Tosi hyvä tunne kun sormet alkaa vähitellen liikkua siten miten haluaa ja alkaa kuulostaa jo soitolta. Kolme tuntia siihen meni, mutta ei se mitään, kivaa oli koko ajan. Huomasin myös että saksaks ajattelu ja puhuminen sekä soittaminen yhtä aikaa on liikaa mun aivoille. Suomeks pystyy jotenkuten puhumaan samalla mut saksaks, ei toimi. Kaks nuottia, yks sana, öö, kaks nuottia, verbi, öö, nuotti, verbi toisella tavalla taivutettuna.... Voi kun tässäkin talossa olis musiikkihuone vanhalla hienolla flyygelillä. Chopinin valssitkin innosti ihan eri tavalla nyt kun niitä ei oo enää "pakko" soittaa. Tänään jopa tietokone ja tulostin halus tehdä yhteistyötä ja sain tulostettua pienoisen kasan prujuja. Tänään oli myös ihanan lämmintä, t-paidalla pärjäs. Ihanaa istua partsilla silmät kiinni, aurinko paistaa ja pieni tuulenvire käy kasvoille. Lisäksi vaivatonta keskustelua paikallisen kanssa saksaksi. Wienissä on kuulemma heinä- ja elokuussa usein yli 30 astetta. Just ne ainoot kuukaudet koko vuodesta, joita en vietä täällä. Heinäkuusta ehkä vähän aikaa, mutta mutta.
Näin kaupassa raakaa, tuoretta lohta! Ja myös joitain muita kokonaisia kaloja. Jos jostain niin merkurista näköjään löytyy. Muuten hyvä, mutta pieni pala makso yli kaheksan euroa. Jää siis vaan ulkoisen ihailun tasolle.
Miten melkein aina kun oon menossa yliopistolle ja kuuntelen mp3:a shuffle-toiminnolla, niin sieltä voi kuulua HIM:n "Well at least you could try, for the one last time.". Ja tää on yleensä yliopiston kohalla. Yrittääkö joku kertoa mulle jotain, pitäis yrittää vähän enemmän? Sillä tikulla on sentään aika monta levyä ettei oo vähäsestä kappalemäärästäkään kiinni.
Huomenna avataan piknik-kausi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti