Nyt on viime aikoina alkanu selvemmin tuntua se, että täällä on viettäny jo yli puoli vuotta. Ei normielämässä sinänsä pitkä aika, mutta eri juttu kun ihan kaikki on uutta ja muuttuu kerralla. Ja kaikki ihmiset jää Suomeen. Ja ite on täällä. En oikeen osaa kuvailla sitä tunnetta.
Mutta Rachmaninoff on vaan yks parhaista (miksen menny konserttiin syksyllä..). Tässä muutama esimerkki (huomaa kuinka hienosti onnistuin laittamaan linkit :) ):Prelude Op 23 No 3 (mm. tätä soitin joskus mutta jäi kesken, ajattelin alottaa uudestaan)
ja toinen: Elegia (tääkin pitäis harjotella, ihana)
Tein tänään vähän listaa siitä, mitä haluan vielä tehdä wienissä ennen kun lähen. Ei tullu ihan lyhyt. Kiireeks heittää. Sitä odotellessa voidaan kuunnella vielä hetki Itzhak Perlmania. (Osaispa soittaa viulua, osaispa soittaa ihan kaikkea, hyvin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti