pitää kattoa, ois kivaa käydä siellä kesäilmalla uudestaan, tykkäsin kuitenkin tosi paljon kaupungista, mut sitä vois käydä myös kaikkialla muualla. Kesäilmat on tosin ainakin hetkeks täällä ohi. Viikonlopuks luvattu plus kaks ja mahollisesti lumisadetta, ihan pläh, tulis vaan jo kunnon kesä. Pitää vaan toivoa ettei tota kylmempää kestä kauheen kauaa, täällä tosin on noi yllättävät parinkymmenen asteen lämpötilavaihtelut tullu jo tutuks.
Perjantaina saunaan!
Kuuluuko Suomi EU:iin? Onko Suomessa euro?
Tänään oli kesälukukauden eka stammtisch, ihan tosi paljon ihmisiä ja uusia erasmuslaisia. Ite vietin illan tällä kertaa tsekki-pöydässä pääasiassa ennestään tuttujen ihmisten kanssa. Oli yllättävänkin kivaa. Pääsisin ens kuussa uudestaan budapestiin ainakin kahen tsekkiläisen kanssa. Pitää kattoa, ois kivaa käydä siellä kesäilmalla uudestaan, tykkäsin kuitenkin tosi paljon kaupungista, mut sitä vois käydä myös kaikkialla muualla. Kesäilmat on tosin ainakin hetkeks täällä ohi. Viikonlopuks luvattu plus kaks ja mahollisesti lumisadetta, ihan pläh, tulis vaan jo kunnon kesä. Pitää vaan toivoa ettei tota kylmempää kestä kauheen kauaa, täällä tosin on noi yllättävät parinkymmenen asteen lämpötilavaihtelut tullu jo tutuks.
Perjantaina saunaan!
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Champignons
Tällä kertaa kannatti herätä! :) Ainut tylsyys oli, että katoin saksalaiselta kanavalta eli selostuksessa ei ollu mitään intohimoa ja oli aivan sama kummassa päässä jotain tapahtu. Ja sitten kun peli loppu niin sen näyttäminen todellaki lopetettiin ihan heti.
Tänään alko taas luennot. Meteorologische Aspekte des Umweltschutzes, tosi hyvä proffa, kiinnostava ja ymmärrän kaiken. Huomenna saksaa, jotain tietokoneella modellingia ja taeboxingia.
On se vaan hankalaa tehä lomalle reittisuunnitelmaa. Tehäkö interrail vai yksittäisiä koukkauksia, missä lopulta käydä, kenen kanssa minnekin, koska, missä, mitä, kuka maksaa. Ja rinkka sijaitsee suomessa. Ei kukaan haluais käydä tässä neljän viikon sisällä tuomassa sitä? :) Kaipa sen jostain lainaankin sais jos tarvii. Mut ajatus reilaamisesta kuulostaa vaan niin kivalta, et se täytyy ehkä toteuttaa. Nyt olis vielä ihan paras mahollinen tilaisuus.
Nyt ei oo yhtään ikävä suomen talvea. Täällä on aivan ihana kevätilma, ei tarvii ees takkia ja vielä seiskalta oli +14. Kohta pääsee varmaan jo piknikille. Keskustassa on ihanan tunnelmallista, kun iltasin on lämmintä, paljon ihmisiä ja joka nurkalla joku soittaa/esittää jotain. En ollu vähään aikaan kävelly ihan keskustassa, pitää alkaa käydä vaan kattomassa mitä tapahtuu. Kävin tänään jo hommaamassa uuden bussikortin, vanha ois voimassa vielä huomenna. Ei tarvinnu ees mennä pummilla tällä kertaa. Oon kolme kertaa menny ja kaikilla kerroilla niin vainoharhanen olo ja asemilla kyttäys tuleeko tarkastajia. Nyt ei oo pitkään aikaan tarkastettu lippua, alussa tuli aika usein.
Tänään alko taas luennot. Meteorologische Aspekte des Umweltschutzes, tosi hyvä proffa, kiinnostava ja ymmärrän kaiken. Huomenna saksaa, jotain tietokoneella modellingia ja taeboxingia.
On se vaan hankalaa tehä lomalle reittisuunnitelmaa. Tehäkö interrail vai yksittäisiä koukkauksia, missä lopulta käydä, kenen kanssa minnekin, koska, missä, mitä, kuka maksaa. Ja rinkka sijaitsee suomessa. Ei kukaan haluais käydä tässä neljän viikon sisällä tuomassa sitä? :) Kaipa sen jostain lainaankin sais jos tarvii. Mut ajatus reilaamisesta kuulostaa vaan niin kivalta, et se täytyy ehkä toteuttaa. Nyt olis vielä ihan paras mahollinen tilaisuus.
Nyt ei oo yhtään ikävä suomen talvea. Täällä on aivan ihana kevätilma, ei tarvii ees takkia ja vielä seiskalta oli +14. Kohta pääsee varmaan jo piknikille. Keskustassa on ihanan tunnelmallista, kun iltasin on lämmintä, paljon ihmisiä ja joka nurkalla joku soittaa/esittää jotain. En ollu vähään aikaan kävelly ihan keskustassa, pitää alkaa käydä vaan kattomassa mitä tapahtuu. Kävin tänään jo hommaamassa uuden bussikortin, vanha ois voimassa vielä huomenna. Ei tarvinnu ees mennä pummilla tällä kertaa. Oon kolme kertaa menny ja kaikilla kerroilla niin vainoharhanen olo ja asemilla kyttäys tuleeko tarkastajia. Nyt ei oo pitkään aikaan tarkastettu lippua, alussa tuli aika usein.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)