Olipa kivaa herätä tänään, avata kone ja huomata kaverien suunnittelevan reissua wieniin! :) Voin jo nähdä miten vappuaamuna lähetään piknikviltti kainalossa nurtsille, aurinkoa, viintä/skumppaa, herkkuja. Jotain kyllä puuttuu ilman haalareita ja yo-lakkia, mutta ihmiset on tärkeimmät. Täällä ei taideta juhlia vappua yleisesti ihan samanlaisella mentaliteetilla kun suomessa. Mutta tulee 3,5 viikon sisällä 7 vierasta. :)
Kolmen ja puolen tunnin luento saksaks kahella 10 minuutin tauolla on kunnon koetus. Älyttömän väsyny olo sen jälkeen. Ekaa kertaa ei tullu kesken mitään hälytystä. Mua vieläkin yllättää se, miten voi tuntua niin arkipäiväseltä istua saksankielisellä luennolla, ymmärtää, tehä muistiinpanoja ja koputtaa lopuks pöytää. Se on aika kiva tapa kiittää luennoitsijaa, suomessa ihmiset vaan katoaa mahollisimman nopeesti.
Kauheen sekavaa, ettei täällä oo vaan yhtä hätänumeroa johon soittaa. On 122, 133 ja 144. En muista mikä oli poliisin, mikä palokunnan ja mikä ambulanssin ja yks noista oli kuulemma paras josta perjaatteessa tavottais kaikki mutten taaskaan muista mikä. Aattele jos oikeesti tulis hätätilanne. Kätevyys ja loogisuus ei vaan taida yleisesti sopia yhteen itävallan kanssa.
Tuli tänään pieni vou-elämys, kun olin ruokakaupassa. Pähkäilin tofuhyllyllä mitä kokeilisin, kun viereen tuli nuorehko mies ja otti kolme purkkia soijajogurttia ja ilmeisesti leberkäseä jäljittelevän vegelärpäkkeen. Eka miespuolinen henkilö tässä maassa johon oon törmänny sillä osastolla. Piti sitten tottakai itekin kokeilla kyseistä vegelärpäkettä (halvinta kun oli) ja yllättävän hyvää siitä tuli muutaman sipulin ja yrttitomaatin kanssa.
Ennen vaihtoon lähtöä olin yhellä saksan kurssilla, joka oli suunnattu vaihtoon lähteville. Olin siellä ainut itävaltaan lähtijä ja kaikki käytännön jutut oli tietysti suunnattu kaikille muille eli saksaan lähtijöille. Oli hieman turhauttavaa. Mutta en ihan ymmärrä miksei ihmiset halua lähteä tänne. Musta tuntuis jotenki tylsältä mennä saksaan, kaikki menee sinne. Vaikka tää on saksan vieressä ja puhutaan samaa kieltä, niin silti tää on ihan oma maailmansa. Kiva maailma. Kurssilla opettaja ja moni opiskelija kysy, onko mulla tuttuja itävallassa/wienissä. Ei, en tunne ketään. No ootko käyny siellä ennen. En ikinä. Kysymysmerkkikatseita, aa wirklich, ja silti lähet sinne? Joo. Ainakin on huomannu, että kyllä mä pärjään, vaikka heitettäis yksin keskelle vierasta maata, kieltä ja kulttuuria.
Huomenna pääsee leikkimään flyygelillä!
Tähän loppuun aattelin tehä pienen listan saksankielisistä kappaleista, joiden avulla voi virittäytyä, no, saksankieliseen tunnelmaan.
-Falco: Jeanny (ainut itävaltalainen bändi jonka tiedän (dj ötzin lisäks), monelle paikalliselle vitsi, mutta saavuttanut suosiota, aiheutti aikanaan pienen skandaalin, video mielenkiintonen)
-Rammstein: Frühling in Paris
-Curse: Und was ist jetzt?
-Peter Fox: Schwarz zu blau
-Rosenstolz: Ich bin ich
-Silbermond: Das Beste
-Herbert Grönemeyer: Mensch
-Marlene Dietrich: Ich bin von Kopf bis Fuss auf Liebe eingestellt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti