Pieni polku läpi villin sademetsän

Hylsyjä satelee. Tällä kertaa vaan yks. Mut oli jo toinen. Jee. Voi.
No pienen epätoivon 'mä en vaan pysty tähän' -hetken jälkeen tajusin, että hei, mä opiskelen täällä saksaksi, siis saksaksi, ja se ei todellakaan oo mikään ihan maailman helpoin homma. Ja on ehkä ihan positiivista että oon tehny jotain muutakin kun istunu kotona nenä kirjassa. Toisaalta tekee vaan hyvää sisällä asuvalle pienoiselle perfektionistille. Who cares. No ei ihan, mutta kuitenkin. Mutta vielä on mahikset kelan asettamaan rajaan ilman uusintoja, olettaen että vika kysymysmerkkitentti oli genügend. Ellei siis oteta huomioon sitä että nostin tukea myös syyskuulta ja helmikuulta, joilta en saanu käytännössä yhtään pistettä. Ei se mitään, onneks olin kaks ekaa vuotta tarpeeks yliaktiivinen. Ja täällä mä vaan oon valittanu monivalintatenteistä, vaikka ne on ainoita joista pääsen läpi, heh. Ja voin sanoa, että erasmus-kortti ei todellakaan aina auta. Mulla auttanu vielä kertaakaan. Kuultuaan että oon täällä erasmuksena monet on sanonu että eihän sun tarvii sitten ees opiskella. Ei nyt ihan niinkään.

Alice in Wonderland, ihan tosi hyvä. Ja Johnny Depp. :)

Ja kuinka ollakaan. Sama päivä, sama luento ja lähes sama kellonaika kun viime viikolla. Palohälytys, teknisen vian vuoksi kehotamme kaikkia poistumaan rakennuksesta! Enpä valita, pääsin kotiin aikasemmin.

ESN järkkäs tänään leffaillan ja siellä katottiin leffa yhen ranskalaisen erasmus-vuodesta barcelonassa. Se oli niin tätä, ei varmaan ois ollu puolikskaan yhtä hyvä jos ei ite ois ollu erasmuksena. Melkein kaikki löyty, paperisodat, lentokentät, soluasumiset, kaikenmaalaiset ihmiset, tosi kiva aika, tosi huono aika, matkalaukut, kartat, lähtötunnelmat, suhteet kotimaan ihmisiin, itsensä tuntemista, kasvamista, hyväksymistä.. En muista koska ois viimeks ollu yhtä vahva samaistumiskokemus jonkun leffan henkilöön. Täytyy jatkaa suomessa ranskan lukemista.