Jee, siitepölyt ovat saapuneet wieniin lämpötilojen nousun seurauksena!
Piknik, lettuja, viiniä, ihmisiä, lämmin ilma vaihtelevalla auringolla! Sieltä Kahlenbergin lähelle 'Am Himmel' juhlaan. Paljo pieniä kokkoja, yks jättikokko, mahtava ilotulitus, ihmisiä, näkymä koko wieniin, tunnelmaa. Melkein kun juhannus ja uusi vuosi samaan aikaan. Ja aamulla salsaa. Tosi kiva päivä. :)
Kyllä se saksa vaan yrittää tunkea joka välissä ulos, vaikka miten yrittäis englantia puhua. Ihan mahotonta. Mutta ihanaa miten helposti se jo aika usein sujuu. Nyt alkaa tehä sitä, että englantia puhuessa sanoo välillä jonkun sanan saksaks, koska ei tiedä/muista englanniks. Ennen oli toisin päin. Pelottaa vaan että unohtaa kaiken, kun tule takasin suomeen eikä käytä enää joka päivä. Joskus sitä miettii millasta elämä olis jos jäis tänne. Kämppäkin olis jo valmiina. Tai siis mulle ois jo varattu huone muutamien paikallisten tulevasta kommuunista. Vähänkö olis hienoa asua niitten kanssa. Enää ei vaan ois järkee muuttaa, koska niillä ei ensinnäkään oo vielä kämppä katottuna ja toiseks en ees pystyis lopettamaan nykystä vuokrasuhdetta ennen kesäkuun loppua, rahalla tietysti onnistuu mutta muuten ei. Ah, aina yhtä ihana öad (paikallinen hoas). Kielen puolesta vois jäädäkin, joku siinä saksassa vaan kiehtoo. Suomeaki puhuu nykyään ihan miten sattuu, ykskin päivä sanoin jotain että näitten housujen taikina on vähän kummallinen.
Taitaa olla niin, että paikalliset on aina aika viileitä tuntemattomia kohtaan. Omassa opiskelija-asuntolassa tervehdin kaikkia ja melkein kaikki tervehtii takasin. Kun eilen kävin paikallisten asuntolassa niin hyvä kun päin kattovat, tervehtimisestä puhumattakaan. Osataan se vaikeneminen muuallakin kun Suomessa. Yleensä on vaan paljon helpompaa muitten vaihtareitten kanssa.
Yks tsekkiläinen kysy mistä tuun. Suomesta. Joo, mä näin sen kyllä susta. Nice.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti